Millaista on olla pysyvästi etätöissä?
Monella työntekijällä etätyön määrä on lisääntynyt hurjasti koronaviruspandemian myötä. Sen lisäksi on olemassa meitä, joille etätyö on jo ennestään ollut se ensisijainen työn muoto, eikä pandemia ole tuonut siihen juurikaan muutoksia. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan ja kerron nyt, miten saan pidettyä työn mielekkäänä ilman yhdessätekemisen riemua.
Yrittäjä voi olla usein täysin etätöissä
Teen töitä kirjoittajana ja työni on hyvin itsenäistä. Aikataulutamme tiimin kanssa työt palaverissa kerran kuukaudessa, mutta sen jälkeen työ tehdään itsenäisesti kotoa käsin. Minulle kirjoittajana koronaviruspandemia ei siis tuonut työpaikan sijaintiin muutosta. Teen hommat pääosin alakertamme ruokapöydän äärellä tai suosikkisohvallani istuen, läppäri käsinojalla laturissa.
Naureskelin kyllä, että olen kirjoittanut graduni tässä olohuoneessa ja niin tulen varmaan kirjoittamaan vielä väitöskirjankin. Teen sohvalla niin paljon töitä, että kutsun siinä olevaa nurkkaa omaksi työhuoneekseni. Välillä vedän kuvitteellisen verhon eteeni ja sanon perheelle, että ei saa häiritä kun olen töissä.
Taustalla olevan valkoisen nahkasohvan käsinojat ovat täydellisen leveät läppärille!
Etätyö mahdollistaa vapauden ohjata oman työn etenemistä
Etätyön ihanuuksia on varmasti se, että työn ohessa voi helposti tehdä muutaman arkisen askareen. On ihanaa kun voi keittää kahvit rauhassa ja syödä aamupalaa töiden lomassa tai käyttää koiran lenkillä samalla kun pitää pienen tauon. Varsinkin koti-officessa on kuitenkin se vaara, että arki ja kodin puuhat painavat päälle.
Välillä tiskipöytä tuntuu tuijottavan ja tekemättömät kotityöt häiritsevät keskittymistä. Pitäisikö vielä laittaa astiat koneeseen tai pyykit pyörimään?
Etäily sopii meille, jotka pitävät siitä, että on monta rautaa tulessa
Olen itse neljän lapsen äiti ja yhdistän sekä työnteon, opiskelun että perhe-elämän. Voisin melkein sanoa, että runsaasti vapautta tarjoava työ on minulle juuri nyt toimivin vaihtoehto. Halusin silti kokeilla tänä syksynä muutakin ja olen tehnyt keikkaa tehdastöissä, joita ei mitenkään voi suorittaa etänä. Kellokortti ja paikalla oleminen on toki vaativaa, mutta siinäkin on puolensa.
Kun olen makeistehtaalla pakkaamassa karkkeja, eivät tiskipöydät vainoa minua ja kun kellokortti on leimattu, voin jättää työhuolet narikkaan ja painua kotiin.
Päätyössäni kirjoittajana ja sosiaalisen median sisällöntuottajana, etätyö on kuitenkin minulle se suurin todellisuus. Omiin työtapoihini kuuluu laittaa aamulla kahvi tippumaan ja pyrkiä työskentelemään lounaaseen saakka keskeytyksettä ja avaamatta somea. Sitten pidän tauon ja hoidan usein valokuvaamisen ja juoksevat asiat iltapäivällä. Minulle sopii, että teen keskittymistä vaativat työt aamun ensimmäisinä tunteina, jolloin olen virkeimmilläni. Siten saan asioita parhaiten eteenpäin.
Etätyö on tullut jäädäkseen, ainakin asiantuntijatöissä
Luin jostain tutkimuksen, että etätyö on tullut jäädäkseen ja olemme ottaneet suuren digiloikan. Olen muutoksesta todella iloinen, sillä nyt voin tehdä esimerkiksi tohtoriopintoja täysin etänä ja aina kun siihen on töiden puolesta aikaa. Työn pirstaloituminen on ehkä toisille ahdistus mutta omalla kohdallani se toimii hyvin. Saatan usein iltaisin katsoa ja kuunnella jonkun verkkoluennon tai seminaarin. Valokuvien editointi ja juttujen suunnittelu on myös osa iltapuuhia, kun valmistaudun seuraavan päivän töihin.
On myös aika ihanaa, että voin viedä lapset päiväkotiin ilman kiirettä ja olla kotona kun koululaiset saapuvat. Työ on nyt ehkä useammalla osa-alueella kuin ennen, mutta haittaako se? Onko Suomelle tyypillinen 8-16 -työkulttuuri toimistolla enää mikään pakko?
Jos nauttii töistä ja se onnistuu kotoakin, niin miksipä ei.
Anna Liljeroos
Neuvosta vaari ja Hetkiä idässä -blogien takana on itähelsinkiläinen perheenäiti Anna Liljeroos. Neuvosta vaari on itäisen Helsingin oma niksipirkka, Hetkiä idässä taas innostaa liikkeelle ruokahalua herättäen.
