Koti idän kattojen yllä
Itäkeskuksen maamerkin ylimmässä kerroksessa asuva Minna Ahonen näkee ikkunoistaan lähes koko Itä-Helsingin. Tällaista on asua Helsingin kolmanneksi korkeimmassa tornitalossa.
Alhaalta käsin sen tunnistavat kaikki. Kävelipä Marjaniemessä tai Kauppakartanonkadulla, yli 80 metrin korkeuteen kohoavaa tornitaloa ei voi olla huomaamatta. Arkkitehti Erkki Kairamon suunnittelema Helmitorni on vuosien myötä muuttunut suorastaan ikoniseksi.
Nykyisin vuonna 1987 valmistunut maamerkki tunnetaan Helsingin kolmanneksi korkeimpana tornitalona, mutta vain harva tietää, millainen maisema sen ylimmistä kerroksista avautuu.
Onneksi Helmitornin 16. kerroksessa asuva Minna Ahonen on luvannut esitellä kotinsa.
Kun vieraaksi saapuu ensikertalaisia, Ahosen mukaan moni heistä reagoi näkymiin spontaanilla ihastuksella. Tuntuu vähän samalta kuin olisi Näsinneulan huipulla. Ylimmän kerroksen kodissa on niin valoisaa, ettei valoja tarvitse kuin pimeimpään vuodenaikaan.
Makuuhuoneesta näkee Vuosaaren satamaan ja aina merelle saakka. Olohuoneesta taas voi katsella Myllypuron jätemäen ulkoilijoita, Itiksen kattoja tai Puotinharjun ostaria.
Jos tarinan haluaa maustaa pienellä Lapin lisällä, Ahosen asunnosta näkee koko Itä-Helsingin.
Kun kurkiaurat lähtevät lentoon tai vuosi vaihtuu, katse viipyilee horisontissa pidemmän aikaa. Lyypekinaukiolla kävelevät ihmiset näyttävät ylhäältä katsottuna muurahaisen kokoisilta.
Kerran Ahonen soitti hätäkeskukseen nähtyään kauppakeskuksen suunnalta nousevaa savua. Puhelimeen vastannut päivystäjä ihmetteli, miten Kauppakartanonkadulla asuva soittaja oli voinut nähdä niin pitkälle.
– Täällä ylhäällä tunnen olevani turvassa.
Konttoreista kodeiksi
Vielä 2010-luvun alussa toimistokäytössä ollut maamerkki kaipasi kipeästi peruskorjausta. 1980-luvulta lähtien monien työpaikkana toiminut tornitalo ei vastannut enää nykyajan vaatimuksia, ja toimistotilat päätettiin muuttaa asunnoiksi. Vaikka julkisivu onnistuttiin saneerauksen yhteydessä säilyttämään lähes ennallaan, talon sisätilat piti uudistaa teknisesti ja rakenteellisesti.
Ensimmäiset asukkaat muuttivat taloon vuonna 2015. Helmitorniksi nimettyä rakennusta markkinoitiin näyttävästi sekä televisiossa että lehdissä, mutta asuntojen myynti takkusi pitkään. Ahosen mukaan tilanne on nykyään parempi. Vaikka etenkin alemmista kerroksissa vuokra-asuntojen asukkaat vaihtuvat tiuhaan, ylempänä tilanne on stabiili.
Ylin kerros ihastutti
Ahosen ei pitänyt asua asunnossa pitkään. Hän erosi vuonna 2017 yli 30 vuotta kestäneestä suhteesta, ja elämä meni uranvaihtoa myöten uusiksi. Koska edellinen koti oli sijainnut Herttoniemenrannassa, merimaisemasta oli vaikea luopua. Siksi Helmitorni tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tosin alkujaan Ahosen piti vuokrata talon 6. kerroksesta kaksio.
– Menin näytölle aurinkoisena päivänä. Silloin huomasin, että Eastonin punaiset seinät heijastuivat asuntoon niin, että se muuttui vaaleanpunaiseksi. Sitä en halunnut.
Allekirjoituspaperit olivat jo Ahosen edessä, mutta hän päätti vielä nukkua yön yli. Seuraavana päivänä välittäjä soitti pahoitellen ja kertoi, että huoneistoon oli löytynyt asukas toista kautta, ja tämä oli jo maksanut ennakkoon. Sattuneesta syystä välittäjä kuitenkin tarjosi Ahoselle vaihtoehtoa talon ylimmästä kerroksesta. Liki 90-neliön parvekkeelliseen asuntoon oli helppo hullaantua.
– Huoneisto ehti olla pari vuotta tyhjillään ennen kuin tulin korkkaamaan sen. Ehkä sen takia tämä tuntui heti kodilta. Kuulopuheiden mukaan asunnossani oli ennen elektroniikkayrityksen saunatilat.
Nyt vuokrasuhde Helmitornissa on jatkunut jo kolme vuotta, eikä kodista luopuminen tunnu ainakaan toistaiseksi hyvältä ajatukselta. Samaa mieltä ovat olleet jopa Ahosen Espoossa asuvat ystävät, joiden ennakkoluulot idässä asumisesta ovat esimerkin myötä hälvenneet. Vieraita ei enää juurikaan tarvitse houkutella paikalle, sillä näköala puhuttelee jokaista.
– Olen hehkuttanut tätä kavereille sen verran, ettei kukaan ole vielä käskenyt muuttamaan pois.
Hissillä hierojalle
Yrittäjänä työskentelevä entinen suuhygienisti kuvailee kotiaan useaan otteeseen voimaannuttavaksi. Häntä huvittaa, kun tutut kertovat hänelle uutisista, joissa kerrotaan talon kupeessa sattuneista rikoksista. Ne eivät ole koskettaneet yläkerroksen asukasta vielä kertaakaan, päinvastoin. Hälytysajoneuvojen äänet kuuluvat ylös asti ainoastaan silloin, jos Ahonen pitää parvekkeen ovea auki. Muutoin hän elää kuin omalla planeetallaan, jossa kimein ääni on kissan naukuminen.
Alma ja Ossi -nimiset pyhät birmat kulkevat kodin emännän perässä kuin kaksi koiraa. Lemmikkejä talossa kuulemma riittääkin, ja naapurissa asuu jopa pari papukaijaa.
–Hyvällä mielikuvituksella täällä asuu kuin jossain Dubaissa.
Jos Ahonen haluaa käydä hierojalla, hän pukee kylpytakin päälleen ja laskeutuu hissillä muutaman kerroksen alemmas. Lähes yhtä lyhyt matka on palveluiden äärelle.
Naapurissa olevasta Eastonista löytyy kaikki kissanhiekoista illanistujaistarjoiluihin. Jos kannettavaa on enemmän, hän hurauttaa parkkihalliin autollaan, vaikka matka onkin poikkeuksellisen lyhyt. Palveluiden lisäksi lyhyen kävelymatkan päässä häämöttää myös meri, joka tunnetaan syystäkin yhtenä idän vetonauloista.
Ahonen uskoo, että Itä-Helsingin keskustan uudistaminen povaa alueelle lupaavaa tulevaisuutta.
– Olen sanonut tyttärelleni, että Itä-Helsinki tulee olemaan tulevaisuudessa todella trendikäs alue.
Vuosaaressa varttunut Itä-Helsinki -median ja Koira haudattuna -podcastin perustaja Jenna Lehtonen on Vartiokylässä päivystävä toimittaja ja valokuvaaja, joka työskentelee yrittäjänä.
