Tunnetko lähimmän kahvipaahtimosi?
Ennen sotaa Suomessa toimi lähes neljäkymmentä kahvipaahtimoa. Vaikka määrä putosi vuosien myötä, ovat pienpaahtimot jälleen hyvässä nousussa – eikä suotta.
Lähiruoka on viime vuosien aikana noussut monien kahvipöytäkeskusteluiden pääteemaksi, ja hyvä niin! Tukemalla lähituotantoa ja paikallisia toimijoita, tuemme samalla myös omaa asuinaluettamme ja luontoa. Elinvoima säteilee nimenomaan toimivasta lähitaloudesta.
Kahvi on raaka-aineena kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ensimmäinen ristiriita on sen alkuperämaassa. Vaikka kahvi paahdettaisiin naapurissa, tulee se jostain päin päiväntasaajan tienoilta. Ilmastonmuutoksen vuoksi kahvia yritetään tosin “kouluttaa” nyt rankempiin kasvuoloihin. Kuka tietää, ehkä me – maailman suurisuisin kahvikansa – saamme joskus maistaa kotimaistakin satoa.
Kotipaahdosta kauppiaille
Vielä 1800-luvun loppuun saakka suurin osa suomalaisista paahtoi kahvinsa kotona. Prännärit lepäsivät liesillä seuraavaa paahtoa varten. Samaan kotoisaan, edulliseen ja tuoreutta korostavaan tyyliin pavut myös jauhettiin kotona.
Helsingin ensimmäinen pieni kahvipaahtimo syntyi jo 1883, ja se oli C. F. Blombergin käsialaa. Koko kansan tuntema herra Paulig perusti taas ensimmäisen, jälleenmyyntiin perustuvan teollisen kahvipaahtimon vuonna 1904 Katajanokalle. Nykyään paahdetun kahvin tuoksun perässä saadaan juosta täällä idässäkin, Vuosaaressa. Pauligin esimerkin mukaisesti käynnistivät 1900-luvun alussa monet muutkin pienpaahtimot toimintansa. 1943 Suomessa oli jo 39 kahvipaahtimoa.
Väestön ja maan vaurauden kasvaessa siirtyi kahvin tuottaminen suuremmille kaupallisille toimijoille. Kilpailu oli kovaa: kilpailijat voittivat tekniikallaan perinteisten ja käsityöhön perustuneiden paahtimoiden pakkaustekniikat mennen tullen.
Mutkan kautta lähtöpisteeseen
2010-luvun hengessä käsityö, pientekijyys ja lähituotanto ovat taas suosiossaan, minkä vuoksi saammekin nauttia nyt entistä useamman paahtimon tuotoksista, ja vielä lähikaupasta ostettuna!
Pienpaahtimoita on Suomessa nyt noin 20-30. Vielä ei sotaa edeltävän ajan mitoissa olla, mutta hyvää vauhtia olemme sinnepäin menossa.
Välillä hyvä muistaa näitä kotimaisia kahvipaahtimoita. Kaupat notkuvat tuontituotteita, jotka nekin ovat mukavaa virkistystä. Uskallan kuitenkin väittää, että kahvin paahtamisesta me suomalaiset tiedämme ja osaamme jotain, josta moni muu maa voisi ottaa mallia. 
Maukkaasti läheltä
Seuraavan kerran kun ostat kahvia, koita ottaa selville, kuka sen on paahtanut ja missä. Lähellä tuotettu on useasti niin ilmaston kuin meidän nautiskelijoiden ja kotiseuturakkaidenkin etu.
Ostaessasi kahvia tarkista myös sen paahtopäivä. Pienpaahtimoiden kahvit eivät usein ole tyhjiöpakkauksissa. Tämän vuoksi on hyvä tarkistaa, ettei kahvi ole paahdettu esimerkiksi puoli vuotta sitten. Itse pyrin ostamaan aina maksimissaan kaksi viikkoa vanhaa kahvia. Tuoreen kahvin löytäminen riippuu loppujen lopuksi siitä, liikkuvatko kahvipaketit kaupan hyllyltä kotiin.
Kahvipaahtimoita on yhtä montaa sorttia kuin on paahtajiakin. Kuten kahvialan moniottelija Hanna-Maria Huhtonen1kirjassaan toteaa, yhdistää heitä kaikkia kuitenkin intohimo ja rakkaus kahvia kohtaan.
K-Citymarket Eastonin hyllyiltä löytyy tuotteita esimerkiksi näitä suomalaisilta pienpaahtimoilta:
Cafetoria Roastery (Lohja)
Helsingin kahvipaahtimo (Hermanni, Helsinki)
Kaffa Roastery (Punavuori, Helsinki)
Lehmus Roastery (Lappeenranta)
Mokkamestarit (Tampere)
Mokkapuu (Kustavi)
Robert Paulig Roastery (Tolkkinen)
1Jos kahvi- ja pienpaahtimotoiminnan historia Suomessa kiinnostaa enemmän, suosittelen tutustumaan Hanna-Maria Huhtosen (2015)Suomalaiset pienpaahtimot – laatua ja paikallisuutta – sekä Jorma Sipilän (2007) Yhä jalompaa kahvijuomaa! : Suomen kahvi- ja vastikepaahtimot sekä sikuritehtaat -teoksiin. Niistä ammensin tietoa myös tähän tekstiin.
