Tunnetko nämä idän salaperäiset saaret?
Itä-Helsingissä sijaitsee muutamia yleisölle avoimia kesäisiä saarikohteita, joihin pääsee retkeilemään kätevästi ilman venettä. Täällä sijaitsee jopa tekosaari. Saariretken voi yhdistää uimaretkeen, sillä usein matkan varrella sijaitsee viehättäviä hiekkarantoja.
Salaperäinen Matosaari vaatii rohkeutta
Itä-Helsingin kenties salaperäisin saarikohde on Matosaari, jonne on 20 minuutin kävelymatka Jollaksen bussilinjalta 85. Kävelen omakotitaloalueen läpi, ja Matosaaren portilla vastaani tulee meripelastusaseman kyltti. Arastelen, että voiko alueelle mennä.
– Matosaari vaikuttaa suljetulta paikalta ja varmaan sen takia täällä käy aika vähän ihmisiä. Tänne voi tulla vaikka täällä on Rajavartiolaitoksen toimintaa, sanoo Laura, joka on rentoutumassa hiekkarannalla aivan Matosaaren kärjessä. Laura on polkenut Matosaareen Kumpulasta saakka, ja hän on käynyt saaressa muutaman kerran aikaisemminkin.
– Alun perin serkku suositteli paikkaa. Katsoin kulkureitin Googlen kartasta. Todella mukava, salaperäinen paikka kaukana kaupungin hälystä.
Totta tosiaan, Matosaari on salaperäisen mystinen paikka, jossa on vanhojen rakennusten ja venelaitureiden raunioita tuuhean puutarhan keskellä. Lisäksi saaressa on jyhkeitä linnoitusmuureja, jotka tuovat hieman mieleen Suomenlinnan. Kaupungin pystyttämä kyltti kertoo kaiken oleellisen: historiallinen rauniopuutarha.
Entä voiko Matosaaressa pulahtaa uimaan? Laura ei sitä oikein suosittele, koska hiekkaranta on kunnostamaton ja merenpohja on aika kivinen. Hän vinkkaa Jollas 89 -hotellin takana sijaitsevasta Porvariskuninkaan uimarannasta (kuvassa alla) , jonka hiekkaranta sopii hyvin uimiseen.
Killingholma on luonnon sekamelskaa
Yksi Itä-Helsingin salatuista helmistä on Laajasalossa sijaitseva Killingholman saari.
Hyppään bussista 84 pois Koirasaarentiellä ja kävelen viisi minuuttia Henrik Borgströmin tietä, kunnes saavun Tullisaaren kartanopuistoon. Siellä sijaitseva Aino Acktén huvila on maankuulu, mutta kartanopuiston pohjoispuolella sijaitseva Killingholman saari on vähemmän tunnettu luontokohde.
Kartanopuistossa vastaani kävelee kaksi eläkeläismiestä. Ulkoilulenkillä olevat Veikko ja Jouko asuvat Roihuvuoressa ja ovat naapuruksia.
– Killingholma on hieno kohde, sillä saari on jätetty luonnonvaraiseksi tieten tahtoen. Alueella riittää kirppuja ja toukkia linnuille, Veikko kertoo.
Jatkan matkaani Aino Acktén huvilan takapuolelle, josta johtaa kävelysilta Killingholmaan. Veikko on oikeassa: kaatuneita puita on jätetty pitkin poikin polkuja. Eväsviltin voi levittää sileälle rantakalliolle ja varpaitaan voi kastaa matalassa rantavedessä. Saaresta avautuvat mahtavat näköalat merelle, Herttoniemenrantaan ja jopa Helsingin kantakaupunkiin saakka!
Lähellä sijaitsevat Tullisaaren uimaranta sekä ravintola Pyysaari, jonne voi kävellä rannasta venelaituria pitkin.
Tammisalon erikoisuus: tekosaari
Jään pois bussista 83 Tammisalon kirkon pysäkillä ja suuntaan Porolahdelle, jonne 1960-luvulla rakennettiin ympyrän muotoinen tekosaari merenlahden ruoppauksen yhteydessä.
Kävelen Väylänrinnettä ylös, käännyn oikealle ja sitten olenkin jo kävelysillalla, josta pääsen merenpohjan maa-aineksista kasatulle Porosaarelle.
Oho! Tämä kohde näyttää hauskalta, ympyrän muotoiselta saarelta, jota reunustavat suomalaiset koivut. Saaren molemmin puolin kulkee kapea vesiuoma. Istahdan puistonpenkille ja ihailen Porosaaren vastaleikattua nurmikkoa ja taustalla näkyvää Tammisalon kanavaa.
Ihmisiä ei nyt näy täällä, mutta saaren viereiseltä penkiltä tavoitan kaksi naista istumassa.
– Olen asunut täällä yli 30 vuotta ja ainakin niin kauan saari on ollut olemassa, kertoo Sirkku.
Ulkoilemassa oleva Sirkku sanoo, että tekosaari kuuluu hänen vakituiseen kävelyreittiinsä.
– Tämä on oikein kiva saari. Paljon käytetty. Täällä heitellään koirille keppiä tai istutaan piknikillä omenapuun alla, Sirkku ja Kati kertovat.
Sirkku ja Kati vinkkaavat, että Porosaaren toinen erikoisuus on vieressä sijaitseva iso tiheä rantakaislikko, jossa kulkevat pitkospuut.
Eli onko täällä kaislikossa suhisee -tunnelmaa?
– Pikemminkin kaislikossa kaakattaa, Kati naurahtaa viitaten alueella eläviin äänekkäisiin lintuihin.
