Lapsuusmuistoja raparperin alta – hapokkaasta herkusta on moneksi

Rapsakka raparperi on alkukesän odotettu herkku, joka jakaa mielipiteitä.  Raparperista valmistuu moni jälkiruoka, mutta hapokasta ja aromikasta raparperia kannattaa kokeilla rohkeasti myös suolaisissa ruoissa ja yllättyä sen pikantista mausta.

Raparperi kestää vuosikymmeniä

Raparperi kuuluu kevään ensimmäisiin herkkuihin, joka puskee kurttulehtensä esiin jo toukokuussa. Raparperi on hyvä kaliumin lähde ja siitä saa esimerkiksi c-vitamiinia ja kuituja. Koska raparperi sisältää oksaalihappoa, joka sitoo elimistön kaliumia itseensä, kannattaa sen kanssa nauttia maitotuotteita. Mikä onkaan parempaa, kun nautiskella raparperista vanilijajäätelön tai vanilijakastikeen kera?

Raparperi on monivuotinen kasvi, jota moni saattaa vaalia mökillään jopa vuosikymmeniä. Nykyään myös Helsingin kaupungin vuokraamat puutarhapalstat tarjoavat kaupunkilaisille mahdollisuuden viljellä hyötykasveja ja päästä testaamaan omia puutarhurin taitojaan. Koska monessa kodissa raparperia kasvaa yli omin tarpeiden, voi lenkkipolulla törmätä törmätä ämpäriin, jossa lukee: saa ottaa. Niin kävi minulle. Istutin oman raparperipuskan pihan nurkkaan ja odotan innolla ensi kevään satoa.

Monilla on raparperiin viha-rakkaus -suhde eikä raparperi suinkaan ole kaikkien herkku. Monella raparperi liittyy silti lapsuuden muistoihin. Itse muistan esimerkiksi, kuinka valtavat raparperinlehdet tarjosivat meille lapsille sateensuojan taivaan auetessa uintireissulla.

Myös raparperimehu ja mansikkainen raparperikiisseli kuuluvat vahvasti lapsuudenmuistoihini maalla vietetyistä kesistä.

Pitkä historia lääkekasvina

Suomeen raparperi rantautui jo 1600-luvulla Kiinasta. Kiinalaiset käyttivät raparperin juurta vatsalääkkeenä. Nykyään tiedetään, että juurakossa ja lehdissä on paljon laksatiivisia antrakioneja sekä oksaalihappoa, eivätkä ne sovi syötäväksi.

Ruokakasvina raparperia alettiin käyttää 1800-luvulla ja meille se saapui Ruotsin herrasväen jälkiruokapöydistä. Raparperista valmistettiin jälkiruokia, kiisseleitä, leivonnaisia, hilloja ja mehua. Nykyään raparperia käytetään rohkeammin esimerkiksi erilaisiin pääruokiin ja sitä yhdistellään rohkeasti muiden ruoka-aineiden kanssa.

Raparperi maistuu uusien perunoiden kanssa

K-ruoka resepteistä löytyy monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Kiinnitin kuitenkin huomiota erityisesti pääruokiin ja testasin feta-perunapeltiä, jossa raparperi paistui herkullisiksi sattumiksi uusien perunoiden kanssa.

Lisäksi halusin esitellä itse kehittelemäni raparperimarinadin grillatulle kanalle. Grilliruoan lisukkeeksi sopii myös rasvainen pikamajoneesi, joka toimii vähärasvaisen kanan ja perunan kanssa erinomaisesti. Tämä kokonaisuus on kesäruokaa parhaimmillaan, ja sekaan voi ripotella vielä yrttejä makua laajentamaan. Ruuan voi valmistaa myös kesäkeittiössä, mutta silloin suosittelen keittämään uusia perunoita ensin suolatussa vedessä. Näin perunoiden paistaminen sujuu nopeammin.

Tätä olen odottanut, että pääsemme nauttimaan kesän ensimmäisistä kotimaisista uusista perunoista.

 Tykkään käyttää kunnon multaperunoita, koska niissä maku on aidoimmillaan.

Pese perunat ja raparperin varret. Halkaise perunat puoliksi ja leikkaa raparperista sopivan kokoisia suupaloja. Pyöräytä öljyssä ja lisää mausteet, silppua yritit ja lisää murusteltu feta. Tässä ohjeessa raparperit suositeltiin pyöräyttämään sokerissa. Itse lisäsin lopuksi siirappia koko komeuden päälle ja se toimii samalla tavalla. Poikkesin ohjeesta käyttämällä omia yrttejäni; basilikaa, sitruunabasilikaa, rosmariinia ja oreganoa.

Koska raparperin varsia jäi runsaasti yli, keitin osasta mehua.  Mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja siitä saa kivan kesäjuoman lisäämällä sekaan kivennäisvettä. Lisää luonnetta mehuun saa kun sitä maustaa sitruunalla, vaniljatangolla tai ripauksella kanelia. Raparperimehun tekeminen on niin helppoa, että sitä voi valmistaa pitkin kesää, vaikka kesäjuhliin tai illanistujaisiin.

Vaihtoehtoisesti raparperin voi myös paloitella ja kiehauttaa sokerin kanssa ja pakastaa jäähdytettynä.

Perunapellin lisäksi grillasin kanaa, jonka maustoin raparperimarinadilla. Aterian valmistus kannattakin aloittaa marinadista.

Kanafileet tykkään hakata ohuiksi lihanuijalla, jolloin liha on mureaa ja tasapaksuista. Grillatessa onkin hyvä olla tarkkana, etteivät fileet pääse palamaan. Anna kanojen maustua marinadissa useampi tunti, jolloin maku syvenee. Koska fileet ovat usein isoja, halkaisen ne leveyssuunnassa kahteen osaan.

TARVITSET:

4 kananfilettä

RAPARPERIMARINADI

2 dl pilkottuja raparpereja

100 g tomaattisosetta (tomaattipyre)3 rkl ruokokidesokeria tai fariinia

3 rkl vettä

1/2 dl balsamiviinietikkaa
muutama viipale tuoretta inkivääriä raastettuna
½ dl soijakastiketta

hunajaa

2 rkl öljyä

½ tl mustapippuria

Tee näin: Kuori raparperi, poista kuivat päät ja paloittele raparperi kattilaan. Lisää vesi ja kuumenna se kiehuvaksi sekä lisää tomaattisose, sokeri ja inkivääri. Keitä aineita yhteen noin 10 minuutin ajan, kunnes raparperi pehmenee. Soseuta seos sauvasekottimella tasaiseksi ja lisää balsamiviinietikka, soija ja mustapippuri.

Anna marinadin jäähtyä ja kaada se ohueksi hakattujen kananafileiden päälle. Pyörittele fileet marinadissa ja jätä ne maustumaan jääkaappiin. Paista fileet grillissä ja nauti ne raparperiperunoiden, majoneesin ja tuoreen salaatin kanssa.Koska meillä rakastetaan jälkiruokia, toivoivat lapset myös raparperipiirakkaa. Sen valmistin jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin odottamaan herkkuhetkeä. Piirakka onkin kiva vierasvara ja se paranee vain jääkaapin kylmyydessä. Itse pidän kovasti raparperin ja mansikan mausta ja lisäänkin piirakan pintaan usein tuoreita mansikoita ja basilikan tai mintunlehtiä.

Miltä maistui?

Lapset totesivat aterian jälkeen, etteivät ole koskaan syöneet kerralla näin monella tapaa valmistettua raparperia. Se ei ollut itsetarkoitus, vaikka halusinkin näyttää, miten monella tapaa raparperia voi valmistaa. Lasten suosikit olivat tutut raparperimehu ja piirakka, mikä ei yllättänyt. Monikaan perheenjäsen ei edes tajunnut, että kanan marinadissakin oli käytetty raparperia, ja fileitä kehuttiinkin kovin.

Oma suosikkini oli ehdottomasti feta-raparperi -perunapelti. Päälle paahtunut feta sitoi hapokkaan ja samalla siirappisen raparperin ja perunan yhteen rasvaisuudellaan. Itse olisin antanut kokonaisuudelle täydet viisi pistettä, mutta lasten hajaäänet laskivat arvosanan neljään. Varsin maukas kokonaisuus ja jatkossakin aion testailla, mihin kaikkeen raparperi taipuu.