Rastila Camping – leirielämää Itä-Helsingin ytimessä
Kesäkuun lopulla Rastilan leirintäalue on täynnä, mutta yö on hiljainen. Kotimaisten lomailijoiden lisäksi leirintäalueella tapaa paljon ulkomaalaisia matkailijoita, joille Rastila on portti Suomeen ja samalla Itä-Helsinkiin. Heille Rastila näyttää Itä-Helsingistä varsin lempeän puolen.
Helsingin kaupungin kävijälukuselvityksen mukaan (2019) sen ylläpitämä Rastila on Suomen kansainvälisin leirintäalue. Matkailuautolla yöpyvistä 40 % on saksalaisia. Lisäksi alueella näkee usein virolaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja sveitsiläisiä rekkareita.
Saksalainen, Bonnista Helsinkiin ajanut Sabina on reissussa yksin. Hän irtisanoitui työstään koska halusi elää yksinkertaisemmin ja nähdä maailmaa. Nyt hän on Suomessa kolmatta kesää, sillä reissaaminen Suomessa on helppoa, ja hän on lumoutunut maamme luonnosta ja Helsingistä. Päivisin hän kiertää Helsinkiä polkupyöräillen.
– Suomen kauneus on erilaista kuin Norjassa, jossa maisemat ovat mykistäviä. Täällä on helppo rentoutua ja elää hitaammin, Sabina sanoo.
Itä-Helsingissä hän on ihastunut erityisesti Kallahden luontoon, villeihin uimarantoihin ja rauhallisiin pyöräteihin, jotka seurailevat rannikkoa.
Rastilan leirintäalue on täyden palvelun leirintäalue, mutta silti lähes keskustassa. Metrolla ydinkeskustaan hurauttaa 20 minuutissa, mutta välttämätöntä se ei ole, sillä palveluja ja näkemistä riittää yllin kyllin Itä-Helsingissäkin. Leirintäalueen yhteydestä löytyvät Rastilan yleinen uimaranta, leirintäalueen tilaussaunat ja mainio Cafe Monami.
Päivisin vilkas uimaranta kuhisee elämää, mutta illalla siellä on huomattavasti rauhallisempaa. Lämpiminä iltoina matala ranta suorastaan kutsuu yöuinnille.
Hetkeksi irti arjesta
Rastilan konkarikävijät, Sami ja Jenni (alla) ovat ehtineet viettää Rastilan leirintäalueella jo tänä vuonna 50 yötä. Kaikkiaan yöpymisiä on kertynyt täällä reilusti yli sata, karavaanielämää pienestä pitäen harrastanut helsinkiläinen Sami kertoo.
Kun matka on lyhyt, leirintäalueelle tulo on helppo irtiotto arkikuvioista. Auto parkkiin ja grilli päälle, eikä enää kiire mihinkään. Ja mikäs lämpimässä kesäillassa on istuskellessa.
– Vuosien varrella harrastus on tuonut meille lasten kautta uusia tuttavia, nyt jo lähes perhetuttuja, joita tapaamme säännöllisesti joka vuosi. Meistä on aina kiva höpötellä on jakaa kokemuksia karavaanareiden kanssa. Meille ei ole olemassa sellaista, että jollain on enemmän tai vähemmän kokemusta, vaan kaikilla on kokemusta. Ja kaikilla on vähän erilainen näkemys siitä, mitä he matkailussa arvostavat. Meille uutta on, että nyt kun lapset ovat kasvaneet ja pärjäävät yksin kotona, pääsemme reissuun myös kahdestaan, Sami kertoilee.
Pari kertoo Eastonista tulleen heidän lähikauppansa, jonne he kävelevät ostoksille.
– Matkaa on noin 2,5 kilometriä, mutta K-Citymarketin valikoima on omaa luokkaansa ja saamme helposti kaiken mitä tarvitsemme.
Tänään pariskunnan grillillä porisee oma bravuuri, koskenlaskijalla täytetyt pepperonipötkylät, joiden ympärille kiepautetaan pekonia.
Rastilassa viihtyy Myös Tuska-väki
– Eihän meidän metelöinti haittaa, kysyy Tuskasta palannut naapuri, jotka sihauttaa auki oluen ja virittelee grilliä yöeväitä varten.
Ei ollenkaan, alueella kaikki tuntuvat kunnioittavan toistensa rauhaa ja yksityisyyttä, eikä musiikkia luukuteta kovaa missään. Yöllä leirintäalueella on lähes käsittämättömän hiljaista. Tarkkaan kuunnellessa sen taustalla voi kuulla linnun laulua jostain vettä pitkin kantautuvaa musiikkia.
Myös yksin matkustava suomalaismies on tullut Rastilaan tuskan takia. Hän kertoo käyneensä Tuskassa alusta alkaen ja yöpyneensä aina Rastilassa. Hän ei muista milloin Tuska perustettiin, mutta ensimmäinen tapahtuma pidettiin Kaapelitehtaalla ja paikalla oli ehkä seitsemän maksanutta kävijää. Rastilaan hän tulee, koska leiripaikan sijainti on hyvä, palvelut ovat avoinna ympäri vuorokauden ja asuminen huomattavasti halvempaa kuin hotelleissa.
Rastilaa paljon maailmaa kiertänyt mies kehuu siistiksi ja rauhalliseksi. Palvelut ovat auki 24/7 ja respassakin päivystää joku kellon ympäri. Nyt mies on lähtenyt reissuun pienellä pakulla, vaikka kotona odottaa myös isompi campervan, jolla hän kiertää joka vuosi ulkomaalaisia festareita.
Karavaanarit antavat naapureiden olla omissa oloissaan, mutta jos heille menee juttelemaan, ja virittelee keskustelua vanlifen ihanuudesta, monet innostuvat pian vaihtamaan ajatuksia. Millaisella autolla olette liikkeelle, mistä tulette ja minne olette matkalla?
Se, että olemme hotellien sijaan kaikki valinneet asumuksemme auton, on yhteinen nimittäjä, joka toimii hyvin jutustelun sytykkeenä. Erityisen luontevasti keskustelua syntyy astioita tiskatessa tai autoa huoltaessa, sillä ne ovat asioita, joita jokaisen camperin on tehtävä.
Viikonloppuisin metro kuljettaa ihmisiä ympäriinsä pikkutunneille saakka.
Anna Väre
Anna Väre on vapaa toimittaja, copywriter ja Eastorin toimituspäällikkö, joka Hyllyjen välissä -blogissaan kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä Eastonissa ja sen ympärillä. Minun reseptini -juttusarjassa sukelletaan annosten ja asioiden ytimeen ja jaetaan vinkkejä parempaan arkeen.
