Pentu kaipaa rajoja ja rakkautta
Kesän aikana monen kotiin muuttaa koira. Miten elämä muuttuu karvaisen perheenjäsenen myötä ja millaisia iloja ja haasteita koiratalouden ensimmäisiin viikkoihin lukeutuu?
Koiranpennun hankkiminen muuttaa elämää monella tapaa. Näkyvintä on kivan asunnon vaivihkainen muutos koirataloudeksi. Ensin lattialta katoavat matot, ja pian ne täyttyvät pehmo- ja vetoleluista, silvotuista paperitolloista, viherkasvin paloista sekä ympäriinsä riepotelluista sohvatyynyistä. Kun etsin laukusta kynää tai huulipunaa, sieltä nousee vahvasti ankalle löyhkäävä koulutusnami tai mytty kakkapusseja.
Mutta voi rakkaus. Vaikka minulla ei koskaan ole ollut erityistä äitivaistoa, syliin käpertyvä pieni pentu herättää niin voimakkaan hellimistunteen, että sydän meinaa pakahtua.
Amstaffin pentu Love on ollut meillä nyt neljä viikkoa. Kun herään, se juoksee iloisena kohti häntä heiluen, tulee antamaan suukkoja ja tarjoaa suloisen lehmänkirjavan vauvamahansa silitettäväksi. Pennun luotto ihmiseen on täydellinen, sitä maailma ei vielä ole ehtinyt horjuttaa.
Olen halunnut koiran niin kauan kuin muistan. Viime vuosina meillä on ollut paljon hoitokoiria ja sen myötä rakastuin amerikanstaffordshirenterrieriin, eli amstaffiin, joka on seurakoira sanan parhaassa merkityksessä. Nyt kun ajankohta oli koiralle sopiva, halusin perheeseemme amsun, joka rotumääritelmänsä mukaan tekee kaiken tunteella ja sata lasissa, olipa kyse lenkkeilystä, pusuttelusta tai vaikka teeveen katsomisesta.
Auts! Pentu puree!
Loven kotiutuminen sijoittui kätevästi heinäkuun puoliväliin, jolloin kesäloma antoi aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen. Ensimmäisen yön Love nukkui yllättävän rauhallisesti sänkymme vieressä. Paljon rauhallisemmin kun minä, jota valvottivat vieressä kuorsaava mies ja omat ajatukset: onko pennulla kaikki hyvin, kaipaakohan se sisaruksiaan, tykkääköhän se yhtään olla meillä, ja niin edelleen.
Koirat ovat kuitenkin todella sopeutuvaisia otuksia. Pienenä ne kaipaavat erityisesti leikkiä ja läsnäoloa, jota ne opettavat myös ihmiselle. Koira elää niin voimakkaasti hetkessä, että se häiriintyy heti, jos sen kanssa ei ole läsnä, vaan räplää samalla vaikka kännykkää.
Koiranpentu oppii asioita nopeasti ihmistä seuraamalla ja kokeilemalla: mitä tapahtuu jos otan tuon kengän suuhuni, ah tuollainen reaktio. Hauskinta ikinä pennusta on juosta kenkä suussa karkuun ja saada ihminen jahtaamaan itseään!
Yhdessä vaiheessa Lovella oli ärsyttävä tapa tarttua hampaillaan varpaisiin tai sukkiin kävellessä. Välillä pikku hainaama myös tervehti iskemällä terävät pikkuhampaansa suoraan mökkipolkua kulkevaan akillesjänteeseen. Auts!!
Pentua tulee tietenkin kieltää puremasta, mutta toimivin tapa on tarjota muuta tekemistä eli neuvotella vaihtokaupasta. Kun koira puree johtoa tai varvasta, kiellämme ja tarjoamme lelua. Se toimii hyvin, kunnes koira puree toista johtoa, kukkaa tai muuta kiellettyä toisessa paikassa.
Vaihtotavaraa tulee siis olla paljon. Pehmo- ja vetolelujen lisäksi sallittua ja edullista purtavaa ovat kepit, halot ja esimerkiksi omenapuiden oksat, joita on mukava jyrsiä pikkunaskaleilla.
Pentu mukaan kaikkialle
Love on nyt 11 viikkoa, joista se on ollut meillä neljä. Sen aikana olemme harjoitelleet ahkerasti kontaktinottamista, luokse tulemista, seuraamista, istumista ja irtipäästämistä (jätä-käsky), sekä tietenkin sisäsiisteyttä. Hyviä vinkkejä peruskäskyjen harjoitteluun ja muuhun pennun kotiuttamiseen olen löytänyt Mustin ja Mirrin pentuoppaasta.
Kesällä sisäsiisteyden harjoittelu on suht helppoa. Ohjaamme Loven nopeasti pihalle aina syömisen, leikin tai nukkumisen jälkeen ja yöksi olemme ripotelleet pissa-alustoja pitkin kämppää. Ja kun Love tekee tarpeensa pihalle, kehumme sitä kuin se olisi löytänyt pusikosta arkun kultaa.
Olemme ottaneet Lovea mukaan autoreissuille, ostoksille ja ravintoloihin, jotta se tottuu uusiin paikkoihin ja kaupungin meteliin. Kävimme myös Eastonin Mustin ja Mirrin pentutreffeillä tutustumassa, vaikka Love vielä päässytkään mukaan leikkimään (ohjattuun leikkihetkeen voivat osallistua 15 vko – 5 kk ikäiset rokotetut pennut). Love istui kehän ulkopuolella häntä villisti maata lakaisten. Vaikka muiden meno alussa hieman jännitti, lopussa se oli jo aivan valmis mukaan.
Tässä pieni leikkihetki kylään tulleen Odin-veljen kanssa.
Hoidettavana oloa kannattaa harjoitella
Kävimme viime viikolla myös Eastonin Mustin ja Mirrin yhteydessä toimivassa Trimmiksessä koiranpennun harjoituskäynnillä ja kynsien leikkuussa. Love selvisi toimenpiteestä varsin helpolla, kiitos Trimmiksen osaavan eläinhoitaja Erika Nataluccin, joka leikkasi pienet kynnet ihailtavan näppärästi. Samalla saimme hyviä neuvoja kynsien leikkaamiseen.
”Pennun kynnet kannattaa leikata noin kahden viikon välein, jotta niiden pituus ei ala vaikuttamaan koiran selän asentoon tai muuhun liikkumiseen. Leikkaamisen lomassa kannattaa käyttää runsaasti nameja, sillä syöminen pitää pennun rauhallisempana”, Erika kertoo.
On hienoa, että koiran hoitoon on nykyään tarjolla niin paljon erilaista apua, sillä uusia tilanteita pennun kanssa tulee eteen päivittäin. Seuraavia haasteemme on yksinolon harjoittelu (niin ettei kämppä tuhoudu kokonaan) ja koiran järkevä sosiaalistaminen. Niistä lisää seuraavissa jaksoissa.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
