Roihuvuori rokkaa, juhlii ja viljelee yhdessä
Alueyhdistyksen aktiivisuus ja innostunut talkoohenki ovat tehneet Roihuvuoresta kaupunginosan, joka houkuttelee sekä uusia asukkaita että monipuolisista tapahtumista nauttivia vieraita. Kiinnostavuuden mittarilla stadin painopiste on todellakin siirtynyt itään.
Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä katselee kevätauringossa kylpeviä alastomia kirsikkapuita huolestuneena ja toivoo yöpakkasia. Hän pelkää kirsikkapuiden aloittavan kukintansa liian aikaisin. Puistossa 19.5. pidettävään Hanami-juhlaan on nimittäin aikaa vielä monta viikkoa. Viime vuonna Hanami houkutti 25 000 ihmistä nauttimaan kirsikkapuiden väriloistosta picnic-hengessä. Paikalla oli myös pörröisiä akita-koiria ja moni geisha-tyyliin pukeutunut kävijä kuvasi itseään puiden rinnalla keimaillen.
– Valtaosa Helsingissä asuvien japanilaisten vuosina 2007–2009 lahjoittamasta 150 kirsikkapuusta on prunus sargentii -lajiketta, jonka kukinta-aika on monia muita lajikkeita lyhyempi ja siten vaikea ennustaa. Puistoon on myöhemmin istutettu myös muita lajikkeita, ja samalla oman puunsa on saanut monta vuoden roihuvuorelaista.
Heitä ovat esimerkiksi Rio-kahvilan perustanut pariskunta, Finlandia-palkittu kirjailija, Alepan kassa, kirjamessujen ideoija sekä räppäri ASA.
Inhimillinen elinpiiri ja mukavia naapureita
Juuri nyt 8000 asukkaan Roihuvuoreen muutetaan innolla etenkin Kalliosta. Tieto vapaista asunnoista kulkee useammin kaveripiirissä kuin kiinteistönvälittäjien kautta. Alueella vetoaa erityisesti yhteisöllisyys, joka näkyy niin tapahtumissa kuin arjessakin.
Yksi syy yhteisöllisyyteen on Otto-Villen mukaan se, että alueen kerrostalot ovat melko pieniä, ja ne houkuttelevat pääosin ala- ja keskiluokkaa, ihmisiä jotka äänestävät vihreitä, demareita ja vasemmistoliittoa. Ökyily puuttuu.
– Varmasti täällä voi elää niinkin, että laittaa ei mainoksia -tarran oveen, eikä kuule mistään mitään, mutta niin halutessaan ihmisiin on helppo tutustua. Koen 1950-luvun talojen mittakaavan varsin inhimilliseksi. Pihat ovat suuria ja turvallisia lapsille ja asukkaat grillailevat yhdessä kesäisin.Tutustumista helpottavat myös taloyhtiöiden väliset petanque-kisat sekä tietenkin talkootyö, jossa riittää tekemistä kaikille halukkaille. Hanamin ja joka toinen vuosi järjestettävien kyläjuhlien lisäksi on myös kirjamessuja, rock- ja bluesklubeja, jalkapalloturnauksia ja yhteisöpalstaviljeilyä. Seuralla on myös oma vene, Ruma ankanpoikanen, jota jäsenet saavat lainata.
Tapahtumajärjestämisen lisäksi roihuvuorelaiset ovat protestoineet ala-asteen ja kirjastonsa lakkauttamista vastaan, ja voittaneet molemmissa tapauksissa.
– Ehkä olemme poikkeuksellisen hyvin verkostoitunutta porukkaa.
Kaupunginosan tapahtumissa esiintyvät usein räppäri ASA ja Atomirotta, sillä sen solisti Mikko Sarjanen kuuluu kalustoon. Roihikasta ovat ponnistaneet myös Esa-Pekka Salonen, J. Karjalainen, Laura Birn, Tuomari Nurmio ja presidentti Tarja Halonen.Otto-Ville Mikkelä Tuhkimo-puistossa sijaitsevan kerhotalon edessä. Konteista tehty kerhotalo on koristettu japanihenkisellä kuvastolla.
Apaattisesta harmaahiirestä eloisaan kukoistukseen
Vuonna 2011 presidentti Halonen luovutti Mikkelälle palkinnon Demokratiapalkinnon alueen asukastoiminnan kehittämisestä. Väliin mahtuu lukuisia muitakin tunnustuksia, mutta viimeisimpänä Roihuvuori palkittiin Vuoden uusimaalainen kaupunginosa 2019 -palkinnolla marraskuussa. Perusteluissaan Maakuntahallitus kiitti erityisesti Roihuvuori-seuraa tavoitteellisesta ja innovatiivisesta otteesta. Kaikille asukkaille avoimet matalan kynnyksen tapahtumat ovat aidosti edistäneet yhteisöllisyyttä ja kitkeneet epätasa-arvoa.Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Vielä vuonna 2008 eräs sosiaalityöntekijä kuvasi Roihuvuoren epätilat -nimisessä opinnäytetyössään aluetta harmaaksi ja apaattiseksi lähiöksi.
Myös Otto-Villen päätyminen Roihuvuoreen vuonna 2003 oli puhtaasti sattumaa.
– Asuin Ruoholahdessa, luulin Roihikaa teollisuusalueeksi ja ihmettelin, miksi ystäväni halusi muuttaa sinne, kun hän kertoi löytäneensä täältä edullisen asunnon. Lupauduin kuitenkin muuttoavuksi ja kun muuttoauto kaarsi Satumaanpolulle, ihastuin heti kylämäiseen miljööseen. Vuoden päästä asuimme täällä itsekin.
Roihuvuoriseuran johtokuntaan Otto-Ville päätyi alettuaan kirjoittaa alueesta Wikipediaan. Talkoohengessä hän osallistui myös silloisten Roihuvuoripäivien järjestämiseen.
– Meillä oli pelle, bändi ja makkaraa. Tuntui, että ihmiset tulivat paikalle lähinnä velvollisuudentunnosta. Siinä ei ollut mitään järkeä. Aloimme miettiä, miksi tehdä ollenkaan, jos ei tehdä kunnolla.Japanilainen puutarha on roihuvuorelainen rauhan tyyssija.
Rokki soi!
Seuraavat kyläjuhlat järjestettiin uudella asenteella, mutta varmuuden vuoksi Taiteiden yön yhteydessä. Lopulta ohjelmaa oli niin paljon, etteivät A4:set riittäneet. Niiden sijaan tehtiin lehti, johon myydyillä mainostuloilla saatiin taas paljon muuta.
– Yksi tärkeä mahdollistaja meille on ollut, että vuokraamisen sijaan olemme hankkineet esimerkiksi äänentoistovälineet omaksi, jolloin ne ovat aina käytettävissä. Olemme myös lainanneet niitä muille, kuten Kontula Electronic -festivaalille. Usein monet hyvät ideat kaatuvat siihen, ettei budjetti mahdollista tarvittavia kamoja.
Samaan hengenvetoon Otto-Ville innostuu kehumaan Hard Rock House -ravintolan uutta äänentoistoa, joka on kovin koko Itä-Helsingissä. Ravintolassa järjestään lukuisia kunnianhimoisia blues-, jazz- ja rock-klubeja, kuten Voodoo Music Club, Sunday Night Music Club ja nyt lauantaina pidettävä Roihublues, jossa soitetaan Hendrixiä.Hard Rock Housen tarjoilija Marjo asui lapsena Puotilassa, mutta on pyörinyt alueella pienestä asti.
Otto-Villen tärpit Roihuvuoreen
Hanami-juhla
Vuoden kohokohta ja kevään aloitus. Juhlaan kannattaa varautua picnic-eväin ja käydä katsomassa myös vieressä olevaa japanilaista puutarhaa. Kirsikankukat kukkivat 5–17 päivää säästä riippuen.
Kahvila Rio
Pala Berliiniä punaisen kerrostalon kivijalassa. Lounasta, raakakakkuja, pienpanimo-oluita ja mukava patio, jota vastapäätä olevalla kentällä tapahtuu paljon kesäisin.
Hard Rock Housen musaklubit
Laadukasta livemusaa joka viikko.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.