Hevosen selässä murheet kaikkoavat

Laajasalon Kaitalahdessa asuva Tanja Hakuli, 46, hurahti ratsastamiseen jo pikkutyttönä. Nykyään hän ratsastaa viikoittain Karlvikin ratsastuskoulussa Itä-Helsingissä.

Ensin tulee vastaan pitkä tie ja Östersundomin kartano, sen jälkeen metsämaisema ja hevostalleja. Itä-Helsingissä sijaitseva Karlvikin ratsastuskoulu on purevan pakkasen kuorruttama, kun Tanja Hakuli, 46, astelee tutun hevosen karsinan eteen. Vastassa on puoliverinen ruuna, Mikko.

– Miehelläni on sama nimi, Tanja nauraa.

Hänen kohdallaan ratsastusharrastus sai alkunsa jo ala-asteiässä Kymenlaaksossa. Silloin tallille mentiin kaverin kanssa, ei yksin. Jo ensimmäisen talutustunnin jälkeen oli selvää, että laji tuntui omalta – hevoset veivät mennessään. Sen seurauksena harrastaminen muuttui aktiiviseksi, ja pian Tanja nähtiin tallilla vähintään kolme kertaa viikossa.

–Lempihevoseni oli Daniel -niminen suomenhevonen. Siinä oli haastetta.

Samanlaista haastetta tuntuu olevan Mikossa, joka yrittää lähteä karsinastaan ennen kuin sen riimunnaru on kiinni. Vapaudenkaipuuta ja energiaa on tänään ilmassa. Kauempana toinen ori on jotenkin onnistunut livahtamaan tarhan väärälle puolelle. Metsään asti se ei kuitenkaan ennätä, sillä paikalle osunut Vilma Petrelius tietää, miten persoja hevoset ovat herkuille. Hetken päästä ohi kävelee tyytyväisen näköinen ori, joka rouskuttaa porkkanaa suussaan.

Episodi todistaa sen, että tallilla jokainen päivä on erilainen. Aina sattuu ja tapahtuu. Se on yksi syy, miksi Tanja viihtyy lapsuudestaan tutun lajin parissa edelleen. Siitä huolimatta, että välissä oli kuulemma ikuisuudelta tuntuva tauko. Se kesti vuosia.

–Siinä kävi vähän klassisesti, Tanja hymyilee.

Kun yläaste koitti, kaikki muu alkoi kiinnostaa nuorta naista vähän enemmän kuin ratsastaminen. Vuodet vierivät ja paikkakunnat vaihtuivat. Tanja opiskeli, teki töitä, perusti perheen ja muutti Jyväskylään. Vuosia oli mittarissa suunnilleen 28 ennen kuin kutsu vanhan tutun harrastuksen pariin taas kävi.

–Eräs kaverini on islanninhevoshullu. Hän sai minut houkuteltua niiden hevosten pariin. Ratsastin islanninhevosilla yli viisi vuotta, ja sitä kautta aloitin ratsastamisen uudestaan.

Sillä, kavionjälkien koristamalla tiellä, ollaan edelleen. Kun Tanja muutti kolmisen vuotta sitten perheensä kanssa Laajasaloon, uusi talli oli löydettävä hyvien liikenneyhteyksien päästä. Karlvik osoittautui sopivan kokoiseksi paikaksi, jonne hurauttaa autolla Kaitalahdesta alle puolessa tunnissa.

Riskialtis mutta suosittu laji

Loimet päällä ulkoilevat hevoset katselevat vierestä, kun Tanja taluttaa Mikkoa ympäri tallimiljöötä. Jos tarkkoja ollaan, silmäpareja on täällä yli 30, mutta hevosten lukumäärää on mahdotonta laskea lennosta. On poikkeuspäivä, sillä maneesin tai maaston sijaan ratsukko suuntaa pihalle poseeraamaan haastattelun kuvia varten. Mikko kurkottelee heinäpaalia kohti heti, kun pysähdymme paikoillemme. Kylmyys ei näytä häiritsevän sitä lainkaan. Toisin kuin meitä ihmisiä.

–Varpaat paleltuvat aina ensimmäisenä. Eilen olin täällä aamutunnilla 20-asteen pakkasessa ja mietin, onko tässä mitään järkeä, Tanja nauraa.

Järkeä tai ei, ratsastusharrastus vetää puoleensa harrastajia magneetin tavoin. Vaikka lajia pidetään tapaturma-alttiina, korona-aikaan talleilla on sentään saanut ravata ja laukata turvavälien kera. Suomen Ratsastajainliiton mukaan maastamme löytyy tällä hetkellä noin 160 000 ratsastusharrastajaa, ja lähes joka viides 10–18-vuotiasta tytöistä käy talleilla säännöllisesti. Kahden lapsen äitinä Tanja tietää, että harrastusinto voi periytyä.

–Tyttäreni aloitti ratsastuksen jo 7-vuotiaana. Nyt hän käy täällä samalla tallilla. Taitaa olla sukurasite.

Tanja kertoo, että hän on tyttärensä tapaan kokeillut muitakin lajeja vuosien saatossa, mutta riskeistä huolimatta eläimet ja ulkoilma tuntuvat kaikista omimmalta kombolta ympäri vuoden. Myös sellaisina päivinä, kun on pimeää, märkää ja saappaat kurassa. Onneksi Karlvikin ratsastuskoulusta löytyy hiljattain valmistunut maneesi, jossa ratsastustunnit sujuvat niin sateessa kuin tuulessa.

–Ulkokenttä jäätyy helposti, mutta maneesi toimii säästä riippumatta, Tanja kertoo.

Hänellä on kokemusta myös siitä, kun hevonen liukastuu. Silloin ei sattunut yhtä pahasti kuin kuutisen vuotta sitten, jolloin Tanja putosi hevosen selästä maahan. Eläin pelästyi ja nousi pystyyn, jolloin ratsastajan tasapaino petti. Vaikka mitään ei murtunut, kului useampi kuukausi ennen kuin Tanja pääsi takaisin ratsastamaan.

–Joko hyväksyt lajin vaarat ja ratsastat niistä huolimatta tai sitten et ratsasta. Silloin hevosia voi esimerkiksi käsitellä maasta käsin tai talutella.

Elämäntapana hevoset

Jos mielii ratsastusharrastuksen pariin, kannattaa soittaa paikalliseen ratsastuskouluun ja kysellä lisätietoa mahdollisuuksista. Tanjan mukaan harrastamisen voi aloittaa myös matalalla kynnyksellä, ja esimerkiksi kypärän ja muut varusteet voi yleensä lainata tallilta. Aloittelijan on kuitenkin syytä varautua siihen, että suosituimmille alkeiskursseille saattaa olla tunkua.

Tanja muistuttaa, miten fyysinen ja sosiaalinen laji ratsastus on. Toisin kuin toisinaan luullaan, harrastus on paljon muutakin kuin hevosen selässä istumista. Ennen kuin tunti alkaa, eläin on valmisteltava kuntoon. Käytännössä se tarkoittaa yleensä hoitotoimenpiteitä harjauksesta kavioiden putsaamiseen sekä hevosen varustamista ratsastuskuntoon. Se ottaa oman aikansa. Ei ihme, miksi talleilla käyviä ihmisiä yhdistää muun muassa rakkaus eläimiä kohtaan.

– Eläimet ovat se suurin syy, miksi ratsastan. Toisena tulee se, että saan olla ulkona. Kun lähtee ratsastamaan, työstressi unohtuu kokonaan.

Hymyilemättä ei voi olla silloinkaan, kun vastaan köpöttelee pieni ja matala Hani-poni. Petrelius sanoo leikkisästi, että se on kuin lihava kultainennoutaja. Näky on eittämättä hurmaava. Vieressä olevat suomenhevoset tuntuvat pikkuponiin nähden valtavilta.

Karlvikissa riittää katseltavaa. Vaikka Tanjalla ei enää ole ratsastuksen suhteen samanlaisia tavoitteita kuin nuorempana, hän pitää lajia elämäntapana. Hevosista tuntuu olevan mahdotonta päästää kokonaan irti.

–Joka vuosi olen lopettamassa, mutta taas olen varannut jo kevääksi tunnit.

Tutustu Eastonin Puuilon hevostarvikevalikoimaan tästä.

Haluatko kuulla lisää Itä-Helsingin ilmiöistä ja tapahtumista. Tilaa Kaverikirjeemme tästä!