Itähelsinkiläinen Jani nauttii äärirajoista: ”On moottoripyöräilijöitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka tulevat vielä kaatumaan”

Laajasalossa asuva Jani Lumpov, 41, tiedostaa moottoripyöräilyn huonot puolet poikkeuksellisen hyvin. Siitä huolimatta lajissa on jotain, mitä on vaikea vastustaa.

Sitä ei koe elävänsä, jos ei vähän pelkää kuolevansa. Näin ajattelee Laajasalon Yliskylässä asuva Jani Lumpov, 41. Hän on yksi niistä ihmisistä, joka tietää, millaista on istua hellepäivänä nahkatakissa kuuman moottorin yläpuolella. Liikenneriskit tiedostava moottoripyöräilijä varustautuu jokaiseen ajomatkaan niin kuin olisi lähdössä kaatumaan. Siksi Jani ei saapunut haastatteluun shortseissa ja t-paidassa. Hän on realisti.

–On kahdenlaisia moottoripyöräilijöitä. Niitä, jotka ovat jo kaatuneet ja niitä, jotka tulevat vielä kaatumaan, motoristi muistuttaa ja laskee kypäränsä varovasti tuolille.

Jos päätä suojaavaan turvavarusteeseen tulisi pintavaurio, sen käyttäminen muuttuisi riskialttiiksi. Moottoripyöräilyyn liittyy uhkia, joita lajia tuntematon ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Suomessa sää pääsee toisinaan yllättämään muitakin kuin autoilijoita. Joskus on ajettava kaatosateessa ja jatkettava matkaa, vaikka koppakuoriainen on juuri iskeytynyt voimalla visiiriin, ja varpaat ovat jäässä.

Liikenteessä vastaan voi tulla muitakin odottamattomia yllätyksiä. Rusakko saattaa juosta etupyörän alle, tai ampiainen lentää kypärän sisään. Pahimmassa tapauksessa kuljettaja voi kaatua niin, että asfaltti repii kasvot uuteen uskoon. Jos päälle tulee auto tai hirvi, moottoripyöräilijä jää helposti kakkoseksi. Kaikesta huolimatta vauhdin hurmaa sisältävässä lajissa on jotain, mikä kutsuu puoleensa.

Mikä ihme saa laajasalolaisen joka kesä tien päälle raskaissa vermeissä, joissa tulee helposti hiki?

–Kai siitä jonkinlaiset kiksit saa, kun muuten täällä Suomessa ollaan niin turvassa. Näin valehtelen itselleni, kun samaan kurjuuteen lähden kerta toisensa jälkeen, Jani vitsailee.

Parkkiruudussa odottava BMW-merkin moottoripyörä ei suinkaan ole miehen ainoa menopeli. Kotoa löytyy Tesla, sähkömaastopyörä ja vauhdikkaampiin ajolenkkeihin sopiva cyclocross-pyörä. Janin mukaan moottoripyöräily on hänelle vain yksi kesäaikaan ajoittuva harrastus muiden joukossa. Vapaa-aikaa varastaa pyöräurheilun lisäksi muun muassa seniorijääkiekkoilu sekä kuntosali- ja painiharrastus.

–Löydän nöyryyteni uudestaan, kun 40-kiloinen vastustaja kuristaa tajuttomaksi. Siinä oppii aina paikkansa. Kaikesta pitää saada vähän kuolemanpelkoa, kun on jo tähän ikään mennessä nähnyt ja kokenut niin paljon. Nämä ovat niitä pieniä juttuja, joissa voi vielä haastaa itseään ja kokea vähän aikaa olevansa elossa ja äärirajoilla.

Keskivertoa kaihtava kuski

Lahdesta kotoisin oleva Jani on omien sanojensa mukaan pitänyt samankaltaisista asioista koko elämänsä ajan. Jo pikkupoikana hän ajeli nuoremman veljensä kanssa Päijät-Hämeen Hämeenkosken pelloilla crossipyörillä, jotka kiihtyivät huomattavasti nopeammin kuin sen aikakauden autot. Isovanhempien maatilamiljöössä sai painaa kaasua niin, että rapa lensi.

–Siihen aikaan moottoripyörät olivat suorituskyvyltään sellaisia, että tuntui kuin Jumalan käsi olisi työntänyt eteenpäin. Nykyään teknologia on kehittynyt niin, että saman kiihtyvyyden saa perheauton ratissa ilman mitään epämukavuuksia.

Toisin kuin voisi luulla, kului vuosia ennen kuin Jani hankki aikuisiällä ensimmäisen oman moottoripyöränsä. It-alalla myyntihommissa työskentelevä mies asui aikoinaan useamman vuoden Hollannissa, jolloin auton, saati moottoripyörän omistaminen ei ollut ajankohtaista. Aikuisiällä Janin ensimmäinen moottoripyörähankinta tapahtui silloin, kun ikää oli jo mittarissa kolmenkymmenen vuoden edestä.

Tähän päivään mennessä kahdesta eri pyörästä eroon hankkiutunut motoristi ehti jo jossain vaiheessa vannoa, ettei enää koskaan hanki moottoripyörää. Viime jouluna mieli kuitenkin muuttui, kun eteen sattui työkaverin vinkkaama vaihtoehto, jonka moottoriäänet muistuttavat autoa.

–Teen nykyään yleensä vaimolta salaa nämä hankinnat. Ajan vaan pihaan moottoripyörällä. Tämä on niitä korneja vanhoja sanontoja, että anteeksi saa helpommin kuin luvan, humoristi muotoilee.

Kauneutta ja suorituskykyä arvostavan Janin mukaan kamalinta olisi, jos omaa ajokkiaan ei erottaisi parkkialueelta. Keskiverto ei kiinnosta miestä, joka jo teini-iässä tuunasi ensimmäisen autonsa, joka oli vuosimallia 1981 edustanut Opel. Sama kaava on jatkunut sähköauton kanssa. Valkoinen Tesla on muuttunut omistajansa myötävaikutuksella vaaleansiniseksi ja siitä löytyy kuulemma lahtelaiseen tapaan ”räppärin koon” vanteet.

–Haluan jollain tapaa erottua massasta. En voi sietää vakiopyöriä tai -autoja.

Samaisesta syystä parkkialueella seisova moottoripyörä on tulevaisuudessa ihan toisenlainen. Sitä ennen menopeli lähtee ammattilaisen käsittelyyn.

Lahtelainen Laajasalossa

Itä-Helsingissä Jani on viihtynyt jo yli 10 vuotta. Kun Hollanti-vuosien jälkeen oli aika etsiä rahoille vastinetta, katse suuntautui alueelle, josta monet tutut varoittelivat.

–Muutin Herttoniemenrantaan, joka oli lahtelaiselle yksi mukavimmista ja siisteimmistä ympäristöistä, joissa olen asunut. Lahtihan on tavallaan eräänlaista esi-Itä-Helsinkiä.

Herttoniemenrannassa vierähti lopulta viitisen vuotta, mutta sieltä ei lopulta löytynyt sähköautolle sopivaa latauspaikkaa. Tästä syystä seuraava asunto löytyi rivitaloyhtiöstä, jossa Teslan lataaminen tai moottoripyörän talvisäilyttäminen ei ole ongelma. Nykyistä kotiseutuaan Jani kuvailee täydellisen rauhan tyyssijaksi, joka sijaitsee luonnon helmassa, lähellä merta.

–Alueen asukkaiden keski-ikä on varmaan 80 vuotta. Taloyhtiömme on älyttömän rauhallinen. Ei mitään tapahtumia, eikä mitään häiriöitä. Onhan se uskomatonta, että näin voi asua Kehä ykkösen sisällä. Kruunuvuorenrannan rakentamisen myötä tämä salaisuus varmaan paljastuu muillekin.

Jani uskoo, että Laajasalon vanhoissa asunnoissa piilee sellaista rahallista arvoa, jota on vaikeaa löytää muualta Helsingistä. Ehkä jotain samanlaista arvoa, jota seikkailua hamuava moottoripyöräilijä saa mutkikkaalla tiellä kanssaharrastajien seurassa uudella reitillä.

–Joku varmaan valehtelee, että tässä lajissa on tietty vapausaspekti, mutta kyllä ajamaan pääsee autollakin tai jollain muulla mukavalla tavalla.

Mutta kokeeko silloin enää elävänsä?