Eroahdistusta ja remmirähjäystä – Vuosaarelainen koirakonsultti tuntee koiranomistajien haasteet

Koko ikänsä koirien parissa viihtynyt Lina Nikula halusi alun perin psykologiksi. Nyt hän kouluttaa työkseen koiria ja ennen kaikkea niiden omistajia. ”Jos opettaisin fifeille temppuja, en auttaisi ketään. Yritän jakaa tietoa ja osaamistani asiakkaille, en näyttää omia taitojani”, koirakonsultti kertoo.

Yksi haukkuu pyöräilijöiden perään, toinen ulvoo jäädessään yksin kotiin, kolmas näyttää hampaitaan kaikille vastaantuleville koirille. On remmirähjäystä, pelkotiloja ja sisäsiisteyspulmia. Niitä, jotka ovat yli-innokkaita ja niitä, jotka luikkivat ihmistä karkuun häntä koipien välissä.

Vuosaaren Haapasaarentiellä asuvalle Lina Nikulalle, 38, koirien erilaiset tunnetilat ovat tuttuja. Koirakonsulttina toimiva kevytyrittäjä ratkoo työkseen koiranomistajien ongelmia. Hän on yksi niistä ihmisistä, joihin otetaan yhteyttä, kun oma osaaminen ei riitä. Silloin, kun koira käyttäytyy omistajan vinkkelistä katsottuna ei-toivotulla tavalla tai silloin, kun uudelle pennulle halutaan opettaa tärkeitä taitoja.

Kun soitan koira-alan ammattilaisen ovikelloa, eteisestä ei kuulu tassujen rapinaa eikä haukuntaa. Rappukäytävässä on niin hiljaista, että postinjakajakaan tuskin osaisi arvata, että oven takana asuu alaskanmalamuutin kokoinen kaveri, joka osaa esimerkiksi antaa vieraalle käskystä pusun ja painaa valot päälle tassullaan. Minut ottaa vastaan utelias pikinokka, joka haistelee housujeni lahkeita ja heiluttaa häntäänsä pyörein liikkein.

Vielä kaksi vuotta sitten tilanne oli toisenlainen. Jedi oli alle vuoden ikäisenä kodinvaihtajana Göteborgin kulmilta Itä-Helsinkiin muuttanut nuori uros, jonka ainoaksi taidoksi lukeutui sisäsiisteys.

–Se ei osannut meille tullessaan yhtään mitään. Jedi ei pystynyt olemaan yksin ja se varasti tavaroita kuin hullu, Lina kertoo.

Koirakonsultti Lina Nikulan koira Jedi on kodinvaihtaja, joka nauttii pitkistä metsälenkeistä.

Edellisen omistajan avioero, lapsiperheen arki ja kerrostalo eivät sopineet yhteen ison ja vilkkaan pennun kanssa. Siksi Jedille etsittiin uutta kotia. Joskus se on parempi vaihtoehto kuin se, että lemmikin kanssa vitkutellaan niin pitkälle, että sekä koira että omistaja kärsivät. Ammattiapua voi ja kannattaa Linan mukaan pyytää jo ennen kuin haasteita ilmaantuu.

–Ihmisillä on usein sellainen käsitys, että oma koira pitäisi osata kouluttaa ilman mitään tietotaitoa. Häpeän ja epäonnistumisen tunteet ovat voimakkaita. Ajatellaan, että miten minä nyt en osaa omaa koiraani opettaa, mutta mistä ihminen voi tietää, miten vierasta lajia koulutetaan, jos asiaa ei opiskele tai harjoittele, koirakonsultti muistuttaa.

Koirakouluttaja luottaa metsälenkkeihin ja makupalojen piilotukseen

Jedin nykyisestä käytöksestä näkee, että sen eteen on nähty vaivaa. Ulkopuolisen on vaikea sanoa, kummalla kävi parempi tuuri: emännällä, joka löysi sopivan kodinvaihtajan Ruotsista vai Jedillä, joka sai uuden ja aktiivisemman alun elämälleen. Se tarkoittaa muun muassa pitkiä ja polveilevia metsälenkkejä, joiden aikana koira saa käyttää sekä hajuaistiaan että aivojaan. Vuosaarenhuippu ja Mustavuoren polut ovat paikkoja, joihin Lina ja Jedi suuntaavat liki viikoittain.

Milloin emäntä piilottaa nameja lumihankeen, milloin puunrunkoon. Jonain päivinä opetellaan uusia temppuja, toisinaan toistetaan vanhoja rutiineja.

–Käytän monesti 15 metrin hihnaa, minkä avulla voi simuloida vapaana olemista. Jedi saa melkein joka lenkillä etsiä nameja jostakin tai kiipeillä. Se on osa lenkkiä.

Lina asettaa olohuoneen maton päälle pyyhkeen, johon on piilotettu makupaloja. Sillä välin, kun Jedi keskittyy kaiveluun, me saamme puhua koirista ja niiden käyttäytymisestä. Se on aihe, josta haastattelunauhurin molemmin puolin riittää kerrottavaa.

Linan kohdalla oman jutun etsiminen on vuosien varrella johtanut muun muassa työnohjaajana toimimiseen, yhteisöpedagogin opintoihin, käännöstöihin, asiakaspalvelutehtäviin, nuorisotyöhön ja rahoitusalan asiantuntijatehtäviin. Tällä hetkellä hän viimeistelee opintojaan ammattikorkeakoulussa ja tekee koirahommien lisäksi töitä pienessä yhdistyksessä.

–Alun perin minusta piti tulla psykologi. Hain kolme kertaa opiskelemaan alaa, mutta en päässyt. Viimeisellä kerralla päätin, että seuraavaksi jotain muuta.

Kuluneen vuoden aikana vuosaarelainen on myöntänyt itselleen, että koirat ovat se, mihin hän haluaa panostaa nyt ja jatkossa. Ehkä kaikella koetulla on tarkoituksensa.

Sattumalta koirakouluttajaksi

Lapsena Lina toivoi pitkään omaa koiraa, mutta äidin allergia esti toiveen toteutumisen. Koska perhe asui maalla Kirkkonummella, eläinten seurasta pystyi kuitenkin nauttimaan ulkona. Välillä koiraa kinunneelle tytölle hankittiin kilpikonna, mutta sen kanssa ei voinut kommunikoida tai tehdä mitään. Lopulta Lina sai koiratoiveensa melkein läpi, sillä perheeseen tuli laumanvartijakoira. Sellainen iso ja vaalea, samankaltainen kuin Jedi, joka nukkuu koiranunta jalkojemme vieressä.

Jedi on Linan toinen oma koira. Ensimmäinen oli Lara, rottweiler, joka hankittiin Jedin tavoin yhdessä puolison, Mikan, kanssa vuonna 2010. Siitä, 12 vuotta sitten hankitusta koirasta, tuli lopulta syy, miksi Lina kouluttautui koirakonsultiksi ja muutti miehensä kanssa Vuosaareen.

–Lara oli todella sairas yksilö, jonka käytös muuttui kivun myötä. Maailman kiltein ja lempein koira alkoi hyökkäillä ihmisiä kohti. Asuimme silloin Linnanmäen huvipuiston lähellä, ja siellä päin oli vähemmän tilaa ulkoiluttaa Laran tapaista koiraa. Siksi kävimme tosi usein Uutelassa ja sitä kautta ihastuimme tähän seutuun.

Laran muuttuneeseen käytökseen etsittiin pitkään syytä. Eläinlääkärireissuja kertyi. Vinkkejä ja neuvoja tuli joka suunnalta, mutta niistä ei ollut suurta hyötyä. Se tiedettiin, että Laralla oli muun muassa rasitusvamma olkapäässä ja erilaisia selkäongelmia.

Jossain vaiheessa Linan ystävä vinkkasi tutusta, joka sattui toimimaan koirakonsultteja kouluttavana henkilönä. Kohtaaminen johti vuoden kestävien opintojen pariin Borgå Folkakademissa. Lina halusi Laran vuoksi oppia ja ymmärtää koirien käytöksestä samat asiat, jotka hänen tapaamansa kouluttaja osasi.

–Opiskelin täyspäiväisesti koiria itseäni ja omaa koiraani varten. Siinä vaiheessa en vielä uskonut, että siitä voisi tulla työ.

Kun Linan opinnot päättyivät, elettiin vuotta 2015. Muutama vuosi sen jälkeen Laran kunto romahti entisestään. Kuolema tuli silti täysin yllättäen eräällä mökkireissulla. Rottweiler kuukahti veteen kesken kepin heittelyn.

–Se oli aika dramaattinen tilanne, joka tuli täysin shokkina. Kannoimme Mikan kanssa koiran autoon ja ajoimme lähimpään eläinlääkäriin. Oli kamalaa menettää ystävä, joka olisi vasta täyttänyt 8 vuotta.

Ruumiinavauksessa selvisi, että Laralla oli ollut muun muassa nopeasti levinnyt syöpä ja kasvain sydämessä. Mitään ei olisi ollut tehtävissä.

Siihen on syynsä, miksi Lina ei halunnut enää Laran jälkeen hankkia suosittua rotukoiraa. Jedi onkin kaikkea muuta kuin edeltäjänsä. Siitä löytyy niin valkoista paimenkoiraa, alaskanmalamuuttia kuin labradorinnoutajaa. Kun se napittaa emäntäänsä kohti, olemuksesta tulee mieleen ystävällismielinen jääkarhu. Koira, jolla on hyvä olla. Sen elekieltä voi kuvailla rennoksi ja avoimeksi.

Vastaava ei ole aina itsestään selvä näky, missä päin sitten ulkoileekaan. Jokainen on joskus törmännyt lenkkipolulla koiraan, johon sitä ulkoiluttava ihminen ei saa kontaktia. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ulkoilee tällä hetkellä yli 700 000 koiraa, ja koronapandemia on lisännyt määrää entisestään.

Valekouluttajia ja vanhan liiton oppeja

Koirakonsultin näkökulmasta koiranomistajien tietotaso vaihtelee. On niitä, jotka tietävät, mitä tekevät ja niitä, jotka selättävät seurakoiransa maahan kesken iltapäivälenkin.

–Sellainen on koiralle kuin tappouhkaus. Eläin oppii, että maailma on sille vaarallinen paikka.

Lina suhtautuu vanhan liiton koirankoulutusmetodeihin kriittisesti.

Jääkaudet ja räminäpurkit ovat mennyttä maailmaa, enemmän henkistä väkivaltaa kuin positiivista vahvistamista.

Siitä huolimatta Suomesta löytyy edelleen koirankouluttajia, jotka suosivat kyseisiä metodeja.

Linan näkökulmasta katsottuna on vaarallista, kun epäpätevät ihmiset tituleeraavat itseään kouluttajiksi. Esimerkiksi kasvattajana toimiminen ei ole tae siitä, että osaaminen olisi samalla tasolla kuin koulutetulla ammattilaisella, jonka osaaminen perustuu kokemuksen lisäksi koulutukseen.

–Useimmiten, jos ei ole koulutusta taustalla, siellä on kokemusta. Tietysti siitä on aina hyötyä, mutta jos kokemus ei perustu teoriapohjaan, silloin otetaan riskejä. Se on verrattavissa vaikka valelääkäreihin. Voi tulla suuria virheitä, jos tulkitsee tilanteita väärin.

Linan mukaan koiranomistajien yleisimmät haasteet liittyvät yksinoloon ja erilaisiin pelkotiloihin. Kaikille omistajille ei ole selvää, mitä tietynlaisen rodun omistaminen vaatii. Esimerkiksi bordercollie haluaa tekemistä ja ärsykkeitä jatkuvalla syötöllä, siinä missä mopsi tyytyy vähempään. Epäselvyyttä on siinäkin, millainen tekeminen rauhoittaa koiraa ja millainen nostattaa sen kierroksia useammaksi päiväksi. Jokapäiväiset koirapuistoriehumiset voivat johtaa siihen, että kotona ei makoile levollinen kaveri vaan sellainen, jonka adrenaliinitasot ovat huipussaan.

Jos koira hankitaan talouteen pelkkä ulkonäkö edellä, ongelmia tulee herkemmin. Söpön ulkokuoren sijaan koirasta haaveilevan olisi syytä puntaroida omaa elämäntyyliään. Millaiseen kaveriin olen valmis sitoutumaan hyvässä lykyssä yli 10 vuoden ajaksi?

Etenkin pitkälle jalostettujen rotukoirien kohdalla pennunostajan tulisi tutustua myös rodun taustoihin ja alkuperään eli siihen, onko koira esimerkiksi jalostettu lämmittämään kuninkaallisten jalkoja vai tappelemaan muiden koirien kanssa.

–Vaikka jonkun taistelukoirarodun sosiaalistaisi kuinka hyvin, on aina olemassa pieni riski, että ohjelmointi ottaa siitä vallan. Silloin voi tulla pahaa jälkeä, Lina täsmentää.

Hänen mukaansa ihmisillä on usein tapana tulkita koiran käytöksestä tunnetiloja, joita niillä ei ole. Ihmiset juonittelevat, häpeävät ja perseilevät, mutta koirat eivät kykene sellaiseen. Pelkän hännän heiluttamisen sijaan koiraa kannattaa aina katsoa kokonaisuutena. Onko sen elekieli rentoa vai jäykkää? Missä asennossa korvat ovat, käyttääkö eläin rauhoittavia signaaleja?

–Kaikki on aina kontekstisidonnaista. Siksi on tärkeää selvittää koiran tunnetila eli vaikka se, miksi Murre haukkuu pyöräilijöille. Onko se sille ajanvietettä vai onko se turhautunut tai peloissaan? Hauskinta on silloin, kun huomaa, että koira ja omistaja löytävät yhteyden ja yhteisen sävelen. Se palkitsee, kun molemmat ovat oivaltaneet jotakin yhdessä.

Linan vinkit koiranomistajille:

–Perehdy koiran elekieleen ja rauhoittaviin signaaleihin.

–Harjoittele yksinoloa, luoksetuloa ja käsittelyä jo pienen pennun kanssa.

–Opeta koirallesi palkka-sana tai palkkasignaali, kuten naksuttimen ääni.

–Varaudu myös yllättäviin kustannuksiin.

Katso kolme hyvää vinkkiä koiran aktivointiin sisätiloissa

Puutttuko koiraltasi treenimotivaatiota?

Parhaat koulutusnamit ja monipuoliset hyvinvointipalvelut löydät Eastonin Mustista ja Mirristä.