Iso H: Itä-Helsinki on mulle yhtä suurta takapihaa

Suomiräpin jättiläisiin kuuluva Iso H (Henrik Rosenberg) kokee olevansa onnekas, kun on saanut elää lapsuutensa luonnonläheisessä, mutta urbaanissa Itä-Helsingissä. Kiersimme Henkan kanssa mestat, jotka ovat vaikuttaneet vahvasti niin hänen elämäänsä kuin tuotantoonsakin. 

Tapaamispaikaksi olen valinnut Foxy Bear -pizzerian (Kettutie 2), jossa tapasin Henkan ensimmäisen kerran jo 90-luvun puolivälissä. Tuona päivänä satoi niin paljon, että autoista erotti vain ajovalot. Kun katsoin pizzerian ikkunasta ulos, näin sateen seassa hahmon, jolla oli lippiksen päällä huppari. Mietin, että kuka hullu lähtee tällä kelillä minnekään. Ilman sateenvarjoa.

Kimmo (vas.) ja Henkka nauttivat Foxy Bearissa miehekkäät annokset.

Vuosien aikana Foxy Bear on tullut Henkalle todella tutuksi.

Meidän vanha studio sijaitsi tässä kulman takana. Siksi Foxy Bearissa tuli käytyä 2000-luvun alussa enemmän kuin usein. Meillä oli ensin studio Erätorilla vanhan KOP-pankin talossa. Oltiin siinä varmaan vuosi ja sitten mentiin Kettutielle, jossa viihdyttiin yli seitsemän vuotta. Foxy Bear ei pelkästään tullut tutuksi itselleni, vaan kaikille meidän Rähinä Records -artisteillemme. Tämä on ollut oikea tukikohta meille.

Henkkaa voi kutsua itähelsinkiläiseksi, vaikka pari ensimmäistä vuotta kuluikin muissa maisemissa.

Syntymäni ensimmäiset pari vuotta asuimme Helsingin keskustassa Eerikinkadulla. Olohuoneemme ikkunasta näkyi hotelli Tornin kello, sellainen muistikuva mulla on. Muistan, että ajelin metallisen porttikongin rajaamalla sisäpihalla mun kolmipyöräisellä vauhdikkaasti kuin asfaltoidulla tiellä.

Helsingin keskustasta matka jatkui uudenlaiseen ja erilaiseen Itä-Helsinkiin, Herttoniemeen.

Varhaisin muisto taitaa olla vuodelta 1982, kun me muutettiin Herttoniemeen Hiihtomäentielle. Herttoniemen metroasema valmistui muuten samana vuonna.

Muistan, kun kävimme katsomassa tulevaa asuntoamme, ja ne seinän värit olivat ihan karmeat; ruskeaa ja mustaa. Mulla oli mukana pikkuauto ja juoksin tulevaan huoneeseeni, avasin vaatekaapin oven ja laitoin auton hyllylle. Päätin, että tähän alan keräämään näitä autoja. Oven sulkiessani totesin vaan, että tästä tulee mun huone.

Itään muutto on ollut Henkalle pelkästään hyvä kokemus.

Onneksi muutettiin itään. Mä koen, että olen onnenpekka kun olen saanut elää tällaisen nuoruuden, jossa luonto on ollut todella lähellä. Käytännössä mun lapsuudenkodin takapiha on ollut ihan valtava. Se oli makeeta kun luonto alkoi suoraan takapihalta. Kiipeilykallio takapihalla oli jo sellainen rikkaus, että tunsi olevansa todella onnekas.

Parasta idässä on, ettei täällä ole pelkkää urbaania tai pelkkää skuttaa, vaan kummastakin saa parhaat osat. Ollaan perheen kanssa vietetty Vartiokylässä viimeiset kymmenen vuotta paritalon puolikkaassa. Piti asustella siellä viisi vuotta, mutta tykättiin niin paljon, että oltiin pidempään. Työmatkani menee hyvin nyt, kun mun studio on Kalasatamassa, niin tiputan lapset tänne Hertsikaan kouluun samalla matkalla.

Pelkkä Herttoniemi ei vastaa Henkalle käsitystä idästä, vaikka hän siellä onkin aikaa kauan viettänyt.

Lapsuudessa tuli toki oltua enemmän oman kaveriporukan ja kaupunginosan sisällä, mutta kun ikää karttui, tutustuin muihinkin kaupunginosiin. Mulle Itä-Helsinki on kaikki yhtä kotipihaa. Mulla on aina ollut tunne, että tänne mä kuulun.

Kävelemme Henkan kanssa Herttoniemen metroasemalle, jonka vastapäätä sijaitsee yli 20 vuotta toiminnassa ollut Treffi Pub. Siellä hän tapasi nykyisen vaimonsa vuonna 2007. Kuva Itä-Helsingistä tiettyjen ihmisten mielikuvissa ihmetyttää Henkkaa.

On hämmentävää, että edelleen on tyyppejä keitä pelottaa, kun he tulevat itään. Mä en käsitä sitä. Tottakai aina tulee olemaan paljon ihmisiä, jotka uskovat tiedotusvälineiden pelon lietsontaan. Kuten tämä koronahysteria. Jengi on tosi helppo saada pelkäämään. Vuosikymmenet on puhuttu siitä, kuinka lähiöt olisivat vaarallisia tai että Itä-Helsinki olisi ghetto. Ei se pidä paikkaansa. Kun sä katsot vaikka väkivaltatilastoja, niin kaikkein vaarallisimmat alueet on ollut jo vuosia Helsingin keskustassa tai Punavuoressa.

Kuvan rakentumisen taustalla on Henkan mielestä selvät syyt.

Kun pienille asuinalueille on tungettu paljon kaupungin sosiaalista asumista tai vaikka kaupungin vuokrayksiöitä, niin siinä jo tavallaan luodaan sellaista gheton rakennusainetta. Kun huono-osaisia ihmisiä sullotaan yhteen taloon tai kortteliin, niin ei ole mikään ihme, että ongelmat keskittyy sinne. Se ei ole kuitenkaan koko Itä-Helsinki. Toivoisin vähän fiksumpaa asumispolitiikkaa. Sillä tavalla, että ihmisiä ripoteltaisiin ympäriinsä. Itse olen saanut elää sellaisessa paikassa, jossa on ollut kaikista eri tuloluokista olevaa jengiä. Kaikki ollaan voitu olla kavereita ja tultu toimeen keskenämme.

Uskon, että kaupunki elää sitä paremmin, mitä laajemmalle se levittäytyy. Olisi hienoa, jos turistit löytäisivät tänne eikä kaikki liikenne pohjautuisi Helsingin keskustan ja kauppatorin ympärille.

 Henkalla on myös kehitysehdotuksia, jotka tekisivät Herttoniemestä entistä eloisamman.  Niihin kuuluu esimerkiksi kunnon keikkapaikka liikenteen solmukohdassa.

Kun suositaan lähiruokaa, niin pitäisi myös suosia lähiviihdettä. Yö- ja iltameininki on selkeästi parantunut Itä-Helsingissä. Herttoniemi kasvaa kovaa vauhtia ja palvelut lisääntyvät. Isompi keikkapaikka vielä puuttuu. Herttoniemen metroaseman alue on vähän kuin Itä-Helsingin solmukohta, jonka kautta virtaa ihmisiä Laajasalosta, Roihuvuoresta ja Jollaksesta matkalla keskustaan. Suuri osa heistä menee metroaseman ohi. Logistisestikin se olisi hyvää aluetta tehdä isompi keikkapaikka, minne pääsisi helposti myös keskustasta.

Idässä on jo nyt kaupunginosapäiviä ja festareita, kuten Roihuvuori-päivät ja Herttoniemi Block Partyt. Isompikin festari voisi toimia, jos löytyisi hyvät järjestäjät ja sopiva paikka. Ehkä voisin itsekin esiintyä siellä, kunhan asiasta ensin vähän keskusteltaisiin.

Jatkamme Herttoniemi-kierrostamme Henkan nuoruutta kerraten. Seuraava pysähdyksemme on Majavatie 14.ta sijaitseva vanha hyppyrimäki, johon liittyy monenlaista muistoa.

Nykyään moni tuntee tämän paikan nykyään Majavatien portaina. Tässä juoksee paljon jengiä, kun on ihan uudet puuportaat. 1960-luvulla tästä on purettu iso hyppyrimäki. Täältä löytyy isot kiipeilykalliot ja olen mä tuota mäkeäkin laskenut pulkalla ja Stigalla ala-asteen aikoihin. Tästä Hyndän kalliolta löytyy yksi kieleke, jossa aikoinaan pidettiin nuotiota salaa. Se on sopivasti pois näkyvistä. Sinne pitää laskeutua oikeasta paikasta. Jälkeenpäin olen miettinyt, että aika riskialttiita paikkoja meillä on ollut nuoruudessa. Pudotus tuosta on kuitenkin aikamoinen, jos horjahtaa.

Lapsuuden jälkeen kallioille on palattu varttuneemmallakin iällä.

Kalliolta löytyy myös toinen nuotiopaikka, jossa ollaan myöhemmin pussikaljoteltu ja vietetty ihan koko yökin kesällä. Tehtiin notskiperunoita ja oltiin pöllitty jotain miestä vahvempaa juotavaa mukaan. Nyt aikuisella iällä olen näyttänyt nämä paikat myös vaimolleni ja lapsilleni. Todella tärkeä ja spesiaali paikka mulle.

Lähdemme Henkan kanssa kävelemään pitkin hiekkatietä ja muistelemaan aikoja, jolloin Suomi-räp oli kuumimmillaan. Ehkä on ihan aluksi kuitenkin hyvä muistella, että mistä kiinnostus musiikin tekemiseen alun perin alkoi.

Kaikki lähti Amiga 500-tietokoneesta, joka myöhemmin vaihtui PC:ksi. Kokeilun ja leikkimisen kautta itse opettelin kaiken.

Tyyliin, että mitähän tapahtuu, jos mä otan tuollaisen äänen ja laitan sen tuohon. Jaa, se kuulostaa tältä. Ok. Nykyisin saa kaikki maailman soundit käyttöön nettisivuilta 10–20 eurolla. Mun aikana hyvistä soundeista oli kuitenkin pulaa. Hyviä soundeja ihan etsimällä etsittiin. Se oli yksi iso tilkkutäkki, mitä kasattiin, kun etsittiin eri paikoista tai levyistä soundeja ja yhdistettiin niitä.

Vuodet 1995–1996 olivat tässä mielessä käänteentekeviä.

Silloin kehtasin ensimmäistä kerta soittaa biisejäni koulussa kavereille. Äänitin ne C-kasetille. Lisäksi lähdin Colorblind-musikaaliin mukaan tekemään siihen musiikkia ja tapasin Kimmon (Elastinen). Onnekkaat yhteensattumat ovat vieneet mua koko ajan eteenpäin.

Muistan itsekin, kuinka Henkka soitti eri biittejä ja taustoja ollessani hänen luonaan kylässä näinä vuosina. Lisäksi Henkalla käydessäni pääsin pelaamaan sen aikaista GTA:ta ja käymään Kiss FM Chatissa, jonne en kotoa päässyt. Henkan ja Kimmon yhtye Fintelligens, josta tuli lopulta Suomihiphopin kulmakivi, syntyi aikoinaan mielenkiintoisissa tilanteissa.

Ensin BMG-levy-yhtiö haki suomalaista vastinetta ruotsalaiselle Petter-nimiselle räppärille ja he olivat kiinnostuneita meistä. He tykkäsivät kappaleestamme, mutta olisivat halunneet tuottaa sen omalla tavallaan uusiksi. Sen jälkeen Sony kiinnostui meistä ja mietimme, kiinnostaako sinne edes mennä käymään, jos on samanlainen meininki. He olivat kuitenkin heti kättelyssä kiinnostuneita ja kyselivät, mikä meidän kappaleista julkaistaisiin ensimmäiseksi. Meillä oli tuolloin kolme kappaletta mukana.

Miehet päättivät kuitenkin  pyytää lisäaikaa uusien biisien säveltämiseen. Heidän mielestään nuo biisit olivat jo vanhoja ja heillä oli kova into esitellä osaamistaan. Voittamaton-kappaleesta tuli heidän ensimmäinen singlensä.

Mulla oli Voittamattomasta prototyyppi tehtynä. Päätettiin Kimmon kanssa, että tämä on nyt se biisi. Mentiin sen kanssa sinne Sonylle ja sanottiin, että nyt meillä on teille se, mitä te olette odottaneet. He sanoivat kappaleen kuunneltuaan, että pitäisiköhän sitä kuitenkin soittaa Maki Kolehmaiselle (tuottaja mm. Aikakoneen takaa), että saataisiin tähän kappaleen kertosäkeeseen vähän lisää tunnistettavuutta.

Elastinen (vas.) ja Iso H perustivat Fingelligensin 90-luvun lopulla.

Kaksikko päätti, että nyt ei soitella mihinkään, vaan lähdetään studioon miksaamaan kappale valmiiksi.

TT Oksalan kanssa mentiin studioon. Meillä ei vielä ollut Sonyn kanssa sopimusta, mutta olimme kerryttäneet heille jo aika paljon laskua kaikesta mahdollisesta. Allekirjoitimme sopimuksen syksyllä 1999, samalla kun kappale oli jo masterointivaiheessa. Meni ainakin puoli vuotta siitä, kun Sony olisi ollut valmis julkaisemaan minkä tahansa esittelemistämme kappaleista siihen, että saimme Voittamattomasta sellaisen, kun halusimme.

Kun Fintelligensillä oli kolme kultasingleä kasassa – Voittamaton, Kellareiden kasvatit ja Stockholm–Helsinki – Sonylta sanottiin, että tehkää meille aina kolme Stockholm–Helsinki-kappaletta, niin saatte tehdä lopun albumin niin kuin haluatte.

Fintelligens ei koskaan hakenut supersuosiota, jonka se kuitenkin sai. Bändi otti tilaisuuden vastaan ja halusi vain päästä tekemään omanlaistaan musiikkia. Fintelligens nähdään todennäköisesti vielä lavalla joskus tulevaisuudessa. Ainakin tällaisissa nostalgiatyylisissä tilaisuuksissa. En tiedä vedetäänkö uusia kappaleita enää. Sekin on toki mahdollista. Katsotaan kun aika on oikea.

Fintelligensin kaksikosta Kimmo on nykyisin yksi Suomen menestyneimmistä räppäreistä. Henkka taas on tunnustettu miksaaja ja tuottaja. Vuonna 2007 Henkka julkaisi soololevyn, jolle hän teki lähes kaiken itse.

Edelleen levyllä on paljon asioita, jotka allekirjoitan, mutta ei mulla enää ole samanlaista angstia. Mulla ei ole niin synkkiä ajatuksia ja viboja ollut enää moneen vuoteen. Levy oli kuitenkin rehellinen kuva mun elämästä silloin. Nykyisin tekisin varmaankin positiivisemman levyn.

Kun puhutaan Suomihiphopin nykytilanteesta, on Henkalla siihen rehellinen vastaus.

Suomihiphopista puuttuu nykyään aika paljon sitä, miksi itse siihen rakastuin. Tuntuu, että nykyisin vellotaan aika paljon omissa fiiliksissä. Tehdään sellaista emoräppiä ja puhutaan vaan tunteista. Se ei puhuttele mua. Musassa pitäisi olla vähän enemmän kapinallisuutta. Onneksi heitäkin vielä löytyy, jolla tämä kuuluu.

Nykytilanne näyttää kuitenkin valoisammalta.

Onneksi nykyisin on SuomiRäp-radiokanava ja tilanne on parantunut, kun siellä soi ihan oikeitakin räppibiisejä. Vielä ihan vähän aikaa sitten oli tilanne, jossa ihan menestyneenkin räppärin biisit eivät soineet millään radiokanavalla, vaan biisejä pystyi vaan striimaamaan Spotifystä tai Youtubesta.

Olemme päässeet tien päähän, niin itse hiekkatiellä kuin myös haastattelussamme. Itä-Helsingillä on selkeästi monta tarinaa ja useat kasvot.

Itä-Helsinki ja Herttoniemi ovat mukana mun musiikissa. Ehkä tiikeri ei pääse raidoistaan. Olen miettinyt aina välillä, että onko se ollut tietoista liekittämistä, kotiseuturakkautta. Onhan se kaunis asia ja miksi siitä ei sitten kirjoittaisi riimejä. Kun mietin omaa tuotantoa taaksepäin, siinä tosi paljon kohtauksia idästä. Biisi siellä ja toinen täällä. Kokonaisia biisejäkin kuten Hki 80.

“Oon Itä-Helsingist tarkemmin Länsi-Herttoniemest
Se jannu mertiksen vierest kolmevuotiaast asti
Saan viettää loppuelämäni tääl toivottavasti
Oo varovainen helposti riippuvaiseks tulee
Helsinki 80, niinku mun kädessäki lukee
Se ei oo vuosiluku vaan postinumero
Sivu 31, ruutu d4, puhelinluettelost”

Henkan top 3 kaikkien aikojen hiphop-kappaleet

• Pete Rock & C.L Smooth: Carmel city
• Nas: The World is yours
• Tribe Called Quest: Check the rhyme