3 Kaveria -jätskibrändin takana on todellinen kaveruus: “Jokainen meistä on tärkeä osa tarinaamme”
Itähelsinkiläinen 3 Kaverin -jäätelö on iloinen väripilkku Eastonin Cittarin pakastealtaassa. Supersuositun jätskin väri, nimi ja maku olisivat voineet olla jotain ihan muuta ilman rohkeita kokeiluja. “Me ei olla mitään koskaan hakemalla haettu vaan asiat ovat aina sujuneet itsestään”, Sauli Saarnisto, yksi 3 Kaverista kiteyttää kuvion.
Useille meistä jäätelön ystävistä on tuttu tuo oranssinen väri, joka pukkaa esiin eri kauppojen jäätelöosastoilla. Kävin jututtamassa yrityksen tuotekehityksestä vastaavaa Sauli Saarnistoa sekä tuotantojohtaja Micael Saranpäätä Mellunkylän Kivikon jätskitehtaalla, jossa hittijäätelö valmistuu itse tuunatuilla laitteilla.Kuvassa 3 Kaveria Heikki Huotari (vas.) Sauli Saarnisto (kesk.) ja Ilkka Wikholm.
Aloittaessani haastattelua, vinkkaa Sauli minua ottamaan pakasteesta jäätelön. On nimittäin mukavampaa tehdä haastattelua jäätelön kanssa. Pakko myöntää, että näinhän se on.
Sauli: Alkuun meillä oli pari eri ideaa tuotteesta. Karkkia, olutta tai ainakin jotain syötävää. Sitten se tuli mieleen: jäätelö. Oltiin kaikki hetki hiljaa ja todettiin, että jäätelö on hyvää. Alettiin miettimään, että jos ruvetaan tekemään jäätelöä, niin kuka tekee maut. Itse päätin ottaa vastuun siitä. Olen ollut muutenkin mukana tuotekehityksessä. Heikki (Huotari) otti vastuun itse jäätelön valmistuksesta ja Ilkka (Wikholm) yrityksen talouspuolesta.Jäätelöreseptit ja itse jäätelön valmistuslaitteet ovat salaisia innovaatioita, Micael kertoo. Siksi jätskitehtaan tiloja ei saanut kuvata laajemmin.
Kaikki alkoi pienestä. Tässä tapauksessa pienestä jäätelökoneesta.
Sauli: Tilattiin 390 euron jäätelökone. Kokeiltiin parilla reseptillä, jotka olin tuonut mukanani. Siitä tuli venyvää ja kovaa tavaraa eikä saatu sitä koostumusta kasaan. Ainoa mikä siinä toimi oli maku. Se oli tajuttoman hyvää. Ostin vielä toisen koneen ja hioin taitojani. Uskoin, että se tulisi onnistumaan, mutta samalla tiedostin, että tarvitsisimme apua ja ymmärrystä siihen, miten jäätelöä tehdään.
Selvisi, että Italiassa Bolognassa on jäätelöyliopisto. Päästiin sinne opiskelemaan. Kurssi kesti noin 10 päivää. Aamusta iltaan teoriaa, käytäntöä, bisnespuolta ja tietysti jäätelön tekoa. Tämän jälkeen mietittiin, että jokin kulma tässä täytyy olla, miten lähdetään jäätelöä valmistamaan. Se olisi aidot raaka-aineet. Maut, värit, rakenne. Kaikki täytyy olla aitoa tavaraa. Kaikki komponentit tehdään täällä paikan päällä itse.
Meidän motto on ollut aina, että mielummin överit kuin vajarit.
Miten oranssi väri löysi tiensä purkkiin?
Sauli: Olin viikon lomalla Nizzassa ja kun vaimoni meni vaatekauppaan, istahdin itsekseni kahvilaan odottamaan häntä. Katsoin yhteen kauppaan, jossa oli upea villapusero, johon valo osui hyvin. Se oli oranssi ja näkyi niin hyvin kaiken keskellä. Soitin Heikille ja kysyin, että miten olisi oranssi. Heikki vastasi, että ei missään nimessä. Sehän on vieläpä vaarojen värikin.
Kaikki asfalttimiehet pitää niitä oranssisia liivejä siksi, että se näkyy kauas. Toisin kuitenkin kävi. Myöhemmin Heikki sitten soitti sieltä firmasta, mistä oli tilaamassa 200 000 oranssia purkkia. Hänellä oli sormi starttinappulalla ja kysyi, että ollaanko me nyt ihan varmoja tästä. Sanottiin vaan, että tilaa nyt vaan.
Päätös oli hyvä. Tuohon aikaa ei ollut oranssisia purkkeja Suomen markkinoilla. Loppusuoralla väreistä mukana oli myös violetti ja sininen. Saulin mukaan oli hyvä, ettei otettu sinistä, koska se on niin kylmä väri. Värin lisäksi piti vielä miettiä jäätelölle nimi.
Sauli: Päätettiin, että sen tulisi olla ainakin suomalainen nimi. Kokeiltiin naisten ja miesten nimiä. Vanhoista runoista haettiin myös erilaisia esimerkkejä. Loppujen lopuksi ei löydetty mitään sopivaa. Mietittiin, että kun me ollaan kolme kaveria, niin pannaan nyt edes työnimeksi se “3 Kaveria”. Ajateltiin jättää se siihen asti, kunnes keksitään parempi. Nimi kuitenkin jäi.
Kun Heikki kävi 90-vuotiaan mummonsa luona kylässä ja kertoi, että olemme aloittaneet valmistamaan jäätelöä, niin mummo oli kysynyt, että minkä niminen tuo jäätelö sitten on? Heikki sanoi, että “3 Kaverin”, mummo oli tokaissut, ettei sen nimistä jäätelöä voi olla.
Me ei olla mitään koskaan hakemalla haettu vaan asiat ovat aina sujuneet itsestään.
Jäätelöiden makujen keksimiseen meni kuitenkin pidempään.
Sauli: Puolisen vuotta meni. Meiltä tuli mansikka & vanilja, mustikka & kardemumma ja valkosuklaa & vadelma -maut. Samainen kaverini, jonka kaupassa olimme testanneet kuppien värejä kylmäkaapissa, päästi meidät maistattelemaan kolmeksi päiväksi asiakkailleen jäätelöitämme. Ensimmäisenä päivänä oli oikein kunnon lumimyrsky. Siinä me Heikin kanssa t-paidat päällä täristiin ihan jäässä ja maistateltiin asiakkaille jäätelöä, kun oltiin luvattu.
Kaverini kysyi päivän jälkeen, miten on mennyt. Sanottiin, että kyllähän niitä on maisteltu, mutta ei mitään hajua kuinka paljon niitä on myyty. Kaverini kertoi, että kaupassa oli käynyt päivän aikana 800 asiakasta, joista 100 oli ostanut meidän jäätelöpurkin. Koskaan aiemmin ei oltu myyty niin paljoa jäätelöä. Luulin, että hän sanoi sen meille vaan säälistä, kun olimme ihan sinisiä kylmästä, mutta seuraavana päivänä sama toistui.
Sana oli levinnyt. “3 kaveria” oli laittanut Facebook-sivun pystyyn ja viestejä alkoi sadella. Ihmeteltiin sitä, etteikö sitä jäätelöä voitaisiin myydä muihinkin kauppoihin. Ettei tarvitsisi lähteä aina keskustasta asti Vantaalla olevaan kauppaan ostamaan jäätelöä.
Sauli: Sitten tuttuni K-Supermarket Mustapekan Jouni Ekholm soitti ja sanoi, että on kuullut kuinka me myydään jäätelöä vain yhdessä kaupassa. Jouni pyysi käymään ja hän tykkäsi tuotteesta niin paljon, että kutsui uudestaan parin päivän päästä, kun pakastevastaava on paikalla. Muistutin, että meillä ei ole vielä sitten kovin isoa tuotantoa ole, kun kahdestaan Heikin kanssa ollaan nyt pyöritelty tätä.
Tavatessani Jounin uudestaan hän johdatti minut suoraan kabinettiin, jossa oli sellainen rinki K-Supermarket -kauppiaita. Kaikki halusivat jäätelöä, joten jouduin hetken miettimään, että mitä tehdään kun kysyntää on. Aloitettiin raapimaan lisää henkilökuntaa kasaan.
Viime vuosina henkilökunta on kasvanut, tila on vaihtunut Kontulasta Kivikkoon rakennettuun suurempaan tehtaaseen ja jäätelöiden valmistusmäärät lisääntyneet. Se mikä itseä on kiinnostanut alusta alkaen, on tietenkin valmistustapa. Miten jäätelöä tehdään? Tuotantoa johtava Micael on oikea mies vastaamaan.
Micael: Ensin sekoitetaan padassa maito, kerma, munat ja sokeri. Nostetaan lämpö pastörointilämpötilaan, eli 72 asteeseen. Sitten nopeasti jäähdyttämään alas kuuteen lämpöasteeseen. Siirretään se massatankkiin ja annetaan olla vähintään neljä tuntia. Seuraavana päivänä massa jäähdytetään jäätelökoneessa seitsemään pakkasasteeseen. Jäätelön annostelu tapahtuu käsin koneen ohjeistuksella. Purkki annostellaan, laitetaan hihnalle, ja kansi päälle. Sitten sinetti, johon tulee päivämäärä. Nostetaan spiraalille menevään tunneliin. Pakastetaan vähän yli tunnin. Siitä sitten läpivalaisuun, jossa katsotaan ettei mukana ole vierasesineitä. Tämän jälkeen jäätelö pakataan, lavoitetaan, kelmutetaan ja valmistellaan tukkumyyjälle lähtöä varten. Vuorokaudessa valmistuu n. 25 000 purkkia jäätelöä.
Yhden jäätelötehtaisiin liittyvän uskomuksen pääsin todistamaan melkein heti alussa vääräksi. Toisin kun voisi kuvitella, jäätelötehtaassa on lämmin eikä kylmä. Lämpöä on noin 16 astetta. Palataan vielä hetkeksi jäätelöiden makuihin. Mikä mahtaa olla suosituin 3 Kaveria -jäätelö ja pääsevätkö asiakkaat mukaan uusien jäätelöiden syntyyn?
Sauli: Alusta alkaen vadelma-valkosuklaa on ollut suosituin. Palautteesta päästään ammentamaan paljon omaa onnistumista, onko jäätelö esimerkiksi liian hapan tai liian makea. Uudet maut maistatan omassa piirissäni oleville ihmisille, eli täällä olevalle henkilökunnalle ja heidän kotiväelleen. Rankataan viisi makua, jotka lähtevät jatkoon. Sitten otetaan porukka, jossa on netin kautta olevia henkilöitä ja omia fanejamme. He antavat rehellisen vastauksen ilman mitään taka-ajatuksia. Kun nämä tiedot ollaan saatu, aletaan käymään minukset ja plussat läpi.
Sauli kertoo, että myös vastuullisuusasiat ovat kolmikolle tärkeitä.
Olemme huolellisia siinä, mistä esimerkiksi tilaamme suklaata. Mieluummin maksamme enemmän, kuin viemme rahaa paikkoihin, joissa työolosuhteet on huonot. Käytämme kotimaisia marjoja niin paljon kuin saamme käsiimme. Ostamme vadelmaa varmaan enemmän kuin mikään muu tehdas Suomessa. Meidän tuotteistamme ei löydy mitään keinotekoista. Käytämme myös kierrätettäviä tavaroita, niin paljon kuin niitä on mahdollista käyttää.
Ensi vuonna 3 Kaveria juhlistavat 10-vuotista taivaltaan.
Sauli: Ensimmäiset viisi vuotta meni niin nopeasti, että unohdimme juhlia sitä. Kyllä asiaa täytyisi nyt jollakin tavalla juhlistaa, kun on kuitenkin kymmenen vuotta jo takana. Juhlapainos voisi olla hyvä idea. Sen täytyy olla meidän kaikkien aikojen paras jäätelö.
3 Kaveria -brändin tarinasta tulee tunne, että taustalla on sanan oikeassa merkityksessä kaveruus. Ja hyvä sellainen.
Sauli: Meillä on ollut aina hyvä ystävyys ja kaveruus taustalla. Luotamme ja rakennamme tätä yhdessä. Tarvitsemme toinen toisiamme. Meillä on aina ollut yhteinen maali, mitä kohti olemme menneet. Olemme kuin hyvä bändi, kun löydät oikeat soittajat ja tiedät toisen vahvuudet, on mukava jammailla yhdessä. Kuka tahansa meistä voi löytää idean, josta muut ovat innoissaan. Soitamme hyvin yhteen.
3 Kaverin jäätelöä pääset maistelemaan K-Citymarket Helsinki Eastonin pakastealtaasta. Tämän kevään ja kesän uutuusmaut ovat lakritsi & vadelma, keksi & suklaa sekä mandariini & jogurttisuklaa.
Kimmo Sainio on radiosta tunnettu itähelsinkiläinen toimittaja ja mediavaikuttaja. Idässä hän tykkää bongailla uusia paikkoja lenkkarit jalassa ja luurit korvilla. Eastonin sivuilla Kimmo jututtaa itähelsinkiläisiä taiteilijoita ja muita kulttuuri-ihmisiä sekä asioi kauppakeskuksemme liikkeissä.