Nyt tarvitaan ruoka-apua ja empatiaa

Vähävaraisia perheitä tukevan Apuna ry:n perustanut Heidi Jaari uskoo koronan syventävän monen ahdinkoa, mutta myös tarjoavan maailmalle mahdollisuuden muutokseen. Materialismin arvostuksen sijaan hän toivoo merkityksellisyyden ja empatian nousua.

Apuna ry. on Eastonin kevään 2020 Sitä Itää -kohde, jonka kautta 60 itähelsinkiläistä avuntarvitsijaa sai 50 € K-ryhmän lahjakortin ruokaostoksia varten. 

– Jee, me saatiin Luomukassilta haukea! Heidi Jaari hihkaisee.

– On niin ihanaa, että voimme viedä perheille oikeasti kivaa, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, ei vaan sitä halvinta. Ja voi miten ihania yrttejä täällä on, Heidi jatkaa esitellessään pahvilaatikoissa viheröiviä tuuheita minttupuskia.

Paljon iloa tuottavat myös Pupu-ravintolan lahjoittamat gourmet-salaatit ja smoothiet, joihin vähävarainen tuskin käyttäisi rahojaan.On jakopäivä. Kontulalaisessa teollisuuskiinteistössä toimivan hyväntekeväisyysjärjestö Apuna ry:n toimitila on täynnä ruokakasseja, jotka yhdistyksen vapaaehtoiset pian ajavat apua kaipaaville perheille ympäri pääkaupunkiseutua.

Lentoemännän tehtävistään lomautettu Heidi ja hänen ystävänsä Tiina Kåla ovat pakanneet kasseihin lämpimien aterioiden aineksia ja välipalatarpeita ruokakaupoilta, leipomoilta ja ravintoloilta ja muilta ruokatuottajilta saaduista lahjoituksista. Onni on, että varsin moni yritys on halunnut auttaa.

Hommassa on hyötyä hyvästä fysiikasta; Heidin harrastamasta obstacle racingistä ja Tiinan crossfitistä. Viime viikkoina naiset ovat kahdestaan roudanneet ja lajitelleet hyllyihin ja seitsemään lahjoituksena saatuun Upon jääkaappipakastimeen tuhansia kiloja elintarvikkeita ja muuta tavaraa. Jos jotain olennaista on puuttunut, he ovat hakeneet ainekset kaupasta.

Yksinhuoltajat pahimmassa ahdingossa

Heidi vertaa koronaa dominoefektiin, jonka tuomat lomautukset ja irtisanomiset ajavat monen perheen talouden hetkessä kiville. Erityisen huolissaan Heidi on pienyrittäjistä, joilta korona on vienyt elannon kokonaan.

– 1990-luvun laman aikaan tehtiin yli 14 000 itsemurhaa taloudellisista syistä. En voi olla miettimättä, miten tämä tulee meihin vaikuttamaan.

Heidi perusti Apuna ry:n viitisen vuotta sitten yhdessä Merja Rantasalmen kanssa. Toiminta alkoi, kun naiset halusivat toimittaa käytettyjä vaatteita vähävaraisille perheille. Heidän järjestämissään vaatteiden jakotapahtumissa kuitenkin selvisi, että monessa perheessä oli huutava pula myös ruoasta ja tavallisista hygieniatuotteista. Niinpä Heidi ja Merja alkoivat toimittaa myös niitä.

Vähävaraiset perheet voivat hakea yhdistykseltä tukea ruokamenoihin tai vaikka lasten harrastuksiin. Tukea hakiessa tulee esittää kooste Kelan myöntämistä tuista tai hylätyistä päätöksistä. Joskus tosin riittää, että sosiaalitoimistossa työskennellyt Merja opastaa, miten tukia haetaan tai millaisiin tukiin perhe on oikeutettu.

Aina tuet eivät kuitenkaan riitä elämiseen.

– Hankalimmassa tilanteessa ovat ihmiset, joiden kohdalla vähävaraisuus ja sairastuminen yhdistyvät. Kun tähän lisätään vielä yksinhuoltajuus ja erityislapsia, on tilanne tosi vaikea.

Moni nainen päätyy köyhyysloukkuun eron myötä, jos hän ei lapsista huolehtiessaan ole hankkinut koulutusta tai työkokemusta.

– Korona on rajoittanut elämänpiiriämme, mutta harva ymmärtää, että monen vähävaraisen perheen elämä on jouluineen ja kesälomineen tällaista aina, koska mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.

 Pari vinkkiä kaupungeille

Heidin puhelin soi ja piippaa tauotta. Huomiota haluavat sekä kotona isän kanssa olevat 6- ja 7 -vuotiaat lapset että monet ahdingossa olevat vanhemmat. Ystävät ovat neuvoneet Heidiä suojaamaan itseään sulkemalla välillä puhelimensa, mutta Heidistä olisi mahdoton elää kaiken kuulemansa kanssa tekemättä mitään.

– Ja eiväthän ne viestit sieltä mihinkään katoaisi. Tieto lisää tuskaa, mutta samalla on todella palkitsevaa, että pystyn todella auttamaan juuri niitä, jotka apua todella tarvitsevat.

Silti Heidistä on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi Espoon sosiaalityöntekijät kehottavat asiakkaitaan ottamaan yhteyttä häneen, sen sijaan, että kaupunki jakaisi itse ruokaa sitä tarvitseville.

– Kaupunkien tulisi todella ryhdistyä kasvavan ruokatarpeen edessä. Heillä on työntekijöitä ja tyhjiä tiloja. Voin tarvittaessa antaa pari vinkkiä, miten ruoka-avun saa toimimaan. Meitä taas lämmittäisi lastauslaiturilla ja kylmähuoneella varustettu isompi varastotila mahdollisimman pienellä vuokralla. Nyt tilamme ovat jäämässä vaatejaon osalta pieneksi.

On aika pelastaa pallo!

Nyt todella tarvitaan yhteisöllisyyttä.

Heidi peräänkuuluttaa positiivista naapurikyttäystä, koska nyt monen kodin hätä, yksinäisyys tai päihteiden käytön lapsiin kohdistuvat seuraukset jäävät muuten pimentoon.

Ruokahuollon takia Heidistä on hyvä, että koulut ovat auki vielä ennen kesälomaa. Toisaalta, monelle koulukiusatulle etäopiskelu on voinut olla tosi onnellista aikaa – korona ei siis ole tuonut pelkkää pahaa.

– Uskon, että tämä on universumin tapa saada ihmiset yhteen ja pelastamaan tämä pallo.

Hyvää on, että koronan myötä materian merkitys on vähentynyt. Joidenkin Insta-bloggareiden asukuvat eivät kiinnosta nyt ketään, vaan elämältä haetaan syvempää merkityksellisyyttä. Kun hoplopit ja lintsit ovat kiinni, luonnon arvostus kasvaa, ja iloa saadaan pienemmistä asioista.

Sanotaan, että kestää 30 päivää oppia uusi asia ja 90 päivää tehdä elämänmuutos. Nyt tässä on siihen mahdollisuus.

Apuna ry on Eastonin kevään 2020 Sitä Itää -kohde

Kauppakeskus on tukenut jo useita asiakkaidensa ehdottamia itähelsinkiläisiä tahoja ja kohteita Sitä itää -asiakkuusohjelmansa kautta. Tänä keväänä ohjelmassa tehtiin poikkeus ja kauppakeskus valitsi sponsorointikohteeksi Kontulassa toimivan Apuna ry:n.

– Sitä itää -ohjelmassa asiakkaamme ehdottavat sponsorointikohteita ja äänestämällä päättävät kohteen, jota sitten sponsoroimme. Tänä keväänä teimme poikkeuksen ja päätimme auttaa suoraan itähelsinkiläisiä lapsiperheitä Apuna ry:n kautta. Yhdistys jakoi 60 kappaletta 50€ K-ryhmän lahjakortteja kipeästi apua tarvitseville itähelsinkiläisille perheille, Eastonin markkinointipäällikkö Tanja Ruotsi kertoo.