Herttoniemen siirtolapuutarhassa on viljelty tarpeeseen ja nautinnoksi
Tässä taas yksi Itä-Helsingin ihmeistä: villisti kukkiva puutarhaidylli keskellä sykkivää kaupunkia. Pienen kylän kokoisen siirtolapuutarhan rinnalla kohisee Itäväylä ja oranssi metro vilahtelee puiden takaa. Aikojen muuttuessa viljelypalstat ovat palvelleet sekä sota-ajan ruoan tarvetta että rentoutumista ja nautintoa.
Tuntuu kuin olisin tirkistelemässä. Kävelen yhtä Herttoniemen siirtolapuutarhan hiekkapoluista ja kurkin lehtevien pensasaitojen ylitse niiden takaa paljastuvia idyllisiä puutarhoja. On syyskuinen arkipäivä ja alueella on niin hiljaista, että kuulen omenien kopsahtelevan maahan mökkien pihamailla.
Aurinko lankeaa tarhaan kauniisti ja muutamista kellastuneista lehdistä huolimatta, vehreät pihat ovat yhä lähes täydessä loistossa. Ikään kuin suurina kukkivat syreenit uhmaisivat kukinnallaan syksyn saapumista.
Aitojen yli on kiva kurkkia ja katsella pihoja, joista jokainen on aivan omanlaisensa. Osa villejä ja luonnontilaisia, osa viimeisen päälle siististi hoidettuja, mutta kaikki yhä ihastuttavia.
On selvää, että mökkien asukkaat tykkäävät upottaa käteensä multaan, kuokkia ja kasvattaa. Ja mikä ihanampaa, kun istua omassa puutarhassa ihailemassa kättensä työtä ja kuunnella ruohon kasvamista.
Puutarhan pitkä historia
Herttoniemen siirtolapuutarha perustettiin Kulosaaren kartanon peltomaille vuonna 1934. Silloin kartanon työntekijöille ja muille tavallisille työläisille annettiin lupa viljellä maata ja viettää terveellistä vapaa-aikaa meren ja metsän äärellä.
Kulosaaren kartanon ja Kivinokan virkistysalueen sekä toisella puolella sijaitsevien Herttoniemen kallioiden sijaitsevien tornimaisten kerrostalojen väliin sijoittuvaan puutarhaan kuuluu 182 mökkiä palstoineen. Osa mökeistä on pieniä ja vaatimattomia, osa pienen omakotitalon kokoisia.
Puutarhapalstat sijaitsevat laaksossa ja sen rinteillä. Korkeuserojen ansiosta palstoilla on erilaisia mikroilmastoja ja alueen maaperä vaihtelee savesta hiekkaan, jolloin pihoilla viihtyvät erilaiset kasvit ja hyönteiset.
Puutarhan suunnitteluun vaikutti vahvimmin kaupungin puutarhaneuvoja Elisabeth Koch, jonka neuvojen mukaan palstat valjastettiin tukemaan sekä ruoantuotantoa että rentoutumista. Mökkien edustalle johtavat polut reunustettiin kukkapenkeillä ja niiden edustalle jätettiin paikka levolle ja yhdessäololle. 1940–50-luvuilla kylään poikkeaminen oli enemmän kuin tavallista ja puiden varjostamilla pihoilla kahviteltiin päivittäin ystävien ja sukulaisten kanssa.
Elisabethin neuvojen mukaan jokaiselle tontille istutettiin yksi merjapensas ja yksi hyötypuu. Tällä hetkellä alueella kasvaa pohjoismaiden suurin päärynäpuu ja kymmeniä omenalajikkeita.
Kuva: Kuvakaappaus Kulttuurihistoriapolun opastaulusta polun varrelta
Ruokaa muidenkin tarpeisiin
Palstoilla kasvatettiin muun muassa perunaa, juureksia, kaaleja ja mansikoita. Sota-aikana asukkaille myönnettiin erikoislupia myös eläinten pitämiseen ja palstoilla tuotettiin ruokaa myös sairaaloiden ja lastenkotien tarpeisiin.
Nykyään viljely palstoilla perustuu omistajien kiinnostukseen ja mielikuvitukseen: osa hifistelee erikoisilla yrteillä ja vihanneksilla, osa luottaa perinteisiin porkkanoihin. Herttonomien kannalta valitettavaa on, että ne maistuvat myös palstoilla varkaissa kaneille ja kauriille.
Meren puoleisessa päädyssä puutarhat loppuvat ja alkaa metsä. Polkua seuraten pääsee Viiikin luonnonsuojelualueelle, jossa jättimäiset puut elävät omaa elämäänsä; syntyvät, kasvavat ja lahoavat. Luonnontilainen metsä luo jännittävän kontrastin suunnitelluille ja hoidetuille puutarhoille.
Metsässä on käsittämättömän hiljaista – vaikka olemme keskellä kaupunkia – ja sen lukemattomia polkuja on mukava kävellä päämäärättömästi ristiin rastiin.
Tutustu Herttoniemen siirtolapuutarhaan
Puutarha-alueeseen saa tutustua vapaasti kävellen tai pyöräillen kunhan kunnioittaa mökkiläisten rauhaa ja pysyttelee yksityisten pihojen ulkopuolella. Helpointa alueeseen on tutustua seuraamalla tarinallisin opastetauluin merkittyä Kulttuurihistoriapolkua. Polun taulut kertovat alueen historiasta, rakennuksista sekä mökkiläisten arjen ja juhlien vietosta eri aikoina.
Puutarhan ylläpidosta vastaa Herttoniemen Siirtolapuutarhayhdistys ry ,jonka sivustoa on käytetty jutun lähteenä.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
