Mato-ongella urbaanissa Itä-Helsingissä
Itä-Helsingin rannoilta voi perusongella narrata mittaviakin kalasaaliita. Lyöttäydyin kahden paikallisen kalastajan matkaan ja houkuttelin heidät esittelemään parhaat kalapaikkansa. Samalla kuulin, että kalastamalla voi myös tehdä hyvää.
Sovin treffit kokeneen kalamiehen Joonas Wariksen kanssa Herttoniemenrantaan. Kävelen tiiviisti rakennettujen kerrostalokortteleiden läpi viehättävälle rantabulevardille, josta erkanee pitkä aallonmurtaja. Sen päällä on kävelytie, jonka reunassa Joonas Waris ja hänen pitkäaikainen kalakaverinsa Jari Kauppinen virittelevät onkivapojaan.
– Tämä on aika perinteinen kalapaikka. Erityisesti ahventa, salakkaa ja kuhaa käydään onkimassa tässä, Joonas kertoo.
Joonaksen ja Jarin mukaan Itä-Helsingin urbaanien kerrostalolähiöiden äärellä on paljon kalannarrauspaikkoja. Idässä onkeen voi tarttua myös säynävää, suutaria ja jopa nokkakalaa.
– Herttoniemenranta kaikkinensa on hyvä kalapaikka, samoin Mustikkamaa. Myös Vartiokylänlahdella ja Vuosaaressa on hyviä kalapaikkoja, Jari kertoo.
Onkiminen on jokamiehenoikeus
Onkimista voi Suomessa harrastaa missä vain, jos sitä ei ole kylteillä erikseen kielletty. Osittain Itä-Helsingin rannoille ulottuvalla Viikki-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueella kaikenlainen kalastus on kokonaan kielletty. Luonnonsuojelualue ulottuu muun muassa Länsi-Herttoniemen Saunalahteen ja Fastholman rantaan. Muualla Itä-Helsingin rannoilla onkiminen on sallittu eikä lupia tarvita. Itä-Helsingissä ei sijaitse lohi- ja siikapitoisia jokien tai koskien virtavesiä, joissa onkimiseen tarvitaan erityislupa Helsingin kaupungilta.
– Onkiminen kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin, niin kuin jäällä pilkkiminenkin, kunhan ei käytä kelaonkea. Jos sitä haluaa käyttää, on maksettava valtiolle kalastonhoitomaksua, Joonas kertoo.
Joonas ja Jari harrastavat monenlaista kalastusta, mutta perinteisessä mato-onkimisessa heitä viehättää helppous. Ongelle on näppärä lähteä vaikka kävellen aina kun vähänkin tekee mieli.
– Minulla on nyt käytössä vapa ja onkilaite. Onkilaitteessa ovat koho, siima, pieni paino, joka vetää siiman vedenpinnan alapuolelle sekä yksihaarainen koukku ja siinä pari matoa. Nämä välineet maksavat yhteensä noin kymmenen euroa, joten kallis harrastus tämä ei ole, Joonas esittelee.
Jarin vieressä on ämpäri, jonka vedessä kelluu pakasteena hankittuja salakoita. Matojen ohella niitä käytetään ahvenen ja kuhan narraamiseen.
Ahvenfile on parasta paistettuna
Aurinko porottaa ja rantakävelijöitä pyrhältää edestakaisin Herttoniemenrannan aallonmurtajalla. Se ei kuitenkaan häiritse onkijoita, jotka jaksavat odottaa. Ongen koho nytkähtää välillä, mutta kala ei jää syöttiin.
Molemmat miehet ovat yhtä mieltä siitä, että tärkeintä kalastusharrastuksessa ei ole se, että saa kalaa.
– Kalastus on kaikin puolin antoisa harrastus. Tässä pääsee eroon työpaineista. Ei tarvitse ajatella mitään. Voi vain rauhoittua ja ihailla luontoa. Tämä on myös yhteisöllisyyttä. Tapaa ystäviä ja voi viettää aikaa heidän kanssaan, Joonas (kuvassa alla) kertoo.
Miehet kuitenkin vakuuttelevat, että yleensä kalaa tulee Itä-Helsingin rannoilta niin paljon, ettei sitä tarvitse juurikaan ostaa.
– Totta kai tykkään kalaruoista ja valmistan aterian aina kun saan kalaa. Ahvenfile on parasta paistettuna, ja uunissakin siitä tulee hyvää. Kuha on loistavaa paistettuna tai uunissa. Silakkaa saa silakka-aikaan myös täältä Herttoniemenrannasta. Puoli tuntia niin on jo ämpäri täynnä! Jari (kuvassa alla) sanoo.
Elämyksiä SOS-lapsikylän asukkaille
Joonas ja Jari ovat aktiivitoimijoita kaikille vapakalastajille tarkoitetussa Suomenlahden Uistelijat ry:ssä. Suomen johtaviin kalastusseuroihin lukeutuva yhdistys vaikuttaa vahvasti Itä-Helsingissä sillä seuran tukikohta on Pihlajaluodolla Vuosaaren edustalla.
Pihlajaluodolla on iso talo, jossa seuran jäsenet voivat majoittua ja jossa järjestetään kalastukseen liittyviä tapahtumia.
Siellä seura myös järjestää viikonlopputapahtuman SOS-lapsikylän huostaanotetuille lapsille kahdesti vuodessa.
– Tapahtuma on vuosia pitkä traditio ja koen sen erittäin tärkeäksi. SOS-lapsikylän lapsilla ei ehkä ole ne parhaimmat lähtökohdat elämään. On hienoa, että pystymme järjestämään heille kokemuksia, jotka he muistavat lopun elämäänsä ja joista he voivat saada kipinän uuteen harrastukseen. Tämä hyväntekeväisyystoiminta antaa paljon myös niille, jotka sitä tekevät, Joonas sanoo.
Kaiken kukkuraksi seura on perustanut Suomenlahden lohirahaston. Sen ideana on, että kalastaja voi lahjoittaa kalastamistaan lohista haluamansa summan rahastoon, esimerkiksi 20 euroa. Kun vuosi on lopussa, seura istuttaa Suomenlahteen kerätyn summan edestä 21-senttisiä eväleikattuja merilohenpoikasia. Seura hakee myös yrityksiä mukaan lahjoittamaan.
Jätän kalamiehet jatkamaan onkimistaan.
