Haloset ihastuivat Mellunkylään: ”Emme ole kaivanneet kerrostaloon”

Nykyisen Kämp-hotellin talossa varttuneelle Petri Haloselle Itä-Helsinki edusti pitkään jotakin tuntematonta. Sitten Siilitieltä kotoisin oleva Sari-vaimo esitteli idän parhaat puolet, ja nyt pari asuu onnellisesti Mellunkylän omakotitaloalueella.

Sisällä tuoksuu uudelta. Olohuoneen ikkunoista näkee pihalle, jota kehystävät valkoiseksi maalatut aidat. Terassilla on tilaa nauttia auringosta tai viettää iltaa paljussa.

Mellunkylä on yksi niistä Itä-Helsingin alueista, joihin on viime vuosina rakennettu runsaasti uusia koteja. Tänne Vartiokylän kupeeseen, entisen hiekkakentän ja metsäalueen keskelle on noussut idyllinen puutalojen muodostama asuinalue.

Sari ja Petri Halonen saivat avaimet vastavalmistuneeseen omakotitaloonsa viime vuoden lopussa. Koska kyseessä oli perjantai 13. joulukuuta, päivä on jäänyt molemmille mieleen. Muutto Malmilta Itä-Helsinkiin meni kuitenkin suunnitelmien mukaan, ja jokainen huonekalu löysi paikoilleen samana päivänä.

– Se meni kuin elokuvissa. Ei tullut kaaosta, vaan olimme täällä saunomassa jo muuttoiltana, pariskunta kertoo.

Hiihtoa Espalla, metsämansikoita Siilitiellä

Päätös Itä-Helsinkiin muuttamisesta sinetöityi viimeistään Helsingin kaupungin yleisen omakotitalotonttihaun käynnistyessä. Vaikka vaihtoehtoja oli Pohjois-Helsingissäkin, itä tuntui parhaimmalta lokaatiolta sekä hyvien kulkuyhteyksiensä että palveluidensa vuoksi. Siilitiellä lapsuutensa viettäneelle Sarille alue oli entuudestaan tuttu. Vuosien varrella hän oli ehtinyt asua muun muassa Herttoniemessä, Vesalassa, Marjaniemessä, Kulosaaressa ja Roihuvuoressa.

Viialassa syntyneelle, mutta Helsingin keskustassa varttuneelle Petrille itäinen Helsinki oli pitkään yhtä vieras kuin julkiset liikennevälineet. Petri oli vasta 4-vuotias, kun hän muutti lapsuuden perheensä kanssa Kluuvikadun ja Mikonkadun kulmaan, nykyisen Hotelli Kämpin tiloihin. Niihin aikoihin korttelin omisti Kansallisosakepankki KOP, jossa Petrin isä työskenteli huoltomiehenä.

Siinä missä Petri vietti lapsuuttaan raitiovaunukiskojen ja mukulakivikatujen keskellä, Sari kasvoi metsien ja puiden ympäröimässä pihapiirissä, josta keskustaan ei päässyt kuin linja-autolla. 1970-luvulla Siilitiellä ei vielä ollut metroasemaa. Sari muistaa noilta ajoilta etenkin mummon kanssa tehdyt metsämansikkareissut ja tervan hajun, joka kantautui Roihupellon teollisuusalueelle menevistä ruosteisista ratakiskoista. Kun hän myöhemmin aikuisena asui samassa pihapiirissä, esikoispoika aiheutti kavereineen ikimuistoisia hetkiä.

– Vanha asuntomme on nykyään yksi kuudennen kerroksen sviiteistä. Äiti sanoi joskus, että opin hiihtämään Espan puistossa.

– Poikani leikki Siilitien metsissä ja joutui vastakkain yhden jos toisenkin tapaturman kanssa. Kerran kaverit heittivät kiviä maa-ampiaispesään ja saivat kaikki ne miljoonat ampiaiset peräänsä rappukäytävään asti. Minuakin pisti silloin kahdeksan ampiaista. Se oli hirveää.

Haloset kehuvat Itä-Helsingin palveluita. Petri käy parturissa Kauppakartanonkadulla.

Pyöreän pöydän äärellä

Vaikka Petrin ja Sarin kaupunkimuistot poikkeavat toisistaan, asumisen yhteinen sävel on löytynyt yllättävän helposti. Koska rakennusprojekti vei oman aikansa, Itä-Helsinkiin sai tutustua vähitellen. Nykyään Petrikin tietää, että metrolla pääsee keskustaan varsin kätevästi. Ennakkoluulot julkista liikennettä ja idän mainetta kohtaan ovat hälvenneet. Jossain vaiheessa Sari olisi ollut valmis kokeilemaan keskusta-asumista, mutta puoliso ei enää lämmennyt ajatukselle.

– Emme ole aikoihin kaivanneet kerrostaloon. Petri ei halunnut myöskään luopua omasta reviiristä ja grillausmahdollisuudesta. Piha on meille yhtä tärkeä kuin talokin, Sari kertoo.

Uusi koti edustaa parille toteutunutta unelmaa, joka on räätälöity pohjapiirustuksia myöten juuri heille sopivaksi. Yhteinen sisustusmaku on myös helpottanut huonekaluvalintoja. Suunnitteluvaiheessa esiin nousivat kolme asiaa, jotka taloon oli ehdottomasti saatava. Molemmat halusivat vaatehuoneen, pyöreän ruokapöydän ja kaksin istuttavan ammeen.

– Aika monet ammeet kävimme kaupoissa istumassa läpi. Sanoimme aina myyjälle, että otamme kengät pois ja käymme kokeilemassa, pariskunta nauraa.

Nyt liki 180-neliöisen omakotitalon yläkerrasta löytyy valkoinen amme ja tilava vaatehuone. Olohuonetta koristaa Hollannista asti Suomeen tilattu painava puupöytä. Halosista tuntui absurdilta, että kotimaisen pöydän tilaaminen kotiinkuljetuksella ulkomailta tuli edullisemmaksi kuin sen ostaminen Suomesta.

Vaikka euroja on varjeltu, mukavuudesta ei ole tingitty. Esimerkiksi olohuoneen sohvapenkistä piti alun perin tulla Sarin lepopaikka. Toisin kävi. Nyt puoliso on se, joka nukkuu siinä päiväunia.

– Sari on pyörinyt pari vuotta Pinterestissä ja etsinyt sieltä ideoita sisustamiseen, Petri sanoo.

Tulevaisuuden “muppala”

Taulukkomieheksi tunnustautuva Petri suosittelee talopakettiratkaisua etenkin niille, jotka haluavat pysyä budjetissa. Siitä huolimatta, että hän lähetti talon rakennusvaiheessa yli 600 sähköpostiviestiä eri urakoitsijoille ja talotehtaalle, kaikki sujui alusta loppuun asti mallikkaasti. Myös kustannukset pysyivät asioissa koko urakan ajan.

– Mikään ei lähtenyt laukalle. Talo ja piha kuuluvat elämän pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Toivomme, että tätä paikkaa kutsutaan vielä joskus nimellä Muppala, eli mummila ja pappala.

Sekä Sarilla että Petrillä on aiemmista suhteistaan lapsia, joten Mellunkylän kodissa ravaa kyläilijöitä tasaiseen tahtiin. Nuoriso on hälytetty paikalle niin kantamiseen kuin kokoamiseen. Haloset kiittelevät myös naapureitaan, joiden kanssa he ovat vaihtaneet hyviä ideoita rakennusvaiheesta lähtien. Kun pihaan ilmestyi pitkään haaveissa ollut palju, lähinaapurit kävelivät tohkeissaan paikalle sukkasillaan.

Näyttää olevan niin, että Mellunkylä on nimensä veroinen.

Puutarhanhoito on osa-alue, jota Haloset vielä opettelevat. Pihalle on kuulemma istutettu kesän aikana 67 eri ”puskaa”.