Herttoniemen kartano on monta museota yhdellä retkellä
Tein mielenkiintoisen aikamatkan 1800-luvun säätyläiselämään Herttoniemen kartanomuseossa. Vanhojen esineiden ihmettelyn lomassa kuulin kiehtovia tarinoita Herttoniemen kartanon omistajien kohtaloista. Yllättäen Herttoniemen kartanolla sijaitsee myös oma pienois-Seurasaari.
Olen kävellyt Herttoniemen kartanon puistoissa monet kerrat, mutta kartanon päärakennus eli kartanomuseo on jäänyt kokematta. Herttoniemen kartanomuseo on avoinna kerran viikossa syyskuun loppuun saakka ja niinpä päätin tehdä sunnuntairetken Itä-Helsingin ainoaan viralliseen museoon. Osallistuin myös opastetulle yleisökierrokselle, jolla pääsin kurkistamaan yleisöltä tavallisesti suljettuun kartanon huvimajaan sekä museomaatila Knusbackaan.
Opas Daniela Fougstedt näyttää, miten Cronstedtin perheen ranskalaisessa kirjastotuolissa kuuluu istua.
Kahden suvun historiaa
Herttoniemen kartanon upean päärakennuksen ovella minut ottavat vastaan pääopas Ralf Palmgren ja intendentti Eva Ahl–Waris.
Eva myöntää, että Herttoniemen kartanomuseo on ainutlaatuinen käyntikohde koko Helsingissä.
– Tämä on tällä hetkellä sisustettu kotimuseoksi, mutta tässä museossa ei ole esillä vain yhden henkilön koti kuten esimerkiksi Mannerheimin museossa tai Sohlbergien kotimuseossa. Täällä on historiaa nähtävillä laajemmin ja kerroksittain, Eva kertoo.
Herttoniemen kartanon historia rälssitiloineen ulottuu ainakin 1500-luvulle, mutta kartanon nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1815 ja siinä on asunut kaksi eri sukua.
Päärakennuksen alakerta on sisustettu kartanon viimeisimmän omistajasuvun, Bergbomien, mukaan. Yläkerta kuvaa varhaisempaa aikaa 1700-luvun lopusta 1800-luvun alkupuolelle, jolloin kartano oli Cronstedtin suvun omistuksessa.
Kaiken kukkuraksi Herttoniemen kartanossa on esillä myös kirjailija Zacharias Topeliuksen jäämistöä. Vuosina 1925-1958 kartanossa toimi Topeliuksen museo, ja museon siirryttyä pois, osa hänen esineistöstään jäi Herttoniemeen.
Punainen huone ja traaginen kuolema
Saan pääopas Ralfilta päärakennuksen esittelykierroksen. Häkellyn kun astumme eteisestä ensimmäiseen isoon huoneeseen. Mielenkiintoista nähtävää on joka puolella: vanhoja huonekaluja, astioita, kirjoja, kristallikruunuja, muotokuvamaalauksia, valokuvia, karttoja ja niin edelleen. Kaiken kruunaa seinien Pompeijin punainen väri, joka oli muotia 1800-luvun uusklassisessa sisustustyylissä.
– Tätä kutsutaan Punaiseksi huoneeksi. Nimi viittaa August Strindbergin tunnettuun kirjaan. Tämä oli sosiaalinen huone, jossa luettiin kirjoja ja seurusteltiin, Ralf kertoo.
Ennen kuin pääni menee täysin pyörälle, Ralf tarjoutuu nostamaan esiin huoneen kolme keskeisintä kohokohtaa. En niitä nyt tässä paljasta, mutta vihjaan, että ne liittyvät pyöreyteen, harvinaiseen kivimateriaaliin ja Topeliuksen käytössä olleeseen huonekaluun.
Ralf tuntuu tietävän Herttoniemen kartanon historiasta kaiken. Kuulen tarinoita yksittäisistä esineistä ja talossa asuneiden henkilöiden elämänvaiheista. Yhdessä kauhistelemme kartanon isännän traagista kohtaloa Suomen sisällissodan aikana. Punaiset tunkeutuivat taloon etsimään aseita ja ampuivat maatalousneuvos Johan Bergbomin (1850-1917) aamiaispöydän ääreen.
Pääopas Ralf Palmgren esittelee niin kartat kuin esineetkin.
Hovineidon samovaari ja viuhka
Alakerran usean huoneen jälkeen kapuamme yläkertaan, joka kuvaa Cronstedtien aatelissukuisen säätyläisperheen elämää ja jäämistöä.
Ruotsin merivoimien vara-amiraali Carl Olof Cronstedt (1756-1820) tunnetaan erityisesti siitä, että hänen komennossaan Viaporin linnoitus antautui Suomen sodassa Venäjää vastaan vuonna 1808. Aikalaiset pitivät Cronstedtia petturina ja Ruotsin sotaylioikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Hänet kuitenkin armahdettiin Venäjän vetoomuksesta.
Cronstedtin perheellä tuntui olevan tiiviit suhteet Venäjälle, sillä tytär Hedwig Charlotta (1795-1868) toimi hovineitona Pietarissa. Sieltä tuliaisina museossa on nähtävänä esimerkiksi samovaaria muistuttava kahvinkeitin, viinilaseja ja viuhka.
Yläkerrassa on esillä myös joitakin nykyajan ihmiselle vieraita välineitä. Vihjaanpa taas, että yksi niistä liittyy sängyn lämmittämiseen ja toinen kilpikonnan kuoreen.
Hämärä hirsitupa ja Engelin huvimaja
Päätän vielä lyöttäytyä mukaan myös ulkoalueille suuntautuvalle yleisökierrokselle, jonka vetää opas Daniela Fougstedt.
Englantilaistyylisessä lampipuistossa Daniela avaa yllättäen keltaisen puurakennuksen ulko-oven. Pääsemme tutustumaan huvimajaan, jonne museokävijät eivät normaalisti pääse.
– Tänne pääsee vain opastetulla kierroksella tai sopimuksen mukaan, Daniela kertoo.
Huvimaja on erityisen merkittävä, koska sen on suunnitellut Helsingin Senaatintorin empiremiljöön pääarkkitehti Carl Ludwig Engel.
Vielä suuremman yllätyksen koen kartanon talousrakennusten takana, Pusikkojen ja korkean lauta-aidan välistä pilkottaa harmaita hirsirakennuksia.
Kyseessä on pienimuotoinen ulkomuseoalue, jonka 1700-luvun rakennukset on tuotu tänne 1920- ja 1930-luvulla Sipoosta. Silloin ajateltiin, että tästä kohteesta voisi tulla suomenruotsalaisen maatilakulttuurin oma versio Seurasaaresta.
Kierroksemme päättyy tänne talonpoikaistalon hämärään tupaan.
Poikkea museoon
Herttoniemen kartanon museo on avoinna yleisölle toukokuusta syyskuun loppuun sunnuntaisin kello 12-14. Opastettu kierros alkaa kello 14.
Nykyisin kartanon omistaa Svenska Odlingens Vänner i Helsinge -yhdistys. Se myös isännöi kartanon alueella toimivaa museota, johon on kerätty talonpoikais- ja säätyläisesineistöä. Kartanon puistojen kunnossapidosta vastaa Helsingin kaupunki.
Sisäänpääsy aikuisilta 7e, lapsilta 3e. Museokortti ei käy.
