Valon lisääntyminen tahdistaa keskuskellon
Päivän pituus Helsingissä auringonnoususta auringonlaskuun lähenee kahdeksaa tuntia. Utsjoella on nautittu auringosta pian pari viikkoa, lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.
Tammikuun lopussa auringonvalon määrä alkaa tuntua, etenkin jos maassa on lunta joka heijastaa valoa. Nyt lunta on vain pieni huurteinen kerros mutta päivän pitenemisen voi jo havaita. Auringon kirkkaus tuntuu valoisan aikaan lämpönä poskilla ja energiana jonka keho imee siitä, että päivällä ei ole alkua ja loppua kuten pimeän aikaan. Monelle samanlaiselle nukkujalle kuin minä, vuorokauden aikojen ero on tärkeä valon ja pimeyden vuorottelun kautta. Valoon lisäntyessä koen voimakkaasti sen, että energiatasoni nousevat ja vireystila kasvaa. Duodecimin mukaan vuorottelulla on ihmiselle myös lääketieteellinen merkitys keskuskellon tahdistajana, joka säätelee uni-valverytmiämme. Keskuskelloa tahdistavista ulkoisista aikamerkeistä voimakkain on nimenomaan valoisan ja pimeän vaihtelu.
Helmikuu on siis tervetullut ja entistä pidemmät päivät sopivat meikäläisen pirtaan. Keväällä saan aikaiseksi enemmän kuin talvikuukausina yhteensä vaikka jälkimmäisten kesto on vuodesta paljon pidempi. Keväällä haluan siivota, kirjoittaa, istuttaa ja tehdä suuria suunnitelmia. Karistan talven tomut uusilla viherkasveilla ja vaaleilla sisustustyynyillä. Kesän kynnyksellä heitän matot pesulaan ja laitan ne takaisin vasta syksyllä. Talomme pihalla ensimmäisenä maasta nousee narsissit, sitten kukkii vielä lehdetön magnolia ja kolmantena kukkaan puhkeaa kirsikkapuut.
Kasvien eloonheräämistä on koukuttava seurata ja se on syy miksi olen itse hurahtanut puutarhailuun.
Tarhamagnolia x loebneri ’Merrill’ kukkii toukokuussa ennen kuin lehdet puhkeavat.
Kevään tuloa odotellassa voi onneksi ottaa kaiken irti lopputalvesta, jolloin on parhaat kelit pulkkamäkeen ja hiihtämiseen mikäli lunta piisaa. Ja jos ei, niin jo se, että aamulla herätyskellon soidessa onkin valoisaa, saa työmatkan tuntumaan inhimillisemmältä.
Anna Liljeroos
Neuvosta vaari ja Hetkiä idässä -blogien takana on itähelsinkiläinen perheenäiti Anna Liljeroos. Neuvosta vaari on itäisen Helsingin oma niksipirkka, Hetkiä idässä taas innostaa liikkeelle ruokahalua herättäen.
