Anne Kontulasta: talviuinti vahvistaa luontoyhteyttä
Talviuintia harrastava Anne Rauma ylistää avannon hyvinvointivaikutuksia. Lähes viikoittain Marjaniemen uimarannalla vieraileva itähelsinkiläinen ei enää pelkää kylmää vettä. Päinvastoin.
Kun Lahdesta lähtöisin oleva Anne Rauma, 58, matkusti ensimmäisen kerran metrolla Kontulaan, hän joutui turvautumaan paperikarttaan löytääkseen asiakkaan luo. Siihen aikaan älypuhelimissa ei vielä ollut navigointisovelluksia. Eksyneen oloinen nainen kiinnitti paikalle osuneen miehen huomion pyöriessään edestakaisin metroaseman kupeessa.
– Sellainen rantojen Arska tuli kohteliaasti kysymään, olenko hukassa ja hän neuvoi minut perille. Sitten hän hoiperteli pois. Sille keikalle jäi sydämeni.
Fysioterapeuttina siihen aikaan työskennellyt Anne tutustui pikkuhiljaa syvemmin Itä-Helsinkiin. Kotikeikat veivät häntä Kontulasta Vuosaareen ja Puotilasta Kulosaareen. Vähitellen paikat tulivat tutuiksi. Niin tutuiksi, että kolme vuotta sitten uusi koti löytyi Kontulasta. Viikissä aiemmin asunut Anne sai aluksi ihmetystä osakseen asuinaluevalinnastaan. Osa tuttavista oudoksui sitä, että joku haluaa vapaaehtoisesti Kontulaan.
– Se oli minulta ihan tietoinen valinta, vaikka jotkut voivottelivat ja miettivät, koska pääsen pois, Anne kertoo huvittuneena.
Häntä viehättää etenkin alueen ilmapiiri, jossa kaveria autetaan, kotiseudusta ollaan ylpeitä, eikä ketään katsota nenänvartta pitkin. Luonto-ohjaajaksi reilu vuosi sitten valmistunut Anne arvostaa Itä-Helsingissä etenkin sitä, että meri löytyy läheltä. Siihen on syynsä.
Talviuinti koukutti heti
Marjaniemen uimarannassa puhaltaa kylmä viima, joka saa ohikulkijat nostamaan huppujaan. Lähempänä rantaa tallustelee kuitenkin joukko ihmisiä, joilla on päällään pelkkä uimapuku. Yksi heistä on Anne, joka laskeutuu tottuneesti portaita pitkin alemmas ja kastautuu jäiseen meriveteen. Punainen pipo päässä hymyilevä uimari erottuu maisemasta. Välillä Anne sulkee silmänsä. Hän ei näytä kärsivältä, vaan pikemminkin rentoutuneelta. Sellaista olotilaa täältä tullaan hakemaan. Mielenrauhaa ja hiljaisuutta.
– Omat rajat, läsnäolo, rauhoittuminen ja luontoyhteys ovat ehkä ne tärkeimmät henkisen puolen hyvinvointivaikutukset itselleni. Myös flunssat ovat pysyneet poissa.
Keskimäärin Anne pulahtaa avantoon viikoittain. Vielä muutama vuosi sitten moinen ei olisi tullut kuuloonkaan. Itsensä dippaaminen kylmään meriveteen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Lopulta se ei vaatinut muuta kuin ensimmäisen kokeilun kollegan seurassa Rastilan uimarannalla. Saunan kautta, tietenkin. Kyseessä oli Helsingin Latu ja Polku ry:n järjestämä kokeilupäivä, joka järjestettiin syksyllä.
– Kylmäherkkänä kuvittelin, ettei minusta ole siihen. Katselin kateellisena mummoja, jotka kävivät avannossa. Alun kylmäshokin jälkeen jäin kuitenkin pahasti koukkuun lajiin. Se on ihana tunne, kun voittaa pelon. Herää uteliaisuus, mihin kaikkeen sitä pystyykään, Anne paljastaa.
Sittemmin hän on suorittanut talviuinnin verkkokoulutuksen ja hurahtanut lajiin, jota moni hehkuttaa. Kylmään veteen on pakko päästä uudestaan, mielellään joka viikko. Avanto on tapa, josta talviuimari ei halua päästä eroon.
Luontoyhteys on pyhä asia
Kun kylmä vesi ottaa kehon syleilyyn, pää tyhjenee kaikesta turhasta. On pakko keskittyä hetkeen ja olla läsnä. Se on Annelle niin tärkeää, että hän lähtee Kontulasta Marjaniemeen silloinkin, kun moni muu kääriytyy mieluummin viltin alle sohvannurkkaan. Talviuimari korostaa, että hänen juttunsa luonnonvesissä on yleensä nopea kastautuminen. Kylmän veden kosketus kiinnostaa Annea enemmän kuin ennätysten rikkominen. Se, että saa hetken ajan nauttia hiljaisuudesta jonkun isomman äärellä.
– Kerran tulin uimaan, kun kukaan ei liikkunut missään. Lunta pyrytti valtoimenaan ja tuuli oli navakka. Jälkikäteen mietin, oliko se ihan järkevää, koska olin ihan yksin rannalla. Se oli kuitenkin ihan parasta.
Yleensä pukuhuoneen ovi käy Marjaniemessä siihen tahtiin, että yksin saapuva uimari löytää nopeasti seuraa. Kävijöitä yhdistää se, että jokainen hymyilee.
Nykyisessä työssään Omakotisäätiön liikkumiskoordinaattorina Anne hyödyntää Itä-Helsingin luonnon hyvinvointivaikutuksia. Muun muassa etsivää vanhustyötä tekevä nainen kannustaa ikäihmisiä lähiluontoon. Monesti se tarkoittaa lyhyttä kävelyä puistossa. Esimerkiksi Puotilan Juorumäki, Vartiokylänlahti ja Vuosaaren metsät ovat Annelle tuttuja paikkoja.
Avantoon hän ei sentään vanhuksia houkuttele, mutta lähiluontoon sitäkin enemmän. Liian monet jämähtävät iän myötä kotiin ja unohtavat, mitä kaikkea läheltä löytyykään.
– Luontoyhteys on itselleni pyhä asia, johon yritän herätellä ihmisiä.
Annen vinkit sinulle, joka harkitset talviuintia:
Mene ja kokeile. Ota mukaan ihminen, jolla on jo kokemusta talviuinnista.
Jos epäilet terveydentilaasi, konsultoi lääkäriä ennen kuin menet kylmään veteen.
Ole rohkea, älä luovuta heti.
Muista turvallisuus.
Vuosaaressa varttunut Itä-Helsinki -median ja Koira haudattuna -podcastin perustaja Jenna Lehtonen on Vartiokylässä päivystävä toimittaja ja valokuvaaja, joka työskentelee yrittäjänä.
