Kannattaako (sittenkään) hankkia koira?
Kun takana on vuosi koiranomistajana, kysymykseen on vähän helpompi vastata. Koira on mahtava kumppani, joka pitää seuraa, hauskuttaa ja opettaa läsnäoloa, mutta vaatii sitoutumista. Mieti ainakin näitä karvakaveria harkitessasi.
Vuoden ikäinen koira on yhä pentu, muttei samanlainen taapero, joka meille tullessaan meinasi hukkua nurmikkoon. Koska koiran vuosi vastaa iällisesti seitsemää ihmisvuotta, koiran elämä on jatkuvassa muutoksessa. Ensin koira oli hellyttävä pallero, joka nukahtaa kesken leikin heinikkoon. Hampaiden kasvaessa alkaa riiviövaihe, jonka myötä uutta purukalustoa on testattava kaikkeen mahdolliseen. RIP vaan hippilippis, aurinkolasit, parit kengät ja monet muut tavarat, joita toki en enää kaipaa.
Love kyllästyi sänkyynsä. Uusi onkin paljon kivempi.
Ekoihin juoksuihin liittyvät vaiheet ovat nartulla kokonaan oma lukunsa, joihin kuuluu kaikenlaista mökötyksestä valeraskauteen. Kyllähän epävarma ja oikutteleva teinikoira osaa välillä olla todella rasittava, mutta halutessaan se on myös mestari sovittelemaan. Ärtymys haihtuu nopeasti, kun pentu tassuttaa viereen, töytäisee kevyesti kuonolla ja antaa pusun. Sitten ollaan taas kavereita.
Sanotaan, että koirasta saa aina iloisen lenkkikaverein, mutta ei kyllä kaikista. Jos sataa tai ilma on muuten kurja, Love kiertää nyrpeänä korttelin ja sukeltaa sen jälkeen sohvatyynyjen väliin kuivattelemaan. Mutta se on tosi fine, en itsekään haluisi reippailla kylmässä sateessa kahta tuntia.
Koira kannattaa siis valita sen mukaan, millainen ihminen oikeasti on eikä sen mukaan millainen haluaisi olla, ellei sitten todella ole muuttamassa tapojaan.
Koiraroduissa on valtavasti eroja, mutta myös saman rotuiset koirat ovat kaikki omia persooniaan. Geenien ja perusluonteen lisäksi pennun persoonan muokkaamisesta voi pääosin kiittää tai syyttää itseään eli sitä, miten sen kanssa eri tilanteissa toimii.
Koira on nimittäin armoton opportunisti, joka oppii nopeasti, mikä hyödyttää sitä eniten. Muut asiat se oppii sitten vähän hitaammin, toistojen kautta.
Riittääkö aikaa varmasti?
Koirien miellyttämishalu vaihtelee paljon roduittain ja joidenkin kanssa on varmasti toisia helpompaa, mutta jokainen koira tarvitsee silti peruskoulutuksen ja sosiaalistamisen, jotka ovat erityisen tärkeitä kaupungissa asuttaessa.
Jos kalenteri on työn lisäksi täynnä harrastuksia, voi ne koiran tullessa viivata surutta yli tai tinkiä yöunista. Sisäsiisteyttä opettelevaa koiraa pitää tietenkin viedä ulos koko ajan, kun taas aikuisemman koiran ulkoiluttamiseen menee parisen tuntia päivässä. Sen lisäksi koiraa pitäisi myös kouluttaa ja aktivoida, joskin näitä ei tietenkään ole kiellettyä yhdistää.
Mietin itse koiran ottamista tosi pitkään, koska en ollut varma, onko elämässäni sille tarpeeksi aikaa ja tilaa. Päätöksen kuitenkin ratkaisi se, kun muutimme melkein maalle, Laajasaloon. On mahtavaa, että koiran kanssa pääsee helposti metsään ja myös omasta pihasta on paljon iloa.
Nykyään Love näkee pihan reviirinään, jonka kuulumiset se käy aamuisin nuuskuttamassa. Pihalla on myös kiva saada villikohtauksia ja höynätä nurkasta toiseen. Nurmikko tosin on mennyttä kauraa. Ihmiselle, joka haluaa täydellisen pihan ja kodin, koira ei välttämättä ole järkihankinta.
Jos pennun kuitenkin päättää hankkia – ja monihan kesällä päättää – kannattaa itselle sopivan rotuvalinnan lisäksi nähdä vaivaa hyvän kasvattajan löytämiseksi. Monestakin syystä. Ensinnäkin, kasvattaja vastaa koiran alkuelämän kokemuksista, tietystä perusturvallisuudesta, sosiaalistamisesta ja ravinnosta, ja antaa siten hyvän tai huonon alun pennun loppuelämälle.
Toiseksi, kun koira on muuttanut kotiin, kasvattaja on tärkeä tuki lukuisissa kysymyksissä: miksi pentu ei syö, mitä tehdä kun sitä pisti ampiainen, apua, nyt se söi pehmolelun ja onko koira normaali.
Toki tietoa saa muualtakin, mutta kasvattaja tuntee rotunsa ja kasvattinsa parhaiten. Loven kasvattaja Susa suhtautuu kysymyksiin aina ihailtavan rauhallisesti, mikä on mahtavaa.
Älä osta koiraa laatikossa!
Jos joku kauppaa pentua netissä epäilyttävän halvalla, on se aina epäilyttävää.
Ehdottomasti huonoin idea koiran hankinnassa on säästää pari sataa ja ostaa likaisessa laatikossa kasvanut pentu netistä epämääräiseltä myyjältä, joka ei ole kiinnostunut tutustumaan ostajaan yhtään tarkemmin. Pentutehtailun tukeminen aiheuttaa eläimille epäinhimillistä kärsimystä, eikä pennun terveydestä, luonteesta, saati kasvatustuesta, ole minkäänlaisia takeita.
Onkin hyvä tiedostaa, että koiran hankintahinta on vain hippunen kaikista siihen uppoavista kustannuksista. No, perheenjäsenen arvoa ei tietenkään voi mitata rahassa ja antaahan koira antaa valtavasti takaisin: seuraa, iloa, naurua ja rakkautta.
Koira myös kasvattaa omistajaansa monin tavoin. En väitä, että olisin vieläkään erityisen kärsivällinen ihminen, mutta olen oppinut laskemaan mielessäni noin kymmeneen, joten ehkä Love on tehnyt minusta hieman kärsivällisemmän. Onnellisemman ainakin.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
