Vuosaarelaisessa uusperheessä joulun odotus alkaa jo keväällä

Vuosaaressa asuvan Sanna Vikblomin uusperheessä lähtölaskenta jouluun alkaa jo kevään ensimmäisten alennusmyyntien aikaan. Tänä vuonna Sanna viettää ensimmäistä yhteistä joulua nykyisen puolisonsa kanssa.

Ensilumi antaa vielä odotuttaa. Sanna Vikblomin ja Jan Vepsäläisen uusperheessä lasketaan päiviä jouluun. Lapset ovat askarrelleet keittiön ikkunaan tonttuja ja lumihiutaleita, ja ulko-oveen ripustettiin jo lokakuussa kyltti, jossa toivotetaan hyvää joulua.

– Mitkään muut juhlat eivät merkitse minulle mitään, ei edes juhannus. Joulu on perheen ja lasten yhteinen juttu, jouluintoilijaksi tunnustautuva Sanna kertoo.Nyt vuosaarelaisen kerrostaloasunnon ikkunasta näkyy musta maa, eikä lämpömittari ole vielä painunut pakkasen puolelle. Keittiöön on toistaiseksi kannettu vain valkoinen koristekuusi, sillä lattialla kehräävät kissat keksivät monesti aidoille havunoksille parempaa käyttöä.

Siilitiellä varttunut Sanna muistelee, että aikoinaan aattoaamun perinteisiin kuului kuusen osto äidin ja sisarusten seurassa. Havupuu haettiin monena vuotena peräkkäin samalta myyjältä, joka kauppasi joulukuusia huoltoaseman parkkipaikalla. Kun lapsille tuli tarpeeksi ikää, sisaruskatras passitettiin keskenään kuusikaupoille pulkka seuranaan.Sannan ja Janin kissat Harrietta ja Jesse näkevät joulukoristeissa mahdollisuuden leikkiin.

Ensimmäinen yhteinen joulu

Vuosien myötä perinteet ovat muuttuneet, ja perheet muuttaneet muotoaan. Tuleva joulu on Sannan ja Janin ensimmäinen yhteinen. Tänä vuonna sitä aiotaan viettää Rastilassa, Sannan isoveljen perheen asunnossa.

– Vähän jännittää, kun äitimme tapaavat ensimmäistä kertaa toisensa, kaksi vuotta yhdessä ollut pariskunta paljastaa.Tinderistä leimahtanut rakkaustarina sai alkunsa joulukuussa 2018, joten kyseinen kuukausi on monella tapaa merkityksellinen. Ensi vuonna 2021 siitä tulee entistä tärkeämpi, sillä Sanna ja Jan suunnittelevat vuodenvaihteeseen talvihäitä. Sekä kirkko että juhlapaikka sijaitsevat Itä-Helsingissä. Alue on tullut parin vuoden aikana tutuksi myös Myyrmäestä kotoisin olevalle Janille, joka suhtautui aluksi Vuosaareen epäilevästi.

– Olin koko ajan varuillani ja katselin selkäni taakse joka paikassa, kun en ollut koskaan aikaisemmin käynyt täällä. Puolen vuoden jälkeen tajusin, että kaikki täällä pitävät toisistaan huolta. 

Jan kertoo käytännön esimerkin viereisestä kioskista, jossa asiakas kertoo myyjälle, jos tämä on vahingossa antanut liikaa vaihtorahaa. Vieressä istuva kihlattu muistuttaa, että täällä Janillekin on tullut tavaksi tervehtiä naapureita. Sellaiseen hän ei ollut Myyrmäessä tottunut. Nykyään Jan avaa suunsa aina, jos törmää rappusissa tuttuihin kasvoihin. Niitä riittää, sillä Sanna on asunut saman oven takana jo kahdeksan vuotta.Sannalla on kaksi tytärtä, joista toinen on 16-vuotias ja toinen 10-vuotias. Hänen poikansa on 7-vuotias. Janilla on puolestaan 16-vuotias poika.Omien sanojensa mukaan Sanna ei ole talon ainoa, joka kiinnittää jouluvalot parvekkeelle heti, kun kellot siirretään talviaikaan. Innostus näkyy ja kuuluu.

– Eilen täällä soi So This Is Christmas -kappale, Jan hymyilee.

Jan pitää puolisonsa joulufanitusta sympaattisena, mutta ei itse mene pyhistä samanlaiseen hurmioon. Hänelle joulu on vain parin päivän paussi arkeen, minkä jälkeen hommat jatkuvat muuttofirman leivissä.Pitkään kotiäitinä ollut Sanna on tällä hetkellä työtön. Hän haaveilee media-alan töistä.

Vaikka kerrostalojoulut ovat tuttuja myös Myyrmäen miehelle, Jan kertoo viettäneensä ikimuistoisia sukujouluja myös mummolassaan Savon maalaismaisemissa. Matka Vantaalta pohjoisemmaksi ei kuitenkaan aina auennut, sillä yksinhuoltajaäidillä ei joka vuosi ollut varaa kyyteihin.

– Oli niitä kerrostalojouluja, jolloin olimme äidin kanssa kahdestaan. Se riippui aina rahatilanteesta. Joulut olivat kuitenkin mukavia, vaikka emme aina päässeet Savoon. Saimme äidinkin kanssa tehtyä juhlan keskenään, kun oli ruoat pöydässä ja lahjoja. Edes muovikuusi ei latistanut tunnelmaa. 

Jan kertoo olleensa alle 2-vuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Isänsä hän on tavannut elämänsä aikana kaksi kertaa.

– Olen joskus miettinyt, millaista se olisi ollut, jos olisi ollut faija kuvioissa. Olen yrittänyt olla omalle pojalleni mahdollisimman hyvä isä ja tavallaan korjata sen, ettei oma isäni ollut läsnä.

 Nyt 16-vuotias Daniel-poika kuuntelee vieressä ja odottaa joulussa isänsä tavoin eniten ruokailua. Etenkin graavilohi on herkku, joka on molempien mieleen.

Toisin on Sannan kohdalla. Hän myöntää, ettei ole koskaan pitänyt jouluruoista. Ainoastaan puuro ja piparit kelpaavat, laatikoita tai kinkkua hän ei saa kurkusta alas. Perinteisesti äiti kokkaa tyttärelleen kanaa ja jauhelihapihvejä. Jouluintoilu ei siis päde suolaisten antimien osalta, vaikka muuten nainen panostaa talven juhlapyhiin keskimääräistä enemmän.

– Jouluun valmistautuminen alkaa jo kevään alennusmyynneissä. Aaton jälkeen saatan ostaa tarjouksessa olevia koristeita seuraavalle vuodelle valmiiksi, vaikka kellari on niitä jo täynnä.

Sannalle kerrostalojoulut ovat aina olleet itsestäänselvyys. Hän tietää kokemuksesta, että kadun toisella puolella asuvan äidin kaksioon mahtuu useampi perhekunta.

Tunnelman luomiseen riittää Joulupukin Kuuma Linja ja klementiinien tuoksu.

Kolmen lapsen äiti on onnistunut tartuttamaan jouluintoilun myös omille lapsilleen, jotka äitinsä tapaan laskevat jo päiviä pukin saapumiseen. Mikäli perinteisiin on uskominen, Rastilaan saapuu sama valkoparta, joka on vieraillut suvussa jo niin monena vuonna, että osaa kaikkien nimet ulkomuistista.

Tämän vuoden paras lahja on Sannan osalta jo selvillä.

– Jan tilasi minulle ennakkolahjaksi 7 päivää -lehden.

Sanna ja Janin vinkit itähelsinkiläiseen jouluun:

– Joulun tunnelma syntyy yhdessä olemisesta ja yhdessä touhuamisesta.

– Joulupöytään saa kattaa sitä, mistä oikeasti tykkää.

 – Perinteisiin joulupolkuihin on joka vuosi vapaa pääsy.

– Joulusuklaat saa parhaaseen hintaan aattoaamuna.