Itäinen saaristoristeily kannattaa kokea
Jos et omista venettä, itäinen saaristoristeily on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kesäelämys. Merellinen Itä-Helsinki hurmaa myös ulkopaikkakuntalaiset.
Lokit kirkuvat taivaalla, kun keskikesän paahteessa kimmeltävä meri paiskaa vettä kohti aallonmurtajaa. Aurinkolahden rantabulevardilla kävelee koiranulkoiluttajia ja niitä, joiden rantapäivä lähestyy loppuaan. Eletään tavallista keskikesän arki-iltaa, joka on poikkeuksellisen kuuma. Sellainen, joka saa ihmiset jonottamaan jäätelökioskille ja terassit tupaten täyteen.
Hiekkalaiturintien päässä seisoo röykkiö ihmisiä, joista viisaimmat ovat pukeneet ylleen shortsit ja aurinkolasit. Kaikki näyttävät siltä kuin odottaisivat jotakin. Mökkiläiset on helppo tunnistaa kantamuksista. Aikataulun mukaan istahdamme kotvan kuluttua FRS Finlandin liikennöimään alukseen, jonka kyydissä pääsee muutaman pysähdyksen taktiikalla Vuosaaresta Kalasatamaan. Tarkalleen ottaen kyseessä on itäinen saaristoreitti, joka on Helsingin kaupungin ainoa sisäinen vesiliikennereitti mantereelta mantereelle. Sen pysähdyspaikkoja ovat Vuosaari, Leikosaari, Iiluoto, Satamasaari, Kivisaari, Vartiosaari, Laajasalo, Herttoniemi ja Kalasatama.
M/s Okeanoksen sisällä kiiltelee lakattu mäntypuu. Koska eletään kesälomakautta, valtaosa kyytiläisistä suuntaa suoraan kannelle istumaan. Viereeni ei jää ylimääräisiä vapaita paikkoja. Ilmassa tuoksuu suolainen merivesi. Ne, joiden mielikuvissa Itä-Helsinki on harmaa betonilähiö, eivät ole koskaan nähneet itää mereltä käsin. Vuosaari jää taakseni, kun kuuntelen potkurin ääntä ja mietin, mitä menettävät he, jotka eivät tästä merellisestä nautinnosta mitään tiedä.
Mökkejä, moottoriveneitä ja saaristotuulta
Katselen Itä-Helsingin saaristoa ja rantaviivan viereen rakennettuja mökkejä kuin lintubongaaja huuhkajaa. Tuolla voisin onkia, tuolla heitellä koiralle palloa, ja tuolla asua. Välillä tekisi mieli hypätä uimaan tai jäädä saarikierrokselle, mutta en ole varautunut mihinkään muuhun kuin sightseeing-risteilylle. Sitä itäinen saaristoreitti todella on, sillä saa kuljetuksen aikana kokea elämyksen, joka on enemmän kuin hintansa väärti.
Osa kyydissä olevista kanssamatkustajista jää pois Leikosaaren ja Satamasaaren kohdalla. Joiltakin laitureilta matkaan nousee niitä, jotka ovat matkalla mökiltä mantereelle. Tammisalon ja Jollaksen rantamaisemat vilisevät silmieni ohi yhtä nopeasti kuin moottoriveneet. Kun ajamme Degerön kanavan läpi, rannalle osuvat ihmiset nostavat kättään. Se kuuluu etikettiin.
Pala Itä-Helsingin huvilahistoriaa antaa merkin itsestään, kun lukitsen katseeni puiseen rantasaunaan. Höyrylaivojen kultakaudella näihin maisemiin tultiin varta vasten nauttimaan kesäpäivistä. 1800-luvun lopusta lähtien Itä-Helsingin rannikot olivat täynnä herrasväen rakennuttamia kesähuviloita. Valtaosa niistä on jo tuhoutunut, mutta eivät aivan kaikki. Tarkkasilmäinen bongaa itäisen saaristoreitin varrelta vanhoja torppia, vierasvenelaitureita ja menneen ajan merkkejä.
Vajaa kaksi tuntia kestävän risteilyn aikana paikkaa ehtii vaihtaa useaan otteeseen. Välillä istun ikkunan takana alakerrassa, välillä nautin merituulesta kannella. Juomapulloni on tyhjentynyt, kun paattimme saapuu määränpäähän. Vastassa ovat Kalasataman kerrostalot ja laituri, jossa seuraavat odottavat kyytiään.
Vuosaaressa varttunut Itä-Helsinki -median ja Koira haudattuna -podcastin perustaja Jenna Lehtonen on Vartiokylässä päivystävä toimittaja ja valokuvaaja, joka työskentelee yrittäjänä.
