Egotripin Knipi Stierncreutz: Laajasalossa välittyy tiivis yhteisöllisyyden tunne

Laajasalossa lähes koko ikänsä asunut muusikko Knipi Stierncreutz on nähnyt Laajasalon kaikki kolme ostoskeskusta. Yhdestä hän hakee kahvia, yhdessä hän on juonut salaa kaljaa postiluukun kautta ja yhdessä törmännyt kansainvälisiin urheilijatähtiin baarikierroksella.

Laajasalolainen Knipi on Egotrippi-yhtyeen säveltäjä, sanoittaja ja toinen kahdesta laulajasta, joka on ollut tekemässä hittikappaleita myös mm. Anna Puulle, Jonna Tervomaalle, Jenni Vartiaiselle ja Irinalle.

Tapaamme Yliskylän vanhan ostarin kohdalla. Tuulisen päivän lämmikkeeksi päätämme ottaa take-away -kahvit mukaan läheisestä kahvilasta. Vanha ostari valmistui 1970-luvun alkupuoliskolla ja se purettiin vuonna 2019. Nyt tilalle on noussut kerrostaloja. Minkälaisia tuntemuksia ne herättävät?

Katson tätä näkyä tietyllä tavalla haikeudella. Uusi ostoskeskus oli varmasti välttämätön. En itse olisi kuitenkaan rakentanut täysin uutta vaan olisin keskittynyt vanhan kunnostamiseen. Uudisrakentamisen olisi voinut tehdä tähän ympärille. Arvostaa sitä, mitä täällä on ollut. Paljon parjatuissa 70-luvun ostareissa on tilan tuntua, luonnetta ja historiaa.Vanhan ostarin paikalle on noussut uusia asuintaloja.

Miten Laajasalo on mielestäsi muuttunut vuosien saatossa?

Laajasalo on kasvanut suuresti. Tämä on ollut mulle tietynlainen linnunkoto, jossa on ollut kiva kasvaa. Täällä on ihan mieletön luonto. Siitä puhutaan ihan liian vähän Itä-Helsingin kohdalla. Ikävää on, että nyt luontoa ollaan täälläkin tuhoamassa oikein toden teolla. Sitä on todella vaikea ymmärtää, kun miettii, mitä luonto ja pienetkin viheralueet antaa ihmiselle kaikessa tässä kiireessä. Varsinkin nyt korona-aikana, kun ihmiset liikkuvat enemmän ulkona.Laajasalon Yliskylän vanha ostari juuri ennen purkamista.

Ennen kuin jatkamme matkaa eteenpäin, muistaa Knipi vanhan ostoskeskuksen baariin liittyvän tarinan.

Reissumies-baarista on sellainen muistikuva, että kun Helsingissä järjestettiin kansainvälinen voimistelijafestivaali, Gymnaestrada vuonna 2015, Laajasalon eri kouluihin oli majoitettu osallistujia ympäri maailman. Päädyimme ystäväni kanssa tänne ostoskeskukseen sattumalta eräs tiistai-ilta ja kuulimme, kuinka Reissumiehestä lähti kova meteli. Mentiin käymään sisällä uteliaisuudesta ja se oli täynnä tämän kyseisen tapahtuman kilpailijoita ja varsinkin kilpailijoiden valmentajia.

Selkeästi siellä oltiin vetämässä kunnon kännejä päälle.

Joku kertoi meille, että kyseinen jengi oli ollut myös edellisenä iltana siellä. Silloin oli ollut vielä enemmän porukkaa paikalla ja siellä oli järjestetty mm. käsilläkävelykisa baarin ulkopuolella. Ei ole ihan joka päivästä nähdä kansainvälisiä urheilijoita alkuviikosta Laajasalon lähiössä.

Musiikin lisäksi sinut tunnetaan vannoutuneena paikallisjalkapallon ystävänä ja olet ollut mukana ideoimassa sekä toteuttamassa Laajasaloon ensimmäistä tekonurmea, Ilomäentien juniorinurmea vuonna 2011.

Silloin tuntui, että kenttiä tehtiin kaikkialle muualle Itä-Helsinkiin paitsi kaakkoiseen osaan. Pitää muistaa, että vaikka idässä ollaankin, on Laajasalo lähes yhtä kaukana Töölön kentästä kuin Vuosaaren Kartanon kentästä. Suunniteltiin, ideoitiin ja saatiin pyörät pyörimään kunnolla vuoden sisällä. Itse olin mukana Laajasalon palloseuran kautta, HJK lähti toiseksi osakkaaksi ja lopulta opetusvirasto vuokrasi kentän meille. Nyt koululaiset saavat käyttää nurmea arkena päiväsaikaan ja seurat iltaisin.

Olet ollut mukana myös myöhemmin valmistuneen Laajasalon urheilupuiston Hertta-areenan jalkapallonurmikentän suunnittelussa.

Tämä on Laajasalon palloseuran (LPS) kotikenttä ja täysin seuran käytössä. Tosin talvisin kaupunki ottaa tämän luistelukäyttöön mikä heikentää harjoitteluolosuhteita lähialueella huomattavasti. Toimin A-junnujen apuvalmentajana, ja käyn katsomassa pelejä säännöllisesti, joten vietän kentällä vähintään kolme iltaa viikossa. Hyvillä keleillä saatan tulla istahtamaan useamminkin.

Työni biisinkirjoittajana on suhteellisen yksinäistä puuhaa. Istun vain työhuoneella ja märehdin pahimmassa tapauksessa kahdeksan tuntia joitakin lausepareja. Siksi tämä on hyvää vastapainoa. Täältä löytää aina tuttuja.

Suuntaamme jalkapallokentältä lähelle Laajasalon uimarantaa, mikä on yksi Knipin lempipaikkoja. Kaupungin tulevaisuuden suunnitelmat tälle alueelle eivät kuulosta hyvälle.

Aluetta tullaan mylläämään käsittääkseni aika lailla. Tänne on tulossa mm. Raitiovaunujen varikko ja isoja kerrostaloja. Se on tosi sääli, koska tämä on meille vanhoille laajasalolaisille pyhä paikka. Uimaranta, lenkkipolku keskellä metsikköä ja nappulanurmi. Tässä on ihan uskomattoman kiva viettää aikaa kesäisin auringon paistaessa. On vaikea ymmärtää sitä intoa, millä kaupunki tuhoaa omia lähimetsiään vaikka jokainen tutkimus osoittaa niiden olevan olennainen osa ihmisen hyvinvointia.

Matkatessamme syvemmälle Laajasalon sydämeen tulee vastaan jälleen entinen ostoskeskus. Tässä tapauksessa kyseessä on ihan ensimmäinen Laajasaloon rakennettu pieni ostoskeskus Koirasaarentiellä (yllä.)

Tässä oli pitkän aikaa K-kauppa “Laaja-Aitta” ja “Joken baari”, jossa olin usein hengailin ja pelailin videopelejä alaikäisenä. Hyvin rakas paikka mulle. Kerran teini-ikäisenä, kun oleskeltiin tuossa kaupan edustalla kavereiden kanssa perjantai-iltana, huomattiin, että kyseisen kaupan postiluukun takana näkyi kaljaa. Mietittiin, miten saataisiin juotua kaljaa tuosta, kun pullo ei mahdu kokonaan luukusta ulos. Kaverini keksi sitten, että tehdään tällaiset nunchaku-kapulat eli kaksi keppiä, jonka nauha yhdistää. Laitettiin sitten ne kepit siitä postiluukusta sisään ja kiristettiin nauhaa pullon kaulan ympäri, jotta saatiin pullon kaula postiluukusta ulos. Sitten vaan avattiin pullo ja juotiin pillillä. En muista monta kaljaa loppujen lopuksi tyhjennettiin.

Ikinä ei jääty kiinni, joten näin jälkeenpäin pahoittelut kauppiaalle.

Matkamme jatkuu kauniiseen Tullisaareen, jossa Knipi käy päivittäin kävelyllä ja synnyttelee kappaleiden aihioita.

Tämä Tullisaari, Kaitalahden kukkula ja uimaranta ovat mulle tärkeitä paikkoja. Tullisaaren puisto on ihan mahtava. Täällä mieli lepää. Vanhat tammet, viheralue ja koko Aino Acktén huvilan ympäristö puistoineen. Täällähän on myös tv:stä ja elokuvista tuttu vuorineuvos Tuuran kesäasunto Uuno Turhapuro-elokuvista.

On helppoa ymmärtää, mikä Knipiä idässä ja varsinkin Laajasalossa viehättää.

Laajasalo varmasti poikkeaa siitä, mikä kuva ihmisillä on Itä-Helsingistä. Tämä on iso saari. Luontoa ja puistoaluetta löytyy, mutta myös villimetsää. Meri ympärillä viehättää suuresti. Laajasalosta on lähtöisin tai täällä asustelee useampiakin artisteja. Ymmärtääkseni Chisu on täältä kotoisin ja nykyään täällä törmää usein Sami Saareen ja Samae Koskiseen. On ollut hauska huomata, kuinka paljon vanhoja kavereita on muuttanut Laajasaloon takaisin. Täällä on hyvin tiivis yhteisöllisyyden tunne.

Kun on saanut olla mukana näissä kaikissa jalkapallojutuissa, seuraavaksi olisi hienoa ideoida kulttuurin puolella, olisi kiva olla mukana puuhaamassa tänne konsertti tai pieni festarin tyylinen tapahtuma. Tullisaari olisi hyvä paikka tällaiselle, jos löytäisi hyvän porukan tekemään sitä yhdessä.

Kun maisemat ovat kohdillaan ja tunnelma resonoi, kuinka paljon Laajasalo on antanut materiaalia biiseihisi?

Paljonkin. Egotripin tuotantoa ajatellen esimerkiksi “Asunto 35”-kappaleen “ohi koulun ja kirjaston, polkupyörällä matka taittui” sekä “Varovasti nyt”-kappaleen “joo, mä seison sillankaiteella, katselen alas noita autoja”, ovat tunnelmakuvia Laajasalosta.

Toki myös omasta soolotuotannostani löytyy viitteitä tänne, mm. “Katkoviivoja”-kappaleessa “katson muuttuvaa maisemaa, katson katkoviivoja tiellä, katson metsää kaatuvaa”. Myös ”1986” ja ”Menneestä ajasta” ovat vahvasti Laajasaloon sidottuja. Olen työstänyt viime syksystä alkaen soololevyä ja siellä yksi kappaleesta kertoo ihan konkreettisesti Laajasalosta, postinumerokin mainitaan. Laajasalo on iso osa mua. Mun on vaikea kuvitella muuttavani täältä enää ikinä pois, joskin tämä jatkuva rakentaminen ja lähimetsien kaataminen koettelee mua kyllä.

Korona-aika on nostanut erilaisia ilmiöitä varsinkin sosiaalisen median eli somen puolella. Etätyöskentelystä on tullut enemmän arkipäivää ja somen käyttö on lisääntynyt. Olet keksinyt alkaa tekemään omaa “MusaCorner” Instagram- ja Facebook-sarjaa omalta työhuoneeltasi.

Idea lähti luomisvimman puutteesta. Tajusin, että koronan takia mulla oli kaikki maailman aika kirjoittaa biisejä, mutta mitään ei vaan tahtonut syntyä. Hirveä tarve oli kuitenkin jotain tehdä. Sitten mieleeni tuli tällainen Instagram- ja Facebook-sarja. Ei mikään stream-keikka, koska se olisi niin nopeasti sitten ohi. Mitä sen jälkeen tekisin? Ajattelin, että äänitän kappaleet hyvällä mikrofonilla, jotta saadaan hyvät soundit. Biisi per päivä. Alkuperäinen ajatus oli, että esittäisin lainakappaleita, mutta nopeasti kävi selväksi, että jengi haluaa kuulla myös mun omia kappaleita. Juuri tuli vuosi täyteen ensimmäisestä osasta.

Ihan hetkessä videot eivät kuitenkaan synny.

Ensimmäisen kuuden viikon aikana, viime keväänä tein 35 videota ja kappaletta. Aikaa kului siihen, että innostuin kirjoittamaan jokaisen kappaleen tarinan auki katsojille. Aamulla rupesin miettimään sovitusta. Tuolloin 16 -vuotias poikani Daniel, joka säestää minua videoillani, kävi koulua ja kun pääsi koulusta, niin sitten ruvettiin treenaamaan ja äänittämään. Siihen päälle tulivat tietysti kuvan, äänen yhdistäminen ja miksaaminen. Nykyinen tahti on 1–2 biisiä viikossa. Toivon, että videot tuovat hyvää fiilistä ihmisille tässä vaikeassa ajassa.Egotripin seitsemännen studioalbumin kansi on kuvattu Herttoniemen kartanon puistossa, ihan Laajasalon naapurissa.

Matkamme päätteeksi Knipi esittelee vielä yhden paikan, joka hänelle on jäänyt elävästi mieleen lapsuudesta.

Nykyisin Laajasalon ruotsinkielisenä ala-asteena toimiva talo oli aikanaan hylätty kansakoulu, jossa Pelle Miljoona treenasi. Muistan vakoilleeni paikkaa tuolla pusikoissa, koska se oli jotenkin niin kiehtova talo (kuvassa alla). 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa Laajasalo oli valovuosien päässä Helsingin keskustasta ja jonkun Pellen tai Sami Yaffan näkeminen 88:n bussissa oli aikamoinen kokemus.Muistan nähneeni Suosikissa jonkun kuvan, jonka kuvittelin olleen otettu tuossa talossa. Varmuudella en tiedä, mutta siinä näkyi soittimia ja kaikkea muuta rekvisiittaa ja muistan ajatelleeni kuinka siistiä olisi soittaa bändissä, vaikka en silloin vielä soittanutkaan mitään. Tietysti kokonaisuuteen liittyy Pelle Miljoonan “Moottoritie on kuuma” -levy. Olen jälkeenpäin miettinyt, että se on täydellinen aikakauden kiteytys. Sillä on ollut muhun tosi iso vaikutus. Tällä talolla taas on ollut iso merkitys suomalaiselle musiikille.

 Knipin vinkit Laajasaloon

Tullisaaren puisto & Kaitalahden uimaranta

Parasta merellistä Itä-Helsinkiä ja Laajasaloa, sopii kaikille.

Reposalmen uimaranta ja nappulanurmi

Uimaranta aamuvirkuille ja vieressä oivat mahdollisuudet palloiluun nurmikentällä tai beach volleyn pelaamiseen.

Pyysaari

Palma de Pyy. Työväen pursiseuran ravintola. Tänne saapuessaan tuntuu kuin olisi mukana saaristolaiselokuvassa, ja tehnyt aikamatkan 50- tai 60-luvulle. Varsinkin kun käy peremmällä. Ehdottomasti paras terassi Laajasalossa.

Laajasalon golf-kenttä

En ole kovin innokas golfin harrastaja mutta kentän ohessa, metsän keskellä on mainio kahvila, josta saa virvokkeita ja hyviä pizzoja.

Ravintola Stansvik

Meren äärellä oleva Stansvikin ravintola, jossa on laadukas lounasbuffet, itse leivottua leipää ja leivonnaisia. Hyvä terassi täälläkin.