Kaupunkiaktivismi saa idän lähiöt kukoistamaan

Yhteisöllisyyttä nostattava kaupunkiaktivismi synnyttää  kiinnostavia tapahtumia ja kohottaa asuinalueen henkeä, vaikkei kulttuuri kiinnostaisikaan. Parhaiten yhteisöllisyys toimii, kun kukaan ei pomota muita ja jokaisella on tilaa valita oma tapansa osallistua, sanoo Roihuvuoren kulttuuriaktivisti Tuomas Rantanen.

Tapaamme Tuomaksen kanssa roihuvuorelaisten kohtaamispaikkana tunnetussa Roihuvuoren Riossa. Terassilla Sasa-koira pyörii häntä heiluen moikkailemassa asiakkaita, joista valtaosa on tuttuja Tuomaksellekin.

Olemme tulleet Rioon puhumaan kaupunkiaktivismista ja siitä yhteisöllisyydestä, josta Roihuvuori nykyään tunnetaan. Sen tuotoksia ovat Roihuvuoren kyläjuhlat, kirjamessut ja kirsikankukkajuhla Hanami, joka normaalivuonna houkuttelee kävijöitä Japanista saakka.

Itseohjautuva kaupunkiaktivismi tarjoaa vaihtoehtoja ns. virallisemmille toimintatavoille ja -kulttuureille. Paitsi jakamistalouteen, se pohjautuu usein haluun rakentaa yhteenkuuluvuutta niin samanhenkisiin ihmisiin kuin omaan asuinalueeseenkin.

Tuomas Rantanen on asunut Roihuvuoressa valtaosan elämästään.

Yhteisiä harrastuksia

Myös Tuomas kokee päätyneensä moneen juttuun sosiaalisuutensa ansiosta. Roihuvuoressa kolmevuotiaasta asunut kansalaisjärjestöaktivisti toimii myös kuudetta kautta Helsingin kaupunginvaltuustossa ja osallistuu aktiivisesti mm. kaupunkisuunnitteluun ja kaupunginosien kehittämiseen liittyvään päätöksentekoon. Roihuvuoressa hän kuuluu asukasliikkeeseen ja vastaa Roihuvuoren kylälehden julkaisemisesta.

Tuomas kokee, että tapahtumia järjestävä ydinryhmä on rakentunut varsin orgaanisesti yhteisten tuttavien, juhlien ja muun toiminnan myötä.

Opiskeluaikanaan Tuomas asui keskustassa erilaisissa kulttuuriboheemiyhteisöissä ja osallistui yliopistolla kolmipäiväiseen hallitusrakennuksen valtaukseen. Takaisin Roihuvuoreen hän muutti perheineen 2000-luvun alussa. Kun Kotiseutuliitto valitsi Roihuvuori vuoden kaupunginosaksi vuonna 2010, juhlakaronkassa hän huomasi, että vanhoista valtaajatovereista kymmenkunta oli muuttanut samoille nurkille.

– Roihuvuoren erikoispiirre on, että tämä on 1950–60 -luvulla rakennettu työväenluokkainen alue, jossa on paljon kaupungin vuokra-asuntoja.  Aikakauden suunnittelun laatu, isot viheralueet ja myytävien asuntojen edullisuus houkuttelevat tämän päivän kulttuurikeskiluokkaa. Viime vuosina alueelle on muuttanut paljon 30–40 -vuotiasta juuri perheen perustanutta taide- ja kulttuuriporukkaa.

Vaikka kulttuurikeskiluokalla ei ole rahaa, heillä on luontaista aktiivisuutta. Sen ansiosta ohjelma, kamat ja tekemisen halu löytyy kyliltä itsestään.

Syyskuun alussa Roihuvuoren Rion vieressä olevassa puistossa oli esillä paikallisten valokuvaajien kuvista koostettu Aita 2021 -valokuvanäyttely Kolmen puutarhan polku.

Yhteiset kamppailut yhdistävät

Erilaisten kulttuuritapahtumien lisäksi merkittävä yhteisöllinen käänne Roihuvuoressa liittyi paikalliskirjaston (yllä) puolustamiseen vuoden 2000-luvun alussa.

Kirjaston pelastamiseksi kootut onnistuneet mielenosoitukset ja adressit ja päättäjille osoitetut kirjelmät loivat yhteishenkeä ja lopulta kirjasto säilytettiin paikallaan. Myöhemmin roihuvuorelaiset vastustivat yhdessä rintamassa arkkitehti Aarno Ruusuvuoren betonibrutalismia edustavan ala-asteensa lakkauttamista (kuva alla) – ja onnistuivat siinäkin.

– Saimme hallinnosta ja muilta poliitikoilta palautetta, että teimme lobbausta positiivisella klangilla kun puolustimme rakasta betonimörskäämme. Ei tätä arvorakennusta olisi muutenkaan voinut purkaa, mutta aktivismi auttoi säästämään sen nimenomaan koulukäytössä, Tuomas naurahtaa.

Esimerkki osoittaa, että aggressiivisten purkausten sijaan päättäjiä kannattaa lähestyä rakentavassa hengessä ja tarjoten enemmin ratkaisuja kuin vaatimuksia.

– Parhaat yhteydenotot ovat ratkaisukeskeisiä. Ne eivät keskity vain oman asian ajamiseen vaan hyötyjä on ajateltu myös laajemmin eri kanteilta.

Esimerkiksi ympäröiviä kaupunkimetsiä puolustaessaan roihuvuorelaiset ovat puhuneet kaakkoisen alueen viheryhteyksien säilyttämisen merkityksestä. Lähipalvelujen kohdalla taas on mietitty, miten asioita voi kehittää alueellisen tasapuolisuuden hengessä.

Tuomas myöntää, että asuinalue hyötyy ihmisistä, jotka tietävät mitä valtuustossa ja kaupungin eri toimialoilla tapahtuu.

– Esimerkiksi omassa päättäjäroolissani tiedän päätöksenteon aikatauluista ja saan tarvittavaa tietoa pyytämällä. Lisäksi kykenen neuvomaan, kenelle asioita kannattaa lobbata, tai vaikka miten kulttuuriavustuksia kannattaa hakea, jotta ehdotukset ovat kilpailukykyisiä. Kysyttäessä neuvon kyllä muitakin kuin oman alueen tekijöitä.

Jos omalta asuinalueelta ei löydy paikallista valtuutettua, vinkkaa Tuomas etsimään eri puolueista kummeja, jotka kokevat lukkarinrakkautta asuinaluetta kohtaan.

Jyrkkä ei pakkonakeille!

 Miten sitten aloittaa yhteisöllisyyden rakentaminen omalla asuinalueella, jos se ei vielä kuki kuten Roihuvuoressa?

Tuomaksen mukaan yhteisöllinen toiminta vaatii aktiivisen priimusmoottorin, joka löytää toimintaan avainihmisiä ja koordinoijia, jotka eivät pomota tai komentele muita. Ihmisiä saa ja tuleekin houkutella mukaan, mutta on tärkeää, että jokaisella on tilaa löytää oma tapansa osallistua.

– Yhteisöllisessä tekemisessä on ratkaisevaa, kuinka ihmiset toisiaan kohtelevat. Vapaa-ajalla tapahtuvan tekemisen pitää olla hauskaa ja mieluisaa, eikä siihen saa kuulua pakkonakkeja. Ne kuormittavat vastuullisia ihmisiä, jotka saatavat siten väsyä ja jättäytyä toiminnasta. Roihuvuoriseuramme toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelällä on kyky houkutella ihmisiä ja nähdä erilaisten ihmisten potentiaali avoimin mielin. Hänet muuten palkittiin tästä vuonna 2011 Oikeusministeriön demokratiapalkinnolla.

Jos oman alueen toimintaan haluaa mukaan, onnistuu se helposti sosiaalisen median kanavien kautta. Tietoa oman asuinalueen tapahtumista saa helposti Facebookissa, johon voi luoda myös omia ryhmiä.

Vaikka sosiaalinen media on tehnyt tiedonvälityksen helpoksi, Tuomas varoittaa siitä, että alueiden keskusteluryhmissä mopo karkaa helposti käsistä.

– Tosi arvokasta yhteisöllistä työtä voi tehdä ylläpitämällä näissä ryhmissä yhteishenkeä ja torjumalla aktiivista valitusta ja vihapuhetta omalla positiivisella asenteella. Mitä tapahtumailmoitteluun tulee, itse olen myös katuvarsimainosten suuri ystävä. Ne tavoittavat myös niitä, jotka eivät käytä somea.

“Nyt menee liian pitkälle!”

Vaikka esimerkiksi talkooporukkaa kootessa on tärkeää tunnistaa erilaisten ihmisten potentiaali, tulee samalla hyväksyä, ettei toiminta kiinnosta kaikkia, ja välillä hauskat ideat kohtaavat myös vastustusta.

Kerran Tuomas oli asiakkaana ystäviensä Ruiskumestari-ravintolan eteen pystyttämässä yhden päivän pop-up kahvilassa, jossa saattoi mustikkapiirakan lisäksi tilata myös performanssin. Kun hovimestariksi ja tarjoilijaksi pukeutuneet näyttelijät saapuivat tarjoilemaan esitystään pöydässä istuvalla Tuomakselle, paikalle saapui nainen, joka suivaantui näkemästään.

– Nyt tämä menee liian pitkälle! Me tavalliset ihmiset halutaan olla rauhassa ilman teidän jatkuvia kulttuurihömpötyksiänne, nainen läksytti.

Kohtaus sai Tuomaksen ymmärtämään, etteivät kaikki jaa yhteistä unelmaa yhteisöllisestä kulttuurimiljööstä ja jotkut saattavat kokea erilaisen aktiivisuuden itselleen täysin vieraana, ja jopa uhkaavana tai poissulkevana.

– Jos taide ei kuulu oman elämään, se voidaan nähdä myös kolonialismina. Ihmisellä on täysi oikeus haluta nähdä ihanteellinen asuinalueensa hiljaisena nukkumalähiönä eikä tietty toiminta voi koskaan puhua kaikkien puolesta.

Silti Tuomas kokee, että yhteisöllisyyteen perustuva, ei-elitistinen kulttuurigentrifikaatio kohottaa asuinalueen yleisilmapiiriä ja lisää hyvinvointia kitkemällä lähiöiden ongelmia vaikkeivat kulttuurimenot kaikkia kiinnostaisikaan.

Etäältäkin voi osallistua

Entä jos itseään ei näe talkooihmisenä, mutta haluaa silti tehdä jotain oman asuinalueensa fiiliksen parantamiseksi?

– Ehkä tärkein tapa on suhtautua kaikessa kanssakäymisessään naapureihin ja muihin alueen ihmisiin positiivisella ja kannustavalla tavalla. Keskinäinen hyvä ja toisista välittämisen henki luovat edellytyksiä, joista aktiivisempien on helppo jatkaa.

Yksi erityinen tapa tukea asuinympäristöään on kuluttaa paikallisten yrittäjien palveluita. Etenkin korona-aikana monet yrittäjät ovat olleet todella ahtaalla, ja tuki on tervetullutta.

Kahvila Rio on selvinnyt vaikeasta ajasta noutotilausten avulla. Paikallisesti tilauksia on tehty niin paljon, että Roihuvuoren kylälehden haastattelussa kahvilaa emännöivä Sanna Warsell epäili, että lähiseudun asukkaat ovat tilanneet ylimääräisiä annoksia vain tukeakseen kahvilaa.