Joko kokeilit lumikenkäilyä? Itä-Helsingin luonto sopii nautinnolliseen talvilajiin täydellisesti 

Kivikossa asuva lumikenkäilijä Petri Teräväinen muistuttaa, ettei harrastuksen perässä tarvitse matkustaa tuhansia kilometrejä. Luonnon hyvinvointivaikukset löytyvät helposti omasta lähimetsästä.

Nuoskalumen päälle on satanut kerros pakkaslunta. Tänä talvena maisema muistuttaa akryylimaalausta jopa Etelä-Suomessa. Jos nietoksia lähtee ylittämään tavallisilla talvikengillä, hankeen uppoaa ja sukat kastuvat. On kuitenkin konsti, jolla koskemattomien kinosten läpi pääsee etenemään ilman suurta ponnistelua.

Kivikossa asuva yrittäjä Petri Teräväinen, 51, tietää, että juuri nyt on täydellinen sää lumikenkäilylle. Lämpömittarin lukema on maltillinen, ja ulkona tarkenee ilman paksuinta toppatakkia. Itä-Helsingissä ei tarvitse matkustaa kauas päästäkseen luonnon ääreen. Petrin tapauksessa lähimetsään kipaisee kotiovelta muutamassa minuutissa.

– Itä-Helsingillä ei ehkä ole varsinaista retkeilymainetta, mutta yritän kannustaa ihmisiä tulemaan tänne. Ei sinun tarvitse ajaa 1000 kilometrin päähän, jotta voit harrastaa tätä lajia. Ihmisillä on vielä sellainen käsitys, että lumikenkäily vaatii jonkun ihmeellisen paikan.

Tällä kertaa ihmeellinen paikka löytyy aivan oranssien kerrostalojen katveesta. Hangessa näkyy Petrin tarpomia vanhoja jälkiä, mutta kaikesta päätellen Kivikossa törmää useammin hiihtäjiin kuin lumikenkäilijöihin.

Lumikenkäharrastus sopii koko perheelle. Petrin mukaan lapset ovat välineen kanssa sinut nopeammin kuin aikuiset, jotka epäröivät enemmän.

Ulkoilijoiden ja urheilijoiden lisäksi Kivikon liikuntapuiston ympärillä liikkuu jäniksiä, kettuja, peuroja ja jopa hirviä. Kesäisin kallioilla voi törmätä käärmeisiin. Petri mainitsee myös alueen linnuston. Frisbeegolf-radan tuntumasta on bongattu harmaahaikara, ja täyttömäen yli lentelee silloin tällöin merikotkia. Alueella pesii vuodesta toiseen esimerkiksi kanahaukka.

– Tämä on luonnon tarkkailijalle ja luontokuvaajalle yllättävän upea paikka. Kivikolla on tietysti myös sotahistoriansa. Täältä löytyy tykkitie, syvät juoksuhaudat ja kuuluisat luolat.

Lumi narskuu lumikenkien alla, kun nousemme sinne, missä kukaan muu ei ole hetkeen kulkenut. Lajin viehätys piilee ehkä juuri siinä, vapaudessa. Vaikka Petri kertoo myös hiihtävänsä, veri vetää  enemmän ladun ulkopuolelle. Se lienee syy, miksi lajin harrastajat rakastavat Aaro Hellaakosken runoa:

”Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.”

Lumikenkäily-ryhmää Facebookissa ylläpitävä Petri kertoo, että uusien jäsenpyyntöjen perusteella laji kiinnostaa entistä useampaa. Harrastus on helppo aloittaa, sillä halvimmillaan lumikengät löytää jalkaansa muutamalla kympillä, ja hangilla pysyy pystyssä ilman teknistä harjoittelua. Monet aloittelijat kysyvät ensimmäisenä sitä, millaiset lumikengät kannattaa ostaa. Petri muistuttaa, että Suomesta löytyy lukuisia yrityksiä, jotka tarjoavat opastettuja lumikenkäretkiä. Ammattitaitoiselta oppaalta saa alkuun kaiken tarvittavan tiedon varusteista turvallisuuteen.

– Oppaan omilla kokemuksilla on valtava merkitys. Sitäkin tapahtuu, että joku käy päivän koulutuksen, ostaa kymmenen paria lumikenkiä ja alkaa myydä palveluita. Se on riskialtis tapa lähteä liikkeelle, mutta yleensä Suomessa toimitaan melko vastuullisesti. Oppaan ammatti on vähän myyttinen ja romantisoitu, sillä työ on fyysisesti rankkaa ja siinä on iso vastuu.

Pilkkihaalari ei säväyttänyt

Vielä reilu 20 vuotta sitten lumikenkäily ei lukeutunut insinöörinä työskennelleen Petrin kiinnostuksen kohteisiin. Kun silloinen työnantaja järjesti virkistyspäivillä lumikenkäretken Oulussa, ei laji tuntunut yhtään omalta.

– Oli kevättalvi, ja suhteellisen lämmin keli. Meille laitettiin pilkkihaalarit päälle, ja lunta oli metri.

Ensimmäisenä tuli älytön hiki. Mietin, että tässä touhussa ei ole mitään järkeä.

Mieli muuttui vuosia myöhemmin vuonna 2007, jolloin Petri opiskeli Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä. Lumikenkäohjaajan koulutus oli liikunta- ja ohjelmapalvelut -linjan yksi osa. Lajin pariin opasti tuolloin lajin pioneeri, Pasi Juutilainen, jonka myötävaikutuksella oli käänteentekevä vaikutus. Omien sanojensa mukaan Petri pääsi silloin lajin sisään. Ei kulunut kauaakaan, kun mies jo perusti sivutoimisen yrityksensä ja päätyi Linnanmäen Jäähelmi-tapahtumaan töihin. Monena talvena huvipuistoalueelle rakennettiin erilaisia aktiviteetteja, kuten lumikenkärata.

– Työskentelyni lajin parissa alkoi tuolloin. Laitoin kymmeniä ja kymmeniä lumikenkiä ihmisten jalkaan päivittäin.

Vuosien saatossa kotiin alkoi kerääntyä lumikenkäpareja, joita oli välillä pakko myydä pois. Nyt tilanne on jälleen se, että Petrin työhuoneessa on niin paljon lumikenkiä, että niitä voi tarvittaessa vuokrata halukkaille. Vanhojen puisten lumikenkien lisäksi seinille on ripustettu valokuvia lumikenkäreissuilta, jotka ovat vieneet miehen Norjaan asti.

Yrittäjä on muutamaan otteeseen järjestänyt pienille ryhmille ilmaisia lumikenkäretkiä Kivikossa, mutta ainakaan toistaiseksi pelkkä lähiluontoretkeily ei ole Petrin yrityksen kivijalka.

Leipä pöytään tulee pääasiallisesti yritysten johtamisjärjestelmien auditoinneista, joita hän teki myös päivätöissään ennen siirtymistä päätoimiseksi yrittäjäksi alkuvuodesta 2017.

– Ihmisillä on vielä korkea kynnys maksaa ulkoilusta etenkin, jos ei olla missään tunnetussa kansallispuistossa.

Viime päivinä yrittäjä on muun muassa vetänyt Kivikosta käsin etäkoulutusta Rovaniemeen ja Ouluun. Auditointien lisäksi Petri opettaa Animator Consulting -firmansa kautta muutaman eri oppilaitoksen tuleville eräoppaille pienyrittäjyyttä ja lumikenkäilyn saloja. Koronatilanteen myötä arkeen on vapautunut enemmän aikaa, kun työn perässä ei tarvitse ajaa joka viikko Suomen toiselle puolelle. Normaalitilanteessa Petri olisi tähän aikaan vuodesta useamman kuukauden ajan Lapissa.

– Laskin juuri, että olen viime vuonna istunut autossa 50 päivää vähemmän kuin normaalisti. Vaikka koronassa ei ole mitään hyvää, olen saanut työtehtäviä, joita en olisi varmaan muuten saanut.

Kun Petri opiskeli Suomen urheiluopistossa Vierumäellä vuosina 2007–2008, tutkintonimike oli englanniksi Outdoor Animator. ”Tuolloin ajattelin, että jos joskus perustan yrityksen, käytän yrityksen nimessä animator -sanaa.”

Kylmässä karaistunut

Parikymppisenä Etelä-Karjalan Ruokolahdelta Herttoniemeen muuttanut Petri on asunut Itä-Helsingissä yli 30 vuotta, mutta myös pohjoisesta löytyy paikka, joka on tavalla tai toisella vaikuttanut pakkasessa viihtyvän lumikenkäilijän mielenmaisemaan. Kun Petri oli vuoden ikäinen, hän muutti perheineen Ivaloon. Siltä ajalta on peräisin tarina, jonka mukaan päivähoidossa ollut poika karkasi 30-asteen pakkaseen.

– En tietenkään muista siitä mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Ehkä se on osasyy, miksi en kaihda kylmää ja tarkenen. Tykkään raaoista olosuhteista, eikä kylmyys häiritse.

Talviasuminen Ivalossa tarkoitti sitä, että oli viikkoja, jolloin lämpötila ei noussut kertaakaan -36-asteen yläpuolelle. Petri kertoo, että hänet otettiin jo varhain mukaan yöksi laavuille nukkumaan ja mukaan tuntureille.

– Jos ajattelee 1970-luvun alun varusteita ja minkälaisissa vehkeissä olimme laavuilla yötä, niin ehkä sieltä on joku karaistuminen tullut. Ensimmäiset oppimani sanat viittasivat tuntureihin ja makkaraan.

Pallastunturin Taivaskero on yksi niistä Lapin paikoista, jossa Petri lumikenkäilee erityisen mielellään. Vaikka mies viihtyy varhaislapsuutensa maisemissa, hän hehkuttaa ylistävin termein myös Itä-Helsingin luonto. Esimerkiksi Vuosaaren eri kohteet Uutelasta Kallahdenniemeen ovat tehneet yrittäjään suuren vaikutuksen. Luontoelämyksiä saa jo kotikulmilla, eikä aina tarvitse hypätä edes auton rattiin.

Parhaimmillaan lumikenkäily vie paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi.

Kun kävelee hiljaisessa metsässä aistit avoinna, kohottaa sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointiaan. Jos matkaan lähtee kaverin kanssa, lajin sosiaalinen merkitys korostuu.

Lähimetsän kuusien alla turvaväleistä on yhtä helppo pitää kiinni kuin sauvoista, joiden avulla voi vaikka varmistaa uuden reitin turvallisuuden. Kirkkaan auringonpaisteen, kirpeän pakkaspäivän ja hyvien eväiden äärellä on helppo ymmärtää, miksi niin moni jää lajiin koukkuun.

– Kannattaa nauttia Suomen luonnosta ja sen hyvinvointivaikutuksista. Se on tämän kaiken juoni.

 Petrin muistilista lumikenkäilystä kiinnostuneille:

1. Lumikenkäily ei vaadi merkittyjä polkuja. Voit harrastaa missä tahansa. Itä-Helsingissä luonto löytyy yllättävän läheltä.
2. Selvitä, saatko vuokrattua lumikengät koekäyttöön.
3. Jos mahdollista, osallistu ensin ohjatulle retkelle.

PS. Eastonin Intersportin varastosta löytyy vielä muutama pari lumikenkiä kaikkein nopeimmille!