Ateriakassi – kun valintojen runsaus vie voimat
Valinnanvapaus ja –runsaus on ihana asia. Etenkin loputtomiin jatkuvat tuoreosastojen hedelmämeret. Välillä on kuitenkin kiva antaa jonkun toisen päättää omasta puolesta, mitä tänään syötäisiin.
Ruoanlaitto on ottanut huimia harppauksia lähivuosien aikana. Arkiruoan merkitys on tunnustettu usean tahon toimesta. Valmis- ja puolivalmisruokia syödään edelleen, mutta niiden taso on noussut silmissä. Ateria- ja ruokakassit sekä verkkokauppa ovat uusimmat lisät ruoanlaittomaailmassa.
Raaka-aineiden laatuun, alkuperään ja sesonkeihin kiinnitetään huomiota niin kotikeittiössä kuin tuotantolinjallakin. Tuntuu siltä, että kaurismäkeläisen tylsän, värittömän ja suolattoman arkiruoan aika on ohi. Eastonin lanseeraama Ateriakassi on loistava esimerkki tästä uuden ajan kotikokkailusta. Se tuo väriä, jännitystä ja kutkuttavia makuja ruokapöytään.
Jaetun ilon voima
Ateriakassi sisältää yksinkertaisia, useimmiten sesongissa olevia ja kaikille melko tuttuja ainesosia, joista saa helposti loihdittua selkeää reseptiä noudattaen maukkaan ja jännittävän aterian. Kassin voi tilata suoraan kotiin, ennakkoon noudettavaksi Eastonista tai nykyään saada kotiovelle myös Woltin kautta.
Itse tilasin Ateriakassin noudettavaksi Eastonista. En ensin löytänyt noutopaikkaa, mutta hevi-osaston avulias työntekijä selvitti asian puolestani. Hymyin höystetty avuliaisuus oli omiaan piristämään pimeää kaamosiltaa.
Kassi sisältää aineksia yleensä noin 4–6 hengen ateriaan. Kestitä voi siis koko perheen! Tai miksei pyytäisi vaikka seinänaapurit illalliselle? Kuulevathan ja haistavathan he muutenkin kokkailusi.
Ruokavalio edellä
Ateriakasseja on kolmea erilaista. Perinteinen kätkee sisäänsä nimensä mukaisesti tutun ruoan, mutta herättelee makunystyröitä muutamilla uusilla raaka-aineilla. Tällä hetkellä Perinteinen-ateriakassi sisältää lihapullien valmistukseen tarvittavat aineet, mutta lihapullataikina saakin uuden luonteensa kokojyväsinapista.
Vege-ateriakassi on suunnattu kasvisruokailijoille tai kasvisruokaa kaipaaville. Etno taas esittelee muiden kuin perinteisen suomalaisen keittiöiden helmiä. Testasin itse Vege-kassin.
Kun käsky käy
Kasvissosekeitot ovat juuri sellaista ruokaa, jota kaipaan infernaalisen loskamyrskyn läpi tarponeena. Sosekeittoon saa helposti eri kypsytystavoilla ja raaka-aineilla syvyyttä ja mausteisuutta, lempeyttä ja täyteläisyyttä. Ikävä fakta vaan on se, että niinkin yksinkertainen ruoka kuin sosekeitto vaatii työpäivän jälkeen melko mittavilta tuntuvat esivalmistelut.
Ateriakassia kotikeittiössä purkaessani palasin kuitenkin jostain kumman syystä takaisin yläasteen köksäntunneille. Ylhäältä alas, ikään kuin auktoriteetilta saatu resepti ja sen orjallinen seuraaminen oli jotenkin rauhoittavaa ja meditatiivista. Aivot ja luovuus kun ovat työssäni koetuksella aamusta iltaan muutenkin. Tyhjäkäynnillä kurpitsan paloittelu ja sipulin kuullottaminen vaihe vaiheelta reseptiä seuraten toimi itse asiassa mielen nollaamisena.
Tyhjä taulu ja vain jääkaappi on rajana
Koska ateriakassit ovat selkeästi suunniteltu ydinperheen kokoiselle taloudelle, jäi kokkailuistani tietenkin enemmän kuin rippeet. Kahden hengen taloudessa keitto riitti melkein koko työviikon ajaksi. Joinakin iltoina se toimi pienenä alkupalakeittona, toisina se sai uuden ilmeen jääkaappiin viikon mittaan ilmestyneillä höysteillä.
Sosekeitto onkin ikään kuin jääkaapin tabula rasa, tyhjä taulu, joka huutaa yksinkertaisuudellaan mitä hassumpia ja kekseliäämpiä lisukkeita. Ja se jos mikä on paras tilanne keittiössä, kun on luovalla tuulella.
