Puhos-kirja avaa ostoskeskuksen historiaa ja identiteettiä

Aluksi loistokkaan, Eastonin naapurissa Puotinharjussa sijaitsevan Puhoksen ostoskeskuksen kaupallinen epäonnistuminen kääntyi lopulta sen kulttuurilliseksi voimatekijäksi, kertoo kauppakeskuksesta tehty valokuvateos Puhos – Itähelsinkiläisestä ostarista kulttuurien keitaaksi.

Toimittaja Joonas Kervisen ja valokuvaaja Sami Mannerheimon Puhoksesta kertovan teoksen julkaisua juhlittiin alkukesästä Puhos Loves People -tapahtumassa Puhoksen ostarilla.

Valokuvateos käsittelee Puhoksen alkuaikojen loistoa ja vuosikymmenten tuomia muutoksia haastattelujen, arkistomateriaalien ja Puhosten toimijoiden kautta. Ennen muuta kirja tarjoaa äänen ihmisille, jotka ovat tehneet Puhoksesta omannäköisensä kulttuurien kohtaamispaikan.

Ostoskeskuksen elämää tarkastellaan kirjassa useasta näkökulmasta niin historian, arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun kuin erilaisten kulttuuri-identiteettien kautta.

Kirjan kuvitusta. Kuva: Sami Mannerheimo

Puhos – Suomen modernein ostoskeskus

Vuonna 1956 avattu Puhoksen ostokeskus nähtiin Suomessa yhteiskunnallisen kehityksen edelläkävijänä. Kirjan mukaan Jörn Donner kuvasi Puhosta Hellyys-elokuvassaan (1972) ”semmoiseksi suomalaiseksi, suomalaisen kulttuurin ostopaikaksi”, joka tuolloin edusti mitä edistyksellisintä ja modernia ostoparatiisia aistikkaine liikkeineen, kahviloineen ja näyteikkunoineen.

Puhoksen kotipaikka Puotinharju oli yksi itäisen Helsingin uusista lähiöistä, joita 1960-luvulla nousi myös Herttoniemeen, Roihuvuoreen ja Puotilan ja Myllypuron alueille.

Lähiöissä nukuttiin ja käytiin töissä muualla, mutta pian lähipalveluiden puute alkoi häiritä asukkaita. Siihen vastauksena tulivat ostoskeskukset, jotka nähtiin ikään kuin torin päivitettynä versoina. Muiden lähiöostareiden rinnalla Puhos oli omaa luokkaansa.

Kirjan kuvitusta. Helsingin kaupungin arkisto

Vaikutteita Amerikasta ja Alvar Aallolta

Kun Puhoksen ostokeskukselle mietittiin sopivaa nimeä, loppusuoralle selvisivät ”Ostola” ja ”Puhto”. Puhto kuitenkin muistutti puhdasta liikaa, joten se muuntui muotoon Puhos.

Amerikkalainen mall-arkkitehtuuri toimi Puhoksen suunnittelun esikuvana, mutta suoremmin vaikutteita saatiin Tukholmassa vuonna 1951 avatusta Vällingbyn ostoskeskuksesta. Tyyliin vaikutti myös Alvar Aallon muotokieli, olihan Puhoksen suunnittelukilpailun voittanut arkkitehti Erkki Karvinen työskennellyt pitkään tämän alaisena.

Ostoskeskuksen kaarevat, viuhkamaiset muodot, katetut ostoskäytävät, Suomen ensimmäiset ulos rakennetut liukuportaat ja näyttävät puutarhaistutukset tekivät Puhoksesta modernismin airueen, joka puhutti ja kiinnosti tulijoita kauempaakin.

Ostoskeskuksen toisen kerroksen teräskaiteisiin nojaillen kävijät saattoivat ihailla ympärillään   maalaismaisemaa, jossa lehmät laidunsivat ja vilja heilui tuulessa.

 Maahanmuuttajat ottivat Puhoksen omakseen

Puhoksen asema johtavana kaupunkikeskuksena muuttui kauppakeskus Itiksen avattua 1984. Valtava, täysin sisätiloihin rakennettu kauppakeskus vei siltä sekä huomion että asiakkaat, ja 1990-luvulla Puhos alkoi rapistua merkittävästi.

Se, mikä ensin vaikutti Puhoksen lopulta, mahdollisti sille täysin uuden elämän.

2000-luvulla ostoskeskuksen pienet liiketilat löysivät uuden käyttäjäkunnan, ja Puhoksesta muodostui aktiivinen ja vilkas maahanmuuttajayhteisöjen ostospaikka ja yhteisöllinen keskittymä.

Ostoskeskuksen orgaaninen yhteisöllisyys rakentui maahanmuuttajille avautuneesta mahdollisuudesta käyttää tilaa omiin tarkoituksiinsa.

Yrittäjille edulliset vuokrat mahdollistivat yrityksen perustamisen ilman kunnollista alkupääomaa. Vuosien aikana Puhoksen tiloissa on harjoitettu monenlaista toimintaa ja järjestetty tapahtumia, jotka ideologisesti ovat usein keskenään ristiriidassakin. Nyt naapureina toimivat islamilainen rukoushuone, ja pääosin kantasuomalaisten suosima  Kummisetä-ravintola. Ostoskeskuksen ruokaravintoloissa ei sen sijaan tarjoilla alkoholia.

Kirjan kuvitusta.

Kaikki samoilta kulmilta

Ravintoloiden lisäksi Puhoksessa toimii ja on toiminut lukuisia ruokakauppoja, kampaamoja, elektroniikkaliikkeitä, sisustus- ja kosmetiikkakauppoja ja tee- ja rukoushuoneita. Pitkään siellä toimi myös Puhoksen Intersport, joka muutti Eastonin kauppakeskukseen vuonna 2019.

”Rispekti on täällä kaikki kaikessa. Kaikkia moikataan ja ollaan ystäviä, jos se vaan mitenkään on mahdollista, eikä riidellä, kun asutaan kuitenkin samoilla kulmilla ja nähdään melkein joka päivä”, ravintola Kummisedän kanta-asiakkaana 1990-luvulta lähtien viihtynyt Raimo Vuolasvirta toteaa Puhos-kirjan haastattelussa.

Kirjan kuvitusta.

Asioinnin lisäksi Puhoksen tilat houkuttelivat ihmisiä viettämään aikaa ja tapaamaan tuttuja. Monille maahanmuuttajille Puhos on ollut ensimmäinen turvapaikka, jossa kohdata oman kulttuurinsa ihmisiä ja saada tietoa ja apua Suomeen asettumisessa.

Virallisempaa neuvontatyötä Puhoksessa on tehnyt Monik ry, joka on myös työskennellyt yhdessä Helsingin kaupungin ja poliisin kanssa kitkeäkseen alueella tapahtunutta huumekauppaa ja parantaakseen sen turvallisuutta erityisesti naisten näkökulmasta.

Mitä Puhokselle tapahtuu seuraavaksi?

Viimeisten vuosikymmenten aikana rapistunut ja suurta remonttia vaativa Puhos on ollut purku-uhan alla toistuvasti, mutta nyt suunnitelma on valmis. Kirjan mukaan remontin tavoitteena on ostarin vanhimman ja historiallisesti merkittävimmän A-osan suojeleminen ja kunnostaminen alueen monikulttuurinen identiteetti säilyttäen. Myöhemmin rakennetut B- ja C-osat puretaan ja korvataan asunnoilla ja uusilla liiketiloilla.

Visuaalinen Puhos-teos syntyi halusta dokumentoida nykyinen Puhos omanlaisenaan ennen tulevia muutoksia. Joonas Kervisen ja Sami Mannerheimon lisäksi kirjan syntyyn ovat vaikuttaneet muun muassa kulttuuri- ja taidetapahtumien järjestämiseen erikoistunut Angela Musse, tutkija Vienna Pynnönen, kielitieteilijä Despina Papadakou, elokuvantekijä Ali Al-Baghdadi, podcast-toimittaja Muttaqi Khan sekä runoilija Rebecca Gandombakhsh, jonka runoja kirja sisältää. Kirjan on kustantanut Rosebud.