Löydä sisäinen picassosi – Itä-Helsingin taideseurassa on tilaa luovuudelle
Vuosaaressa toimivan Itä-Helsingin taideseuran kurssit johdattavat kuvataiteen ja luomisen iloihin rennossa ja kannustavassa ilmapiirissä. Koskaan ei ole myöhäistä löytää taiteilijaa itsestään.
”Taide on paljon muutakin kuin ajankulua. Se on avain tuoreisiin ajastuksiin, tunteisiin ja kokonaisiin maailmoihin. Se saa keskittymään olennaiseen ja järjestämään sisäistä elämää. Se vapauttaa ympäröivästä todellisuudesta ja toisaalta auttaa kiinnittymään siihen”. Näin kiteyttää Itä-Helsingin taideseuran puheenjohtaja Saara Seppälä (alla) syyn luoda kuvataidetta. Sitaatti on poiminta taideseuran vuoden 2020 jäsenlehdestä, Sutisesta, jonka pääkirjoituksessa Saara purkaa tuntojaan poikkeuksellisesta vuodesta.
Nyt Itä-Helsingin taideseuran tiloissa, kerhotalo Sasekan kellarissa Vuosaaressa, pääsee jälleen nauttimaan laajasta kurssitarjonnasta. Seuran järjestämiin kursseihin kuuluu akvarellia, grafiikkaa, öljy- ja akvarellimaalausta ja vapaita tekniikoita. Erityisiä pääsyvaatimuksia ammattitaiteilijoiden vetämille kursseille ei ole, riittää että on aiheesta kiinnostunut.
Taideseuran 149 jäsenen joukkoon kuuluu ammattitaiteilijoita, kuvittajia tai graafikoita, mutta valtaosa jäsenistä toimii täysin harrastuspohjalta. Syy seuraan liittymiseen voi olla halu ylläpitää hankittuja taitoja, hakea taidekouluun, tai löytää rentouttava harrastus. Jos sivellintä on pidellyt käsissään viimeksi koulun kuvistunnilla, voi mukaantulokynnys kuitenkin olla korkealla. Saaran mielestä huoli on turha.
– Kun itse tulin tänne ensi kertaa 10 vuotta sitten, minua jännitti se, että mukana oli ammattilaisia. Huomasin kuitenkin heti, että tällä on todella leppoisa ja kannustava ilmapiiri. Emme arvostele toistemme töitä, mutta voimme kysyttäessä jakaa vinkkejä ja näkemyksiä.
Taidetta vuodesta 1979
Seuran puheenjohtaja Saara Seppälä opiskeli aiemmin Vantaan kuvataidekoulussa, mutta saavutettuaan koulun yläikärajan, harrastukselle oli etsittävä uusi paikka. Hän asuu Kannelmäessä, josta hän kulkee itään kerran viikossa.
– Kun liityin seuraan, asuin Korsossa, josta matka oli vielä pidempi. Valitsin seuran siksi, että elävän mallin kurssi järjestettiin tiistaina ja tiistai sopi minulle. Jäsentemme ei tarvitse olla itähelsinkiläisiä, vaikka suurin osa sitä onkin. Seuran vuonna 1979 perustaneista jäsenistä valtaosa oli vuosaarelaisia ja monet heistä ovat yhä mukana toiminnassamme, järjestöaktiiviksi tunnustautuva Saara kertoo.
Seuran ohjelmaan kuulu erilaisia viikkokursseja, viikonloppukursseja ja museokäyntejä. Kerran vuodessa järjestetään näyttely, johon jokainen voi saada työnsä nähtäväksi.
Seuran viettäessä 40-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2019, töistä koottiin laaja juhlanäyttely Kaapelitehtaalle. Tavallisesti näyttelyt pidetään idässä, esimerkiksi Stoassa tai Vuotalossa. Viimeisimmän, syyskuussa pidetyn vuosinäyttelyn avajaiset pidettiin sattuneesta syystä verkossa.
Kuvassa Paljas – 40. vuosinäyttelyssä esillä olleita teoksia. Kuva on julkaistu Sutinen jäsenlehdessä 2019. Teoskuvat Maila Niskanen-Kopio.
Luonto teemoista vahvin
Mystiikkaa, Paljas, Taikaa, Ilo. Näyttelyiden teemat ovat niin laajoja, että niiden alle mahtuu monenlaisia tulkintoja. Suosituin aihepiiri on Saaran mukaan luonto.
– Kun pidimme kesäkursseja Vuosaaren ympäristössä, monissa teoksissa näkyi meri. Luontoteeman maisemissa voi erottua Itä-Helsinki, mutta myös ulkomaan matkat tai kesämökin ympäristö.
Vuosinäyttelyn teosten valinnasta vastaa juryttäjä, ammattitaiteilija, joka valitsee näyttelyn teokset oman visuaalisen näkemyksensä perusteella teeman ja kokonaisuuden huomioiden. Tätä varten jokaisen mukaan haluavan on toimitettava juryttajalle vähintään kaksi teosvaihtoehtoa.
– Näyttelymme ovat aina myyntinäyttelyitä, mutta esimerkiksi Vuotalon henki on sellainen, että näyttely on enemmän kulttuurikokemus kuin ostotilaisuus. Toisaalta on hienoa, että näyttelyssä saa nauttia taiteesta ilman ostopaineita.
Kuvia Tuntuja ja tunnelmia -akryylimaalauksen lyhytkurssilta. Kuva Ami Ilomäki, julkaistu Sutinen-lehdessä 2020.
Taideseuran järjestämistä kursseista suosituimpia on akvarellimaalaus ja myös akryylimaalauksen suosio on viime vuosina lisääntynyt. Yksi syy siihen on, että värit kuivuvat nopeasti eivätkä ne haise, jolloin maalausta voi helposti harrasta myös kotona.
– Tällä hetkellä pinnalla on abstraktitaide, jossa voi keskittyä puhtaasti väreihin, sommitteluun ja tekniikoihin. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa käyttää värejä ja sivellintä. Abstrakti taide on myös teemoiltaan monitulkintaisempaa ja helpompaa myydä kuin esimerkiksi muotokuvat.
Elävä ihminen on vaikea ikuistaa
Saaran oman lempilajin, elävän mallin piirrustuksen, parissa syntyneet teokset päätyvät harvoin näyttelyihin, koska sitä pidetään eräänlaisena harjoitteluna tai luonnosteluna. Helppoa se ei kuitenkaan ole ja juuri se kiehtoo lajin harrastajia.
– Tässä ei tule koskaan valmiiksi. Tuntuu, että ihmistä ei koskaan saa ikuistuttua täydellisenä, koska elävä malli aina liikkuu hieman eikä lopputuloksesta koskaan tule täysin näköistä. Siten on täysin eri asia piirtää ihmistä kuvasta tai veistoksesta.
Elävän mallin piirtämistä tehdään jaksoissa, joissa malli paikallaan poseeraa 20 minuuttia ja pitää sitten 10 minuutin tauon. Yhteensä aikaa kuvan tekoon on 80 minuuttia. Vain harvoin töiden tekemistä jatketaan niin, että sama malli asettuisi seuraavalla tapaamiskerralla samaan asentoon.
– Esimerkiksi ihmisen selkäpuolen piirtäminen on todella vaikeaa. Kuvaan on osattava tehdä varjostuksia, jotta selkä ei näyttäisi litteältä levyltä. Myös kädet ja jalat ovat todella haastavia. Jokainen asettaa tavoitteensa itse. Aloittelijalle ensimmäinen tavoite voi olla saada ihminen mahtumaan paperille kokonaan.
Välillä tunneilla tehdään kolmen minuutin croquis-harjoituksia, joissa kuva tulee hahmotella nopeasti jumittumatta yksityiskohtiin.
– Olennaisinta on vangita ihmisen olemus, henki ja asento. Kyse on kauhun tasapainosta; on hyvä tuntea anatomiaa, mutta samalla on katsottava, miten mallin raaja oikeasti asettuu. Oma tavoitteeni on löytää vartalon oikea linja tietyssä asennossa. Kun kaikki piirtävät samaa ihmistä, on todella kiinnostavaa, kuinka erinäköisiä teoksista lopulta tulee.
Seuraavat kurssit alkavat taideseuran tiloissa tammi-helmikuussa ja silloin mukaan otetaan myös uusia jäseniä. Lue täältä lisää>
Tutustu seuran juhlakirjaan, joka esittelee seuran historiaa, jäseniä ja heidän töitään >
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.