Puutarhaharrastus vei mellunkyläläisen Veeran mennessään: ”Laitoin lomautusrahat pihaani”

Mellunkyläläinen Veera Kinnunen hurahti puutarhanhoitoon koronasta johtuvan lomautuksen myötä. Nyt hänellä on oman pihan lisäksi myös viljelypalsta ja kesämökki.

Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa. Mellunkylässä asuva Veera Kinnunen, 30, tietää, että vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa on perää. Terassipöydällä odottaa raparperimehua, kun saavun tapaamaan naista, jonka paritalopihaa voi hyvällä syyllä kutsua kesäkeitaaksi. Ympäriltä löytyy auringonkukkia, pelargonia-asetelmia ja kasvimaa, josta voisi heti poimia suuhunsa vadelman tai pari. Vaikka ilmassa on jo aavistus syksyä, vaaleanpunaisen puutarhatuolin ja lämmön keskellä hartiat kevenevät kuin itsestään.

– Aurinko paistaa tähän käytännössä koko päivän, Veera kertoo.

Rinnetontin ja runsaan kasvillisuuden ansiosta paistattelemme päivää terassilla, jota ohikulkijoiden on mahdotonta nähdä. Ainoastaan naapurit voisivat halutessaan kurkistaa aidan tai pensaan takaa, mutta tässä tapauksessa se olisi vain tervetullutta.

Koronapandemian aiheuttaman lomautuksen johdosta ravintola-alalla työskennelleen Veeran kalenteriin vapautui toissa kesänä aikaa, joka kului pitkälti omalla pihamaalla. Sen myötä eläkepäiviään viettävät naapurit tulivat tutuiksi. Toisin kuin aikoinaan kerrostalossa, nykyään Veera tuntee lähistön ihmiset niin hyvin, että perheen Kyösti-koiralle on myönnetty erikoislupa kaivella naapurin kukkapenkkiä.

– Kyösti käy vähän kitkemässä rikkaruohoja, Veera nauraa.

Nyt hännänvispaaja kipittää jalkojemme juureen ja kantaa eteeni lelun. Alkaa nappisilmätuijotus, jolle ei voi olla hymyilemättä. Edessäni istuva kaveri on nimittäin yksi syy siihen, miksi Veera ja hänen Herttoniemessä kasvanut Jussi-puolisonsa muuttivat Kalliosta Itä-Helsinkiin marraskuussa 2019.

On helppo ymmärtää, miksi pari ihastui nykyiseen kotiinsa ja sen suojaisaan tonttiin. Täällä on tilaa sekä koiralle että lavakaulusviljelijälle. Parhaimmillaan pihalla puuhastelu käy eräänlaisesta luontoterapiasta – se rentouttaa ja nollaa pään.

Naapurit apuna

Puutarhaharrastajaksi tunnustautuva Veera kertoo, että naapurin rouvat ovat auttaneet häntä kasvien tunnistamisessa ja jakaneet arvokkaita puutarhavinkkejä. Toisinaan aitojen yli on vaihdeltu perennoja. Alueen yhteisöllisyys näkyy syksyn tullen muun muassa siinä, että talojen eteen ilmestyy omenakoreja, joissa lukee: ”Saa ottaa!” Hyviä omenavuosina poimittavaa kertyy yli äyräiden, jolloin satoa kannetaan myös suoraan mehustettavaksi tai jaetaan eteenpäin ilmaiseksi.

Veeran ja Jussin pihalla kasvaa toistaiseksi ainoastaan koristeomenapuu, mutta naapuritonteilta putoaa nurmikolle ja poluille omenoita kuin tilauksesta. Naapurin mukaan myös talon rakentaja viehättyi aikoinaan pihan aurinkoisesta mutta suojaisasta tontista. Yli 30 vuoden aikana on kuitenkin ehtinyt tapahtua.

– Vieressä asuva eläkeläispariskunta on kertonut meille tarinoita talon ja tämän alueen historiasta. Tässä on kuulemma ollut aikoinaan maatila lantakasoineen.

Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään. Kotiin, jonka ilme on trendikäs ja moderni.

Edellinen omistaja teetätti paritalohuoneistossa remontin, joten Veera ja Jussi pystyivät muuttamaan Itä-Helsinkiin ilman suurempia remonttihuolia. Ainoastaan makuuhuoneen seinä sai uuden ilmeen raparperi -aiheisen tapetin avulla. Nyt saman huoneen ikkunasta voi ihailla sekä pihalla kasvavia oikeita raparperipuskia että niiden taiteellisempaa versiota.

Pihan syysvalmistelut käynnissä

Koska elämme jo loppukesää, Veera on aloittanut puutarhastaan syysvalmistelut. Se tarkoittaa ahkeraa lannoitusrupeamaa, pihan siistimistä sekä potentiaalisten sipulikasvien ja perennojen istuttamista. Viime vuonna se tarkoitti sitä, että Veera istutti multiin parisataa tulppaania. Joku voisi kuvitella, että oman pihan hyötytarhassa riittää tarpeeksi hoidettavaa yhdelle naiselle, mutta asia ei suinkaan ole niin. Oman pihan lisäksi Veera on mukana kimppapalstassa Rekitiellä ja ahertaa mahdollisuuksien mukaan myös viime kesänä ostetun kesämökin mailla Saimaalla.

Etätyöt viestinnän alan projektiassistenttina ja sivutoimisena yrittäjänä mahdollistavat, että puutarhan, mökkipihan ja palstan hoitoon jää sopivasti aikaa. Joskus se tarkoittaa sitä, että Veera kykkii pihalla iltamyöhään tai unohtaa ajankulun kuvatessaan puutarhavideoita Instagram-seuraajilleen. Silloin kun joku muu on valjastettu kaitsemaan pihaa, Veera antaa ohjeita videopuheluiden välityksellä.

– Olen tällainen puuhastelija. Aina pitää olla kaikenlaisia projekteja.

Minua kiehtoo ajatus, että voin kasvattaa pienistä siemenistä vaikka munakoisoja, ja saan syötävää lautaselle. Varjelin ensimmäisiä tomaattejani kuin kultakimpaleita.

Vaikka epäilijöitä on ollut, Veera on onnistunut vihanneskasvatuksessaan ilman kasvihuonetta. Keittiön ikkunan alla kasvaa munakoisoja, ja tomaatit odottelevat poimijaansa. Auringonsäteet ja ahkerasti kastelukannua käyttävä puutarhuri ovat olleet kasvien kannalta otollinen pari. Vielä vajaa pari vuotta sitten 1980-luvulla valmistuneen paritalon piha näytti tyystin toisenlaiselta. Rinne oli täynnä rikkaruohoja, ja miljöö näytti kaipaavan viherpeukalon kosketusta.

– Mylläsin kaiken mahdollisen. Tänne kannettiin suursäkeittäin multaa, ja laitoin kaikki lomautusrahat pihaan.

Se on kannattanut, sillä piha loistaa nyt sateenkaaren väreissä. Pihalla kasvaa kukkia, joiden värit vaihtelevat keltaisesta pinkkiin ja violetista valkoiseen. Kaikesta huomaa, että Veera on ottanut huomioon myös pörriäiset ja linnut, joita varten pihalta löytyy kaksi tupaantuliaislahjaksi saatua pönttöä. Myös paikan päällä vierailleesta pihasuunnittelijasta on ollut hyötyä, sillä käynnin päätteeksi suunnitelmat rinteen istutusalueen osalta selkenivät.

Veera vinkkaa, että omaa tietämystään voi kasvattaa esimerkiksi pihakonsulttien, puutarhawebinaarien ja podcastien avulla. Inspiraatiota saa, kun avaa Pinterestin tai lähtee kävelylle alueelle, jossa näkee erilaisia piharatkaisuja. Myös valtakunnallinen Avoimet puutarhat -tapahtuma on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää.

Katso videolta Veeran vinkit puutarhanhoitoon.

– Ihastelen usein muiden pihoja ja poimin ideoita ihan tästä läheltä. Itä-Helsinkiin muuton jälkeen olen katsellut pihoja ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Viimeisen päälle hiotulla pihalle ei kasva rikkaruohoja, eivätkä kasvit näytä kuihtuneelta. On kuitenkin pakko kysyä, onko mikään koskaan mennyt täällä pieleen?

Sitten Veera kertoo tarinan siitä, miten Jussi kerran ajoi nurmikon. Siinä sivussa katosi muutama kukka. Silloin asia ei naurattanut yhtään, toisin kuin nyt.

Veeran parhaat vinkit puutarhanhoitoon:

– Muista kastelu etenkin kuumina kesinä. Älä anna pihan kuivua.

– Älä päästä rikkaruohoja villiintymään.

– Kokeile ja testaile uusia juttuja rohkeasti. Jos joku juttu ei onnistu, älä lannistu.

PS. Ennen kuin aloitat syksyn puutarhahommat, poikkea Puuilossa, jotka löydät niin puutarhanhoitoon sopivat välineet kuin lannoitteetkin.

Loppukesän herkullista hedelmä- ja vihannessatoa, kuten monenkirjavia omppuja, voit poimia K-Cittarimme hevi-osastolta. Jos taas itse meinaat hukkua omenoihin, voit vinkata niistä Omenasiepparille, joka työllistää poiminnassa mm. kehitysvammaisia nuoria. Lue lisää tästä.

Ollaanko kavereita? Tilaa Kaverikirjeemme tästä.