Villiyrtit talteen. Nyt on aika hortoilla luonnossa

Auringon lämmittäessä luontoa säteillään, heräävät villiyrtit kukoistukseensa. Ojanpientareet täyttyvät nokkosista ja maitohorsman hennoista aluista. Sienien tapaan yrteistä kannattaa poimia vai ne jotka varmasti tunnistaa, mutta jo tutuilla nokkosella ja ketunleivällä herkkusuu pääsee pitkälle.

Luonto täynnä vitamiineja

Luonnossamme kasvaa paljon syötäviä kasveja, joita voimme varsinkin näin keväällä hyödyntää ruokapöydissämme.  Saamme olla onnellisia, että asumme maassa, jossa luontoa arvostetaan ja jossa meillä kaikilla on mahdollisuus liikkua vapaasti keräten sen antimia.

K-ruoka sivustoilta löytyy mielenkiintoisia reseptejä ja ohjeita villiyrttien maailmaan.

Luonnon villikasveissa on moninkertainen määrä ravintoaineita viljeltyihin kasveihin verrattuna. Niistä löytyy A-, B- ja etenkin C-vitamiinia, joistain kasveista jopa D-vitamiinia. Lisäksi niistä saa erilaisia kivennäisaineita, kuten kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia sekä hivenaineita. Esimerkiksi nokkonen sisältää kolme kertaa enemmän kalsiumia kuin lehmänmaito. Pinaattiin verrattuna nokkosessa on kalsiumia jopa seitsenkertaisesti sekä rautaa ja C-vitamiineja kolminkertaisesti. Maitohorsmassa puolestaan on runsaasti C-vitamiinia, karoteenia ja valkuaisaineita.

Muista tämä kasveja kerätessäsi

Luonnonkasvien keräämisessä tulee huomioida, että keräät vain kasveja, jotka tiedät syötäviksi ja jotka tunnet varmasti. Useilla tutuilla lajeilla voi hyvinkin olla samannäköisiä lähilajeja, joista osa voi olla jopa myrkyllisiä.

Kerää vain nuoria, hyväkuntoisia kasveja puhtailta alueilta, älä koskaan autoteiden varsilta. Muista kasvien keruussa jokamiehenoikeudet ja kerää kasveja vain sen verran kuin tarvitset. Villiyrttejä ei saa kerätä luonnonsuojelualueilla, toisin kuin marjoja ja sieniä.

Itä-Helsingissä on paljon vehreitä metsiä ja virkistysalueita villiyrttien keräämiseen. Itse kerään nokkosia usein pyöräretkien yhteydessä. Sahalaitainen nokkonen on helppo tunnistaa ja nuoret nokkosenalut uskaltaa kerätä paljain käsin polttamatta käsiä.

Nuori nokkonen taipuu moneen

Nokkonen on usein aliarvostettu hyötykasvi. Usein ajatellaan, että se on kiusallinen rikkakasvi ymmärtämättä sen mahtavia ravintoarvoja. Jokainen meistä voi tuntea kirvelevän muiston ihollaan, kun on erehdyksessä astunut nokkospuskaan.

Nokkonen on parhaimmillaan heti keväällä auringonpaisteessa nuorina versoina. Näin sen ravintoaineet ovat enimmillään ja nitraatit vähimmillään. Nokkosia voi käyttää keitoissa, piiraissa, ohukaisissa, smoothiessa tai vaikkapa pestossa. Meillä syödään paljon pestoa ja olenkin kehittänyt oman versioni nokkospestosta. Tällä kertaa lisäsin sekaan hieman ketunleipää antamaan pestoon hapokasta makua, ja se toimi erinomaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ketunleivän sisältävän oksaalihapon vuoksi sitä ei suositella munuaisvaivoista, niveloireista tai kihtiä sairastaville.

Ketunleipä maistuu lapsuuden kesille

Luonnossamme kasvaa myös syötäviä kukkia.

Ketunleipä eli käenkaali on suurimmalle osalle tuttu kasvi jo lapsuudesta. Sen apilanlehteä muistuttavat kolmiosaiset lehdet maistuvat lapsuuden kesille. Ketunleipien hapokas maku johtuu kasvissa olevasta oksaalihaposta.  Ketunleivän vaaleat kukat kukkivat touko-kesäkuussa ja kasvi viihtyy varjoisissa lehdoissa ja kuusikoissa. Ketunleipiä kukkineen voi käyttää tuoreeltaan esimerkiksi salaattien päällä koristeena, mutta muista kohtuus, liiallisesti nautittuna kasvi voi olla myrkyllinen.

Kaunis kallio-orvokki sopii koristeluun

Myös kallio-orvokit sopivat salaattien ja kakkujen koristeiksi. Niiden maku vivahtaa vaniljalle ja ne toimivat kauniina koristeena vaikkapa jäätelöannoksen päällä. Kallio-orvokkeja löytyy aurinkoisilta kallioilta aina toukokuusta eteenpäin. Kerää orvokit varovasti pieneen muovirasiaan ilmavasti ja heti käytä tuoreeltaan. Orvokit säilyvät jonkin aikaa viileässä, mutta niitä täytyy kohdella varoen. Pinseteillä on helppo siirrellä herkkiä kukkia.

Laskeudu maavinkkeliin tekemään löytöjä

Tämän kertainen reseptini syntyi keräämistäni nokkosista sekä ketunleivistä, jotka löysin Helsingin ja Sipoon rajan metsistä. Ulkoillessa on aina hyvä olla mukana tyhjä pussi, jonne voi hyvän apajan löydyttyä kerätä metsänantimet. Eräänäkin iltana eteeni suorastaan tupsahti jättikokoisia korvasieniä, jotka poimin mukaan saman tien. Ympäristöä kannattaa aina tutkailla myös maavinkkelistä, jolloin silmiin voi sattua jotain sellaista mitä ei muuten huomaisi.

Luonto tarjoaa herkkupeston

Nokkospesto on erittäin helppo ja nopea valmistaa melkein samassa ajassa kuin pasta kiehuu. Nokkoset täytyy ryöpätä ja se tarkoittaa sitä, että nokkosenlehtiä keitetään hetken aikaa kiehuvassa vedessä. Ketunleivät lisätään tuoreeltaan sekaan.

TARVITSET:

1 l nokkosta (ennen ryöppäystä)

ketunleipää (pieni nippu)

1 dl manteleita

1 dl raastettua parmesaanijuustoa

2 kpl kuorittua valkosipulinkynttä

1 ½ dl oliiviöljyä

2 rkl silputtua ruohosipulia suolaa (maun mukaan n. ½ tl)Aloita peston valmistus ryöppäämällä nokkoset kiehuvassa vedessä. Keitä vajaa 5 minuuttia, siivilöi ja jätä nokkoset siivilään, jotta turhat nesteet valuvat pois.

Sekoita kapeaan ja korkeareunaiseen kulhoon kaikki muut aineet paitsi öljy. Voit hienontaa ne tasaiseksi monitoimikoneessa tai esimerkiksi sauvasekoittimella. Jotkut tykkäävät tehdä peston mortellissa itse murskaten.

Lisää lopuksi öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Voit tarjota pestoa pastan, uusien perunoiden tai vaikkapa kalan kanssa. Pesto säilyy jääkaapissa esim. suljetussa lasipurkissa useita päiviä.

Terveellinen kuusenkerkkä maistuu teekupissa

Koska pidän retkeilystä ja metsissä ja rannoilla samoilusta, lapseni oppivat siinä samalla tutkimaan luontoa ja tunnistamaan eri kasveja. Eräänkin kerran pyysin lapsia kuvailemaan miltä kuusenkerkkä maistuu ja eräs heistä totesi sen olevan ”hyvin vihreän ja liian terveellisen makuista”. Niin meillä jäi sillä kertaa kuusenkerkät keräämättä.

Kuusenkerkkää voi kuitenkin käyttää monin tavoin. Herkullinen tee syntyy hauduttamalla 2 rkl kerkkiä ja ½ l kuumaa vettä noin 10 minuuttia.  Maku paranee lisäämällä kuppiin lusikallisen hunajaa. K-ruokasivustoilta löytyy myös kivat reseptit kuusenkerkkäsiirapista ja kuusenkerkkälattesta.

Tärkeää on aina huomioida allergiat. Joillekin kuusi voi olla hyvin allergisoiva ja siksi on suotavaa, aina tietää kenelle mitäkin tarjoilee. Googlaamalla villiyrtit netistä löytyy hyviä sivuja kasvien tunnistukseen.

No, miltä maistui?

Tällä kerralla meidän nuoriso oli hieman epäilevä, koska tuntui hassulta ajatukselta syödä nokkosesta ja ketunleivästä valmistettua ”terveyspestoa”. Mutta ensimmäinen haarukallisen jälkeen suut kääntyivät hymyyn, koska pesto oli ihan järkyttävän hyvää myös heidän mielestään. Jätin itse tarkoituksella manteleihin hieman suutuntumaa ja tässä se toimi erinomaisesti. Pesto sai yksimielisesti viisi tähteä koko perheeltä. Tämä oli jopa parempaa, kuin basilikasta tehty versio.

Suosittelen rohkeasti tutustumaan lähiympäristön kasveihin ja minusta onkin helppo aloittaa ”hortoilu” nokkosista. Nokkoletut maistuvat varmasti kaikille ja ovat helppo rasti hortoilun aloittamiseen.

Itse aion vielä kerätä pakastimen täyteen nokkosta. Tässä pätee sama kuin marjoissa, on hullua olla käyttämättä jokamiehenoikeuttaan. Kerätään yhdessä vitamiinit talteen ja opitaan hyödyntämään mahtavia villikasvejamme.