Sitä itää -äänestyksen voittanut African Care auttaa eritaustaisia itähelsinkiläisiä tutustumaan

 Monikulttuurisia hyvinvointipalveluja Meri-Rastilassa tarjoava African Care ry auttaa Suomeen muuttaneita naisia virastoasioissa, kieliopinnoissa ja suomalaisiin tutustumisessa tarjoamalla eritaustaisille ihmisille turvallisen paikan kohdata toisiaan.

Vielä ennen koronaa Meri-Rastilan ostoskeskuksessa toimivan African Caren tilat olivat kovassa käytössä, vaikka 90-luvulla rakennettu ostari tiettävästi onkin purkulistalla. Yhdistyksen työntekijät pitävät sijaintiaan kuitenkin erinomaisena, ja pohtivat huolissaan, mitä rakennukselle tapahtuu, jos alueelle kaavaillut rakennussuunnitelmat toteutuvat. Paitsi merta ja monia palveluita, tilat ovat lähellä asiakkaita. Onhan Meri-Rastilan asukkaista noin 39 % vieraskielisiä.

Työkokeilussa oleva Abida Sultana  järjesteli kokoontumistilaa päivää varten.

Kolmannesta kerroksesta löytyvät toimitilat koostuvat isommasta aikuisten huoneesta, lasten leikkihuoneesta ja pienestä toimistosta. Keväällä yhdistys haki 3000 € Sitä itää -avustusta tilojensa kunnostamiseen ja sisustamiseen, ja voitti. Se kertoo, että yhdistyksen asiakkailla on jo kova into päästä kohtaamaan kasvotusten.

Avustuksella tiloihin aiotaan hankkia uusia kalusteita ja viherkasveja sekä lapsille leluja ja oppimisvälineitä.

”Monille tärkeintä on saada jutella”

Lasten viihtyminen on tärkeää, sillä monelle naiselle lastenhoidon järjestäminen on kynnyskysymys, jota ilman elämä kaventuu kotioloihin.

– Kun äidit näkevät lastensa viihtyvän, rentoutuvat he myös itse. Meillä paikalla on aina lastenhoitajia ja samalla lapset pääsevät leikkimään keskenään. Monelle kotiäidille tiloistamme on tullut paikka, jossa he vierailevat joka päivä, järjestökoordinaattori Jenna-Maria Soikkeli kertoo.

Yhdistyksen perustaja ja toiminnanjohtaja on somalialaissyntyinen terveydenhoitaja ja kätilö Batulo Essak. Kotoutumista edistävän yhdistystoiminnan lisäksi hän on tehnyt aktiivisesti töitä esimerkiksi naisten silpomiseen lopettamiseksi ja siihen liittyvän ammattilaisosaamisen kehittämiseksi niin Suomessa kuin Somaliassakin.

Sitä African Caren työntekijät Batulo Essak (vas.), Paula Heikkilä, Jenna-Maria Soikkeli, Fathi Osman sekä Easton Helsingin Anna Väre (takana) ja Mika Ohenoja juhlistivat Sitä itää -kanta-asiakasohjelman äänestyksen ratkeamista Meri-Rastilassa.

African Care tarjoaa naisille tietoa Suomen palvelu- ja koulutusjärjestelmästä ja terveyspalveluista sekä auttaa esimerkiksi virastoasioinnissa tai työnhaussa. Monet ryhmien vetäjiä ovat vertaisohjaajia, joita yhdistys on aiemmin tukenut kotoutumisessa ja joille se nyt tarjoaa ensikosketuksen työelämään.

Neuvonnan lisäksi tarjolla on myös kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaa ryhmätoimintaa sekä rennompaa yhdessäoloa.

– Monet naisista kaipaavat tukea omien taitojensa tunnistamiseen. Toisille taas tärkeintä on saada olla yhdessä, jutella – ja että on joku, joka pitää heidän puoliaan, yhdistyksen hyvinvointitoiminnan suunnittelija Fathi Osman toteaa.

Fathin ja Paulan mukaan on tärkeää, että eri taustoista tulevat ihmiset voivat oppia toisistaan.Jenna-Maria ja Abida iloitsevat siitä, että kesä on mahdollistanut kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset.

Ei ole vain yhtä tarinaa

African Caren tiloissa puhekielenä käytetään selkosuomea ja tarvittaessa vertaisohjaajat auttavat somalin, arabian tai farsin kielellä. Usein kielen käyttämisen esteenä ei ole osaamisen puute vaan jännitys, joka liittyy uuden kielen oppimiseen ja siksi ajatuksena on, että yhdessä olemalla kaikki oppivat toisiltaan.

– Helsingissä maahan muuttaneen on helppo löytää omakielinen yhteisö, koska tämä on ihanan monikulttuurinen kaupunki. Täällä pärjää hyvin esimerkiksi englannin kielellä. On kuitenkin todella tärkeää, että eri kieli- ja kulttuuritaustoihin identifioituvat kohtaavat toisiaan, jotta ulkomaalaiset voivat oppia myös suomea, Fathi jatkaa.

Jenna-Marian mukaan maahanmuuttokeskustelussa puhutaan usein erilaisista kansanryhmistä, vaikka jokainen ihminen on yksilö omine tarpeineen.

– Ennakkoluulojen takia ulkoiset tekijät voivat ohjata näkemään ihmiset samanlaisina, mutta heidän taustansa, elämäntilanteet tai muuton syyt voivat silti olla todella erilaisia, Jenna-Maria summaa.

Työntekijöiden kokemuksen mukaan monet Suomeen muuttaneet naiset ovat todella kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista, tavoista ja vaikka juhlista, kuten juhannuksesta. He haluavat tietää, mitä silloin tehdään ja millaisia ruokia valmistetaan.

Siksi yhdistyksen toimintaan haluttaisiin lisää valtaväestöön kuuluvia suomalaisnaisia vaihtamaan elämänkokemuksia ja oppimaan vastaavasti muista kulttuureista. Parhaiten se onnistuu keskiviikkoisin järjestettävässä Kohtaamiskahvilassa, jossa tarjolla on rentoa keskustelua ja tutustumista.

Hyvinvointitoiminnan koordinaattori Paula Heikkilä tietää, että kaikilla ihmisillä on tarve tulla kohdatuksi ja myös monet valtaväestöön kuuluvat kaipaavat juttuseuraa ja uusia ystäviä.

Yhdistyksen vapaaehtoisiksi on hakeutunut esimerkiksi kielenopettajia, mutta Paula ja Fathi vakuuttavat, että mukaan voi tulla ilman mitään erityistä osaamista.

– Me kyllä ohjaamme keskustelua ja usein esimerkiksi erilaiset pelit ovat luonteva tapa murtaa jäätä ja tutustua.

Ystävä löytyi bussipysäkiltä

Kun bangladeshilainen Abida Sultana muutti Suomeen kymmenen vuotta sitten, hän huomasi, että naisena eläminen Suomessa oli monella tapaa erilaista kuin Bangladeshissa.

Oli talvi ja hän seisoi bussipysäkillä -20 asteen pakkasessa. Hänen puheilleen tuli suomalainen nainen, joka kehotti häntä sulkemaan takkinsa vetoketjun, koska muuten täällä ei pärjäisi.

Pian tapahtuman jälkeen naiset kohtasivat uudelleen Rastilan metroasemalla ja alkoivat jutella. Tutustuminen jatkui yhteisillä kävelylenkeillä ja pitkillä keskusteluilla.

– Kahden vuoden jälkeen tämä nainen kysyi, tulisinko hänen tyttärekseen. Se oli ihanaa, sillä sain suomalaisen äidin oman perheeni rinnalle. Hänellä on myös aivan ihana perhe ja hän on ollut todella tärkeä tuki elämässäni.

Omalle lapselleen Abida opettaa suomea, bengalia ja englantia. Haaveena olisi, että lapsesta tulisi lääkäri tai, että hän voisi jossain muodossa auttaa muita. Itse hän tähtää varhaiskasvatuksen avustaja -koulutukseen, joka alkaa syksyllä. Siihen lastenhoitoa ja vertaisohjaajan tehtäviä sisältävä työkokeilu African Carella on antanut hyvät eväät.

Lue lisää African Care ry:stä 

Lue lisää yhteisöllisestä Sitä itää -kanta-asiakasohjelmastamme

Kuvat: Jenna Lehtonen