Mitä mielessä, kun lapsella alkaa koulutie?
Ensi viikolla se alkaa, nimittäin lapsen ensimmäinen kouluvuosi. Uutta jännittävää virstanpylvästä odottavat sekä lapsi että vanhempi ja molemmissa se aiheuttaa niin innostusta kuin huolenaineitakin.
Kouluun siirtyminen on aina uusi aika lapsen elämässä. Taakse jäävät päiväkoti ja esikoulu, jolloin vielä harjoiteltiin omatoimisuustaitoja, sääntöjen noudattamista sekä yksin ja yhdessä tekemistä. Koululainen saattaa olla ensimmäisistä päivistä lähtien aamuja ja iltapäiviä yksin kotona, jolloin varttuneemman lapsen taidot ovat tarpeen. Onnistuuko kouluunlähtö ajallaan, tulevatko avaimet mukaan ja onnistuuko kotioven avaaminen itse avaimella koulun jälkeen? Entäpä välipalan teko ja saako koulun jälkeen tulla kavereita kylään, jos vanhemmat eivät ole kotiutuneet töistä?
Tilanne on eri joka perheessä
Jokainen perhe on omanlaisensa ja se luo erilaisia tarpeita arjen sujuvuuden järjestämiseksi. Meillä Itä-Helsingissä on järjestetty eka- ja tokaluokkalaisille mahdollisuus tulla jo kahdeksalta koululle sisätiloihin odottelemaan, mikäli kouluaamu alkaa vasta kello kymmenen. Monella vanhemmalla työaika alkaa kahdeksalta ja yksinolo ja kouluunmeno vasta kymmeneksi voi tuntua lapsesta vaikealta ja pelottavalta.
Tähän aamuhoitoon päädyttiin lasten vanhempien toiveesta ja vaikka kyseessä ei ole kahden tunnin järjestetty päivähoito, on se tukea tarvitseville lapsille ollut toimiva ratkaisu. Kaikki lapset eivät osaa heti syksyn alettua kelloa niin hyvin, että kouluunlähtöä onnistuisi ilman vanhemman tukea.
Ekaluokkalainen: Eniten odotan läksyjä ja englantia.
Meillä ekaluokkainen pääsee aloittamaan englanninkielen opiskelun heti ensimmäiseltä luokalta, Helsingin siirtyessä uuteen opetusohjelmaan, jossa ensimmäinen vieras kieli aloitetaan varhennettuna. Englannissa ja Yhdysvalloissa asuvat serkkutytöt ovat saaneet englanninkielen kipinän tarttumaan tyttöön, joka odottaa jo kovasti yhteisen kielen opettelua.
Vanhemmissa opetusohjelman muutos aiheuttaa vain iloa. Huomaan miten seitsemänvuotias imee uusia kieliä matkustaessamme ja hänellä on selkeä herkkyyskausi kielen oppimiseen. Ihanaa, että tätä päästään hyödyntämään uudessa opetusohjelmassa.
Koululaisen reppu on vielä ostamatta
Tämä viimevuotinen kerhoreppu siirtyy vapaa-ajan käyttöön, sillä siihen ei mahdu suuria kirjoja. Uusi koulureppu on vielä viikonlopun tai alkuviikon ostoslistalla. Oma ensimmäisen luokan koulureppuni on edelleen tuoreessa muistissa. Siinä oli neonkeltaiset olkaimet ja yksityiskohdat, violetti pääväritys ja K-marketin logo. Sain sen Oulussa Repsikasta eli K-Market Pateniemen kauppiaalta, joka antoi repun jokaiselle ensimmäisen koululuokan aloittavalle.
Tuosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 19 vuotta eli ei ihan pyöreitä, mutta nostalgista kuitenkin. Katsoessani kuvaani vuodelta 1989, näen siinä ihan samanlaisen tytön kuin edessäni. Seitsemänvuotias tyttäreni tulee pärjäämään erinomaisesti, jos minä omiin ajatuksiini helpoasti uppoava taivaanrannan maalari pärjäsin kilometrejä pidemmän koulumatkan, vieläpä ilman matkapuhelinta. Jännittävää se on, mutta ei lainkaan pelottavaa. Uskoisin, että olemme molemmat valmiita.
Anna Liljeroos
Neuvosta vaari ja Hetkiä idässä -blogien takana on itähelsinkiläinen perheenäiti Anna Liljeroos. Neuvosta vaari on itäisen Helsingin oma niksipirkka, Hetkiä idässä taas innostaa liikkeelle ruokahalua herättäen.
