Onko Vuosaari kaupunki kaupungissa? Sitä ei tiennyt murjottava kivikään
Kuin kaupunki kaupungissa. Helsingin satelliittikaupunki ja tytärkaupunki.Vuosaaren kaupunginosasta käytetään monenlaisia luonnehdintoja. Lähdin kävelyretkelle Vuosaareen ottamaan selvää, pitävätkö ne paikkansa.
Aloitan kävelyretkeni Pohjois-Vuosaaren Rantakiventieltä, josta nousee todella pitkät portaat rinnettä ylös Merikorttitielle. Ehkäpä nämä ovat Vuosaaret omat epäviralliset kuntoportaat, joita pitkin voi vaikka juosta kunnon kohottamiseksi.
– Ehkä Vuosaari on kuin oma kaupunkinsa. Olen asunut täällä vasta niin vähän aikaa, että en oikein tiedä, mitä kaikkea Vuosaareen kuuluu, pohtii kuntoportaita ylös kävelevä Mervi.
– Vuosaari vaikuttaa monipuoliselta alueelta. Metsää ja vesistöä on lähellä. Palvelujakin tuntuu olevan paljon. Täytyy tutustua Vuosaareen paremmin jos vain aikaa löytyy, Mervi jatkaa.
Vuosaaressa viisi vuotta asunut Seppo Lumikko harppoo portaita pitkin ylös. Kysyn mitä hän ajattelee Vuosaaresta.
– Olen ihan tyytyväinen. Täällä on mukava asua ja ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät, Seppo sanoo.
Näitä ulkorappusia Seppo ei kuitenkaan kutsuisi juoksuportaiksi.
– Liian pitkä askelväli. Jos olisi normaali porrasväli, sellainen 40 senttimetriä askeleiden välillä, niin olisi parempi. Nyt askeleet eivät mene rytmikkäästi.
Kiveltä en kysy mitään
Jatkan kävelykierrostani ja otan suunnakseni Vuosaaren keskustan. Merikorttikujalla pysähdyn ihmettelemään jättimäistä kivenjärkälettä, jolla on surulliset kasvot; isot apeat silmät ja leveä suu, joka on mutrussa alaspäin. Hän siis mököttää hiljaa paikoillaan, joten häneltä on turha kysyä mitään.
Mutta ei hätää! Pienen matkan päässä Kallvikintiellä huomaan värikkäiden kukkien koristaman kioskirakennuksen, jonka ikkunasta kurkistaa ulos hyväntuulinen mies.
Hän on yrittäjä Eero Naumanen, joka on pyörittänyt Lillinkukkaa tässä jo 25 vuotta.
Hänestä Vuosaari on selvästi kahtia jakautunut. On Vuosaaren vanha puoli, jossa nyt olemme, sekä kauppakeskus Columbukselta alkava uusi puoli.
– Nämä ovat kaksi ihan eri kaupunginosaa. Uusi puoli on liian täyteen rakennettu. Tämä puoli on rauhallisempi ja täällä on enemmän luontoa. Jotkut ovat jopa muuttaneet uudelta puolelta Aurinkolahdesta tänne, vaikka luulisi, että se olisi toisinpäin.
Aurinkolahdessa astelenkin selvästi kaupunkimaisempaan miljööseen. Uudet kerrostalot on rakennettu kiinni jalkakäytävään, kun vanhassa Vuosaaressa talot on ripoteltu vapaasti pitkin metsiä.
– Itse pidän tällaisesta urbaanista ympäristöstä. Ja on täälläkin luontoa, esimerkiksi merimaisemat ovat aivan omaa luokkaansa, sanoo Leikosaarentiellä koiria ulkoiluttava Maija-Liisa.
Turinaa meren äärellä
Kävelen Aurinkolahden rantabulevardin eteläkärkeen, jossa näkyy istuvan pyörätuolissa mies, taustallaan upea syksyinen merimaisema.
– Kyllä Vuosaaren uusi ja vanha puoli eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vanha puoli on väljemmin rakennettu: siellä on viehättävä Kangaslampi ja luontoa on enemmän. Toivottavasti se pysyykin semmoisena, Jarmo Uimonen sanoo.
Itse Vuosaaren uudella puolella asuva Jarmo toivoo, että aluetta rakenneta täyteen.
– On hyvä, että alue on rakennettu uusien säännösten mukaiseksi niin pääsee pyörätuolillakin liikkumaan.
Entä onko Vuosaari kuin oma, muusta Helsingistä erillinen kaupunkinsa?
– Vaikea sanoa. Toisaalta onhan täällä suurin piirtein kaikki tarvittava, eikä täältä tarvitse poistua mihinkään.
Kun kerron, että kahvihammastani kolottaa, Jarmo opastaa läheiseen rantakahvilaan, joka on auki syksylläkin. Ystävällisesti hän lähtee mukaani. Hämmästelen, kuinka sutjakkaasti Jarmo etenee pyörätuolillaan käsivoimin. Kahvin ääressä kuulen paljon mielenkiintoisia juttuja Vuosaareen liittyen.
– Olen eläkkeellä, joten minulla on aikaa. On mukavaa kun pääsee välillä turisemaan muiden kanssa, Jarmo summaa.
