Futiksessa saa kavereita – Puotinkylän Valtti kutsuu kaikki pelaamaan
Hienointa urheilun kuningaslajissa, futiksessa on, ettei alkuun tarvitse kuin pallon. Todellisuudessa tarvitaan kuitenkin paljon muutakin: pitkäjänteistä seuratyötä sekä vanhempia, jotka osallistuvat treeneihin ja leipovat mokkapaloja myyjäisiin. Innostuksen iskettyä laji tarjoaa ikimuistoisia kokemuksia peliporukan lisäksi koko perheelle.
Futiksella menee nyt hyvin. Sinä kahdeksana vuotena jonka Puotinkylän Valtti -urheiluseuran toiminnanjohtaja Kennet Holmström on toiminut pestissään, puotilalaisen urheiluseuran työntekijämäärä on kasvanut yhdestä kahdeksaan ja pelipassien määrä on liki kolmenkertaistunut.
Seuran menestyksestä kertovat myös toimiston hyllyille ja seinille kasatut viirit ja pokaalit, jotka esittelevät itähelsinkiläistä liikuntaintoa hienoimmillaan. Tällä hetkellä miesten edustusjoukkue pelaa Kolmosessa (neljänneksi ylin sarjataso) ja naisten edustusjoukkue Kakkosessa (kolmanneksi ylin sarjataso), mutta myös lunkimpi harrastepelaaminen kasvattaa vauhdilla suosiotaan.
Siksi Valtti järjestää erilaisia futistreenejä aina kolmivuotiaiden futisliikkarista ikämiessarjaan, jonka vanhimmat pelaajat ovat pitkälle yli 70-vuotiaita. 
1150 pelipassia tekee 1946 perustetusta Puotinkylän Valtista Suomen 11. suurimman futisseuran ja kolmanneksi suurimman Helsingissä.
– Olemme Itä-Helsingin suurin ja mahtavin, vaikka kilpailua onkin paljon. Myös Vuosaaren ja Kontulan seurat ovat varsin aktiivisia, Kennet kertoo.
Lasten tulisi saada harrastaa monipuolisesti
Monen lapsen ja nuoren mielestä parasta futiksessa ovat kaverit ja liikunnan ilo. Sitä seurassa ei haluta rajoittaa ja treenimahdollisuuksia pyritään järjestämään myös niille, jotka haluavat harrastaa useampaa lajia.
– Pyrimme tukemaan liikunnasta kiinnostuneiden nuorten monilajisuutta. Vaikka treeniaikataulujen suunnittelu on monta lajia harrastavien kohdalla usein haastavaa, se kannattaa, sillä harrastusten rajoittaminen voi tappaa lapsen innokkuuden kokonaan. Esimerkiksi seuramme kasvatti, nyt HJK:hon siirtynyt vuosaarelainen urheilulupaus Casper Terho pelasi pitkään futista ja lätkää rinnakkain, kunnes valitsi fudiksen päälajikseen.
Arktista palloilua
Tammikuisessa tuulessa pimeän kentän reunalla seistessä voi tulla mieleen, että laji olisi omimmillaan jossain muualla. Onneksi kenttä on pääosin lämmitetty, joten pelata voi pakkasellakin. Kymmenen asteen pakkasrajaa ei tänä vuonna ole etelässä kolkuteltu.
Juostessa tulee kuitenkin lämmin. Kennetin mukaan futis on monipuolisuudessaan omaa luokkaansa. Juoksutekniikoiden lisäksi se kehittää etäisyyksien hahmottamista, ketteryyttä, voimaa ja lujuutta.
Koska peliä pelataan joka paikassa, ovat myös alueen maahanmuuttajat löytäneet lajin pariin. Monet heistä ovat pallon käsittelijöinä todella taitavia.
– Liikunnallisten hyötyjen lisäksi futis kehittää sosiaalisia taitoja ja kaveruussuhteita. Tiedän ihmisiä, jotka ovat pelanneet lapsesta saakka samassa joukkueessa. Ihan oma juttunsa on tietenkin voittojen riemun ja muiden tunteiden kokeminen yhdessä joukkueen kanssa. Ne ovat tosi hienoja hetkiä valmentajillekin.
Dieudonne Mavunda (vas.), Niko Schwartz sekä Amine Rchidi valmentavat Valtin pelaajia.
Lapsille peli on pisteitä tärkeämpää
Monen lapsen lajivalintaan vaikuttaa myös harrastuksen suhteellisen edullinen hinta. Maksullisten pelipassien lisäksi tulevat varustekulut ja seuramaksut, jotka pyritään pitämään kohtuullisina.
– Siitä huolimatta hinta rajoittaa harrastamista. Olen nähnyt kentän reunalla nuoria, joilla olisi kiinnostusta, muttei varaa liittyä seuraan ja käydä harjoituksissa.
Siksi nuori tarvitseekin vanhemmat puolelleen. Seuratoiminnassa vanhemmille tosin on käyttöä myös kentän kalkkiviivojen sisäpuolella.
– Esimerkiksi 2009-syntyneiden lasten ikäryhmässä on 70 pelaajaa eikä valmentaja voi millään pärjätä heidän kanssaan yksin. Ajatuksena on, että kun vanhemmat joka tapauksessa seuraavat harjoituksia kentän reunalla, voivat he yhtä hyvin osallistua niihin. Helpoin homma apuvalkulle on pitää pelirastia, jossa riittää, kun antaa lasten temmeltää keskenään. Pienille on turhaa antaa ohjeita, sillä eivät he kuuntele kuitenkaan.
Tarkka pisteiden laskenta on pienten lasten peleissä toisarvoista.
– Tärkeämpää on, että peli tarjoaa mahdollisimman monelle onnistumisen kokemuksia. Siksi jaamme lapset jo varhaisessa vaiheessa tasoryhmiin, jotta kaikki pääsevät pelaamaan oman tasoistensa vastustajien kanssa.
Teinit kaipaavat tukea
Kennetin mukaan monet vanhemmat osallistuvat toimintaan innolla lasten ollessa pieniä, mutta teini-ikäisten treenien ja pelien toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista on pulaa jatkuvasti.
– Vanhemmat pitävät urheiluharrastuksen aloittamista tosi hyvänä asiana, mutta monelta jää huomaamatta teini-ikäisen nuoren tuen tarve, silloin kun joukkueet teini-iässä hajoavat ja nuorella on yksin jäädessään vaarana jäädä tyhjän päälle. Olisi hienoa, että vanhemmat löytäisivät futiksesta lajin, jonka harrastamisesta he voisivat nauttia nuorten kanssa elämän eri vaiheissa. Meillä nimittäin on oma joukkueemme pelaajien äideillekin.
Eastonin Intersport on Valtin pelaajien luottovaatettaja ja -varustaja.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
