Itähelsinkiläisen veneilijän syksyyn kuuluu huoltohommia ja haaveilua
Itä-Helsingin veneilykausi on lyhyt mutta antoisa. Venekerholla voi silti viihtyä talvellakin, sillä veneissä riittää aina pientä laitettavaa. Kävimme purjehtija Sami Sallin kanssa tutkimassa Porslahden venesataman syyspuuhia ja fiilistelemässä menneen purjehduskesän huippuhetkiä.
Vuosaaren Porslahden venesatamassa telakoitujen purjeveneiden mastot ujeltavat navakassa tuulessa, joka kohmettaa sormet ja sukeltaa sisään takinkauluksesta. Marraskuun puolivälissä meressä kelluu vielä muutama vene, vaikka harva enää uskaltautuu vesille hyytävässä kelissä.
– Nyt pääsisi kyllä lujaa Tallinnaan, Vuosaaren purjehtijoihin ja Sipoon karinkiertäjiin kuuluva purjehdusaktivisti Sami Salli naureskelee.
Hän kertoo kuljettaneensa oman, 14-metrisen ja noin 20 metriä korkean silmäteränsä Salon Teijossa sijaitsevalle telakalle lokakuun lopussa. Matka vaati vilpoisan kahden päivän purjehduksen, mutta sisäpaikan tuoma mielenrauha on sen arvoista.
– Mikään ei ole niin hirveää, kun purjeveneen peittely ja 200 kiloa painavan suojapeitteen kampeaminen veneen päälle kovassa tuulessa. On ihan vakio, että jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä nousee myrsky, ja sitten olet täällä repimässä sitä peitettä.
Veneen tyhjennys vastaa kaksion muuttoa
Merellisestä Itä-Helsingistä löytyy ainakin 14 venekerhoa. Vaikka toiminta näyttää päällisin puolin hiljaiselta, on monenlaista meneillään. Talviteloille nostamisen jälkeen veneet on tyhjennettävä, siivottava ja pestävä, ja sitten on huollettava moottoria ja hoidettava muita pieniä ja isompia korjaushommia. Myös maston kiinnikkeet olisi hyvä tarkastaa vuosittain.
– Syksyinen veneen tyhjennys vastaa suunnilleen kaksion muuttoa. Keväällä kauden alkaessa veneeseen hankkii paljon kaikkea tarpeellista, ja syksyllä kaapissa on sitten kymmenen pakettia lihaliemikuutioita ja kaikkea muuta tärkeää.
Veneen nostossa käytetään nosturia, joka heivaa sen kuorma-auton lavalle. Tänään venettään on nostamassa Matias, (kuvassa vas.), jota Sami rientää heti auttamaan purjeveneen kiinnittämisessä satamalaituriin.
– Merellä isollakin purjeveneellä pärjää hyvin yksin, mutta etenkin tuulisella kelillä voi olla haasteita saada vene laituriin. Onneksi joka saaresta ja satamasta löytyy aina avuliaita ihmisiä, jotka tulevat vetämään venettä köysistä rantaan. Muiden auttaminen kuuluu tähän juttuun.
Saariin pääsee talvellakin
Upeiden merimaisemien ja purjehduksen tarjoamien hienojen kokemuksen lisäksi Samia kiehtoo lajissa sen yhteisöllisyys.
– Täällä ketään ei kiinnosta toisten verotiedot, ja on sama, onko alla jättivene vai lilliputti.
Merellä kiinnostaa vain veneily – ja se, mistä voi ostaa hyvää savukalaa tai polttoainetta. Joskus 80-luvulla paikalliset kalastajat möivät kalaa suoraan veneisiin, mutta nykyään paikat täytyy löytää itse, joten hyviä vinkkejä jaetaan mielellään.
Jos jäitä ei tule eikä vilu pelota, on ympärivuotinen veneily Helsingissä mahdollista.
– Moottoriveneellä voisi hyvin ajella pitkin rannikkoa ja pysähtyä kaupungin omistamissa virkistysaarissa, jossa on erinomaiset grillauspaikat ja joissain jopa saunat käytettävissä. Merinovillaa päälle vaan ja hyvät eväät mukaan. Nyt saarissa on varmasti tilaa, Sami nauraa.
Talven pimeydessä kesän huippuhetkiä on ainakin mukana muistella ja suunnitella samalla uusia seikkailuja.
Samilla viime kesän hienoimpiin hetkiin kuului esimerkiksi yli yön kestänyt Helsinki – Tallinna -purjehduskisa, johon Sami osallistui kahdestaan kaverinsa kanssa, koska halusi oppia lisää purjeiden säädöistä. Yöllä merellä nähtävä auringonlasku oli eeppistä katseltavaa.
– Hienoin hetki on, kuin voi sammuttaa moottorin ja nostaa purjeet.
Joskus kokee myös hetkiä, jolloin veden pinta on täysin tyyni, mutta 5–8 metrin korkeudessa tuuli ottaa purjeisiin ja eteenpäin kiidetään kovaa vauhtia. Tästä pääsimme nauttimaan purjehtiessamme perheen kanssa kesällä Loviisaan.
Veneellä myös etätöissä
Kesäisin Sami järjestää purjehdusreissuja asiakkailleen. Reissut räätälöidään toiveiden mukaan, ja silloin veneellä voi suunnata vaikka Tallinnaan tai nautiskella maisemista lähialueen saaristossa.
– Itse en ole henkeen ja vereen avomeripurjehtija, nautin erityisesti saaristosta ja paperikartan lukemisesta.
Sami Salli ja Peter Wikström kuljettamassa Samin venettä Teijon telakalle. – Noin 110 merimailin eli noin 200 kilometrin matka on muodostunut kaveriporukan 2-3 -päiväiseksi perinteeksi syksyisin ja keväisin. Pääosaa retkessä esittävät purjehdus, erinomainen ruoka ja huonot vitsit, Sami kertoo.
Jos purjehdustaitoja haluaa kehittää talven aikana, kannattaa opiskella navigointia. Kun taidon opiskelee Suomessa, pärjää Samin mukaan veneellä missä tahansa.
– 92 % koko maailman merimerkeistä löytyy Suomen ja Ruotsin vesiltä, koska täällä on niin kivikkoista. Jos jossain Kyproksella lähtee purjehtimaan, on reitti avoin kaikkialla missä näkee sinistä.
Yrittäjänä työskentelevä Sami viihtyy meren äärellä vaikka vene olisi paikallaankin. Usein hän tulee veneelleen etätöihin ja siemailee läppärin ääressä murukahvia.
– Satamassa on aivan oma tunnelmansa enkä rentoudu missään kuten täällä.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
