Ihana kotini, Itä-Helsinki
Muutin Itä-Helsinkiin Oulusta kolmetoista vuotta sitten. Sain täältä töitä ja myöhemmin opiskelupaikan. Muuttaessani olin Oulun tyttö, jolle kaupunginosat Helsingissä eivät sanoneet juuri mitään. Ensiasuntoni oli Sörnäisissä, sittemmin Siilitiellä, Vanhassa-Herttoniemessä, Laajasalossa, Vuosaaressa ja nyt Mellunkylässä. Yhden putkiremontin olin evakossa Taka-Töölössä, mutta muutoin olen asunut täällä idässä.
Siilitiellä asuessani lenkkeilin metsissä Herttoniemen sairaalan takana ja Hiihtomäentieltä pääsi kallioille, joilta avautui näkymä Arabianrantaan. Laajasaloon muuttaessani Kaitalahti ja Tullisaari tulivat tutuiksi. Sieltä näkyi ihan keskustaan asti. Laajasalon ajoista ikävöin eniten juuri tuota rantaraitin maisemaa ja merellisyyttä. Tuntui, että tarvitsin annoksen sitä joka päivä, enkä koskaan ole liikkunut niin paljon kuin asuessani Laajasalossa. Siellä liikunta kuului elämään ja arkeen!
Vuosaaresta muistan ikuisen tuulen. Mustankivenpuistossa tuuli niin, että koirien turkki sai hyvin tuuletusta. Siellä myös tuoksui aina kahvi, kiitos Pauligin kahvipaahtimon, joka työllisti minua yhden kesän. Vuosaaressa asuessani ensimmäiseksi tuli aina metro, joka meni Mellunmäkeen.
Nyt Mellunkylässä asuessa karmani sanelee, että ensiksi kohdalleni osuu metro, joka ajaa keskustasta Vuosaareen.. Tosin metrojen vuoroväleissä ei ole valittamista, tässä valmiissa maailmassa odottaa helposti muutaman minuutin.
Mutta miten olen sopeutunut itään? Lähtikö Oulu minusta? Ei ainakaan täysin. Leveä Oulun murteeni paljastaa minut nopeasti ja rakastan käydä kylässä kotipaikkakunnallani. Nykyään kotini on kuitenkin täällä. Rakensimme perheeni kanssa talon Itä-Helsinkiin, eikä meillä ole aikeita muuttaa pois. Ei länteen eikä pohjoiseen, talvella ehkä viikoksi etelään, mutta ei muuten. Minä olen löytänyt paikkani täältä, ihanasta idän kehdosta, jossa luonto ja meri ovat aina lähellä. Täällä minulla on tilaa hengittää ja olla, sopivasti omassa rauhassa mutta kuitenkin lähellä kaikkea.
Olen rakastanut jokaista kotiani omalla tavallaan ja olenkin ihmisenä sellainen, että kiinnyn helposti paikkoihin. Muistan miltä niissä tuoksui ja tiedän, mistä löydän parhaat vadelmapuskat ja mustikkametsät. Olen mahduttanut Siilinpesän metripizzaa auton takakonttiin ja syönyt parasta intialaista ruokaa Herttoniemen rannassa. Olen nauttinut upean äitienpäivän brunssin Puotilan kartanossa ja tanssinut häitä Kulosaaren Casinolla. Olen myös kävellyt iltamyöhäisellä Kontulan ostarilla ja nähnyt pitkän leipäjonon Myllypurossa. Kaikkine ominaisuuksineen rakastan tätä itää. Täällä on hyvä asua.
Anna Liljeroos
Neuvosta vaari ja Hetkiä idässä -blogien takana on itähelsinkiläinen perheenäiti Anna Liljeroos. Neuvosta vaari on itäisen Helsingin oma niksipirkka, Hetkiä idässä taas innostaa liikkeelle ruokahalua herättäen.
