Maratonjuoksu on hyvää hulluutta
Maraton on autuus ja tuskien taival, usein molempia samalla 42 kilometrin matkalla. Monille kerta elämässä riittää, mutta osa juoksijoista hurahtaa lajiin vakavasti. Noin 30 maratonia juossut Intersport Eastonin kauppias Jyrki Mollgren tietää, mikä lajissa koukuttaa.
Moi Jyrki, miten innostuit juoksemisesta?
Juoksu on laji, jota voi harrastaa missä ja milloin tahansa eikä harrastus vaadi kuin tunnin päivässä. Juoksu on minulle sosiaalisen työni vastapainoa ja omaa aikaa. Juostessa voin kelata maailman menoa ja samalla syntyvät parhaat ideat ja päätökset. Kun aivot saavat happea, vaikeatkin asiat ratkeavat ja kotiin palatessa fiilis on tosi hyvä.
Varustemielessä juoksuharrastukseen pääsee kiinni varsin pienillä panoksilla, sillä alkuun tarvitaan vain sopivat kengät ja vähän vaatteita.
Olet juossut maratonin alle neljään tuntiin ja sinut on palkittu Bostonissa, Tokiossa, New Yorkissa, Chicagossa, Berlinissä ja Lontoossa juostuista maratoneista jaettavalla Majors-mitalilla (Abbott World Marathon Majors), mihin on yltänyt vain 20 suomalaista. Miten hurahdit juuri maratoneihin?
Juoksin ekan maratonini vuonna 1999. Se tapahtui hieman vahingossa, sillä meillä oli porukka, jonka kanssa päätimme lähteä Tukholman maratonille kokeilemaan rajojamme ja samalla vähän juhlimaan. Olimme aiemmin lähinnä hölkkäilleet ja ilmestyimme lähtöviivalle pikeepaidoissa, minulla roikkui vielä painava kello ranteessa ja hilavitkuttimet kaulassa.
Juoksu meni kuitenkin yllättävän hyvin ja kokemus koukutti. Maratonissa on kyse itsensä voittamisesta. Maaliin päästessä kaikkensa antanut olo ja itsensä ylittäminen todella palkitsevat.
Olemme jo vuosia käyneet maratonlaivoilla ja -tapahtumissa myymässä urheiluvälineitä ja välillä olen päätynyt lähtöviivalle ihan hetken mielenjohteesta, jonkun yllyttämänä.
Miten harjoittelet?
Alkuvuosina harjoittelin säännöllisesti ja juoksin 20 kilometrin lenkkejä useasti viikossa, mutta nykyään luotan lähinnä hyvään yleiskuntooni.
Olen tottunut heräämään puoli kuudelta ja aloitan päivän kävelylenkillä kahden koiramme kanssa. Kotona poljen kuntopyörää ja teen kuntopiirejä. Myös työni käy hyvin treenistä, sillä varastolla riittää aina niin paljon puuhasteltavaa, että olen todella harvoin vain paikoillani.
Koska olen kärsinyt alaselkävaivoista, loukkaantumisista ja polviani on operoitu useasti, olen sittemmin oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin. Uskon kuitenkin, että liike parantaa, ja vain pysähtyminen on ihmiselle vaarallista.
Maraton on raaka kestävyyslaji, joka testaa juoksijaa sekä henkisesti että fyysisesti.
Sanotaan, että maratonjuoksu alkaa 30 kilometrin kohdalla ja siksi monella pää pettää, vaikka fysiikka kestäisi. Laji vaatii ehkä hieman hulluutta, mutta ennen muuta kovan tahtotilan suoritukseen. On oltava vahva halu haastaa itseään.
Mikä auttaa sinua maagisen 30 km rajapyykin ylitse?
Sen kohdalla suutelen aina vaimoani! Vaimoni Tiia ja välillä koko perheen mukana olo ja kannustus auttavat jaksamisessa suunnattomasti. Vaimoni on ollut mukana lähes jokaisella reissullani.
On myös tärkeää säädellä voimiaan mahdollisimman tasaisesti, jotta ei aloita juoksemista liian kovaa ja hyydy liian aikaisin. Koska olen juossut noin puolet maratoneistani ilman erityistä hiilaritankkausta, kolmenkympin kohdalla elimistö alkaa olla aika finaalissa. Silloin myös energiageelit ja urheilujuomat tulevat tarpeeseen.
Mikä on ollut haastavin matkasi?
Hirvein kokemukseni on ehdottomasti Bostonin maraton, jonne lähdin niin, etten ollut juossut metriäkään kahdeksaan kuukauteen. Olin tippunut katolta, jonka jälkeen olin kaksi kuukautta pyörätuolissa ja kävelin kepeillä useita kuukausia.
Ajattelin juosta ensimmäisen kilometrin vain tapailemalla juoksuaskelia, mutta juoksin maaliin saakka alle kuuden tunnin aikarajan sisällä. Maalissa tulivat kyyneleet.
Mitkä maratoneistasi ovat jäänyt mieleesi erityisen hienona?
Hienoin ja myös eksoottisin kokemus oli varmasti Tokio. Muut juoksijat olivat niin pieniä, että tunsin itseni ihan Schwarczeneggeriksi. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja juoksu kulki hyvin niin, etten edes huomannut olevani maalissa.
Myös Lontoon maraton oli hieno kokemus, sillä sää oli kaunis ja minulle ihanteellinen, reilu 20 astetta ja aurinkoa. Halusisin joskus juosta maratonin kokonaan meren rannalla.
Millaisia vinkkejä antaisit maratonia suunnittelevalle?
Hanki hyvät kengät. Aikaa juoksevat maratonarit juoksevat kisan mahdollisimman keveillä ja rullaavilla kilpakengillä, mutta harrastajille riittävät hyvin napakat ja tukevammat kengät, jotka myös kestävät pidempään. On parempi valita hieman reilummat kuin liian pienet kengät, sillä juostessa jalat turpoavat hieman ja jos kengät ovat liian ahtaat, lähtevät kynnet helposti.
Olen juossut maratoneja vaikka millaisissa vaatteissa, mutta teknisissä, hyvin hengittävissä vaatteissa se on mukavampaa. Kompressiovaatteet lisäävät verenkiertoa auttaen kehoa palautumaan nopeammin.
Hyvä apu harjoiteluun on sykemittari, joka auttaa mittaamaan sopivia harjoitustehoja, unta ja palautumista.
Todella tärkeää liikkujalle on myös säännöllinen hieronta ja lihashuolto. Itseään kannattaa hoitaa säännöllisesti, ei vasta silloin, kun paikat tuntuvat hajoavan.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
