Korona mullisti myllypurolaisen koirankasvattajan ajattelun: ”En enää halua juosta näyttelyissä joka viikonloppu”

Dandiedinmontinterriereitä kasvattava myllypurolainen Hanne Tuomenoksa kertoo, että avioero ja koronapandemia mullistivat hänen arkensa, jota hän eli pitkään koirien, ja etenkin näyttelyiden ehdoilla. Nyt tilalle ovat kiilanneet omat arvot ja hyvinvointi, jota koirat edistävät paremmin lenkkipoluilla kuin näyttelykehässä.

Ovikellon soittoon vastataan haukunnalla. Joku voisi luulla, että oven takana pitää ääntä isompi kaveri, mutta eteisestä kurkistaa kolme matalajalkaista terrieriä, joiden olemukselle ei voi olla hymyilemättä. Myllypurossa asuva omistaja Hanne Tuomenoksa, 36, kertoo, että se oli aikoinaan myös hänen ensireaktionsa.

– Isopäinen rotu näytti todella kummalliselta.

Syliin kiemurrellut rotunsa edustaja valloitti 12-vuotiaan tytön heti ensikohtaamisella. Vaikka Hanne ponnistaa perheestä, jossa isä tuomaroi palveluskoirapuolella, äiti kasvatti vanhanenglanninlammaskoiria, ja isovanhemmat toimivat ylituomareina, dandiedinmontinterrieri oli hänelle aikoinaan täysin uusi tuttavuus koiramaailmassa. Rodun poikkeuksellinen ulkomuoto ja sopeutuvainen luonne vetosivat tyttöön, joka oli vauvasta lähtien kasvanut ympäristössä, jonka arkeen kuuluivat niin koiranäyttelyt kuin pentujen kasvatustyö.

– Ensimmäinen oma dandieni ei ollut maailman helpoin. Se oli muun muassa paukkuarka, eikä se tykännyt muista koirista. Toisaalta se opetti rodusta aika paljon.

Hanne on ollut dandiedinmontinterrierin omistaja vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi hän myös kasvattaa kyseistä rotua, joka on Suomessa melko harvinainen. Kasvattajalle kulunut vuosi on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Vielä ennen koronapandemiaa arki rullasi pitkälti koirien ehdoilla. Nyt takana on avioero, muutto ja oman laumakoon pienentäminen.

– Tuhlasin aika monta vuotta siihen, että menin kaikessa koirat edellä. Koronavuosi ja ero muuttivat ajatuksiani siitä, mitä haluan elämältäni. En halua enää juosta näyttelyissä joka viikonloppu.

Hanne kertoo, että hän on kuullut vastaavia kokemuksia muiltakin koirankasvattajilta, joista monet kuuluvat hänen lähimpään ystäväpiiriinsä. Korona-aika on saanut monet miettimään oman elämän mittasuhteita, kun näyttelykalenteri on tyhjentynyt. Toisaalta kukaan ei voi vielä ennustaa, millainen kuhina näyttelykehissä sitten on, kun rajoitukset jossain vaiheessa hellittävät.

Näyttelyt jäivät

Parhaimmillaan Hanne on omistanut yhdeksän eri koiraa, mutta nykyään koiria majailee kotona kahden lapsen lisäksi enää kaksi: 9-vuotias Brianna ja 2-vuotias Skye. Toisinaan, kuten tänään, kylässä käy myös omia kasvatteja. Kun parketilla tassuttelee kolme luppakorvaa, olohuone täyttyy vauhdista ja vipinästä.

Karvakuonojen parissa kasvaneen naisen kodissa seinille on ripustettu koirien kuvia, ja eteisestä löytyy trimmauspöytä. Hanne käyttää puheissaan termejä ja lyhenteitä, jotka aukeavat kokeneemmille koiraihmisille, mutta eivät niille, joille koiramaailma on täysin vieras asia.

Omien koiriensa kanssa kasvattaja on harrastanut myös raunioetsintää ja tokoa eli tottelevaisuuskoulutusta, jossa hän on kunnostautunut myös ohjaajan roolissa. Näyttelyt ovat kuitenkin se laji, josta myllypurolaisella riittää ammennettavaa.

Kehäkonkarilta on pakko kysyä perimmäistä syytä siihen, miksi haluamme kilpailla siitä, kenellä on käsissään kaunein rotunsa edustaja?

– Se on se voitontahto, maine ja menestys. Kun omat koirat ovat niin hyviä, että ne pärjäävät siellä isoimmilla palkintopalleilla, se vie mukanaan. Pitää näyttää muille ihmisille, miten hienon koiran omistaa ja miten hyvin se voittaa.

Hanne Tuomenoksa on mieltynyt dandien luonteeseen: ”Vaikka jäisit joskus sohvalle, koirat tyytyvät siihen. Ne eivät hypi pitkin seiniä.”

Hanne tietää, mistä puhuu. Sekä hänet omat koiransa että kasvatit ovat menestyneet näyttelyissä Pohjoismaita myöten. Vanhin sohvalla istuvista koirista, Brianna, on kansainvälinen muotovalio, joka on kerännyt sertifikaatteja pennusta lähtien. Vaikka koirat eivät omista titteleistään välitä, monet omistajat välittävät jopa liikaakin.

Hanne tunnistaa vauhtisokeuden, ja kertoo nähneensä näyttelymaailmasta myös sen nurjan puolen. Viime vuosina sosiaalisesta mediasta on tullut uusi alusta, jossa ihmiset haukkuvat muiden koiria ja puhuvat niiden omistajista pahaa. Kun kyse on kilpailusta, konsteja menestykseen keksitään monin eri keinoin, joista kaikki eivät kestä päivänvaloa.

– Olen kuullut Suomestakin niitäkin juttuja, joissa tuomareita yritetään lahjoa seksillä ja rahalla. Se on ihan järkyttävää.

Voitto ei kuulemma ole koirasta kiinni, vaan siitä, kuka sitä esittää. Mitä tunnetumpi näyttelykasvo, sen helpompaa on pärjätä. Jatkuva esilläolo, julkaistut kuvat ja hyvät kontaktit edesauttavat siinä, että pääsee oikeisiin piireihin, ja sana leviää.

– Jos sinulla ei ole tarpeeksi naamaa, et sinne ylös pääse. Minua ei enää kiinnosta se, kun tiedän, mitä se on. Ei se nykyään tunnu miltään. Jos koirani voittaa jonkun ryhmän, tuntuu kuin olisimme hävinneet koko näyttelyn.

Onneksi dandiedinmontinterrierit ovat mukautuvaisia. Matalasta rakenteesta huolimatta niiden kanssa voi harrastaa paljon muutakin kuin näyttelytoimintaa. Kun Tuomenoksa heittää koiralleen lelun lumihankeen, dandie kirmaisee ketterästi sen perään kinoksia uhmaten. Pienessä koirassa riittää potkua.

Pentubuumi lisännyt kysyntää

Koska rotu ei ole kovin tunnettu, koirat herättävät ihmisissä uteliaisuutta Itä-Helsingin metsäteillä. Ohikulkijat veikkaavat dandieta usein glen of imaalinterrierieriksi. Tuomenoksa muistaa erään kerran, jolloin häntä tuli lenkillä vastaan vanhempi rouva, joka hurmaantui nähdessään 8-vuotiaan dandien hihnan päässä.

– Hän sanoi, että aivan ihana vanhanenglanninlammaskoiran pentu. Sitten hän kertoi, että on kasvattanut rotua. Mietin, että niin varmasti.

Rotujen tunnistamisen vaikeus näkyy kasvattajalle esimerkiksi niin, että Hannelta on joskus kyselty ranskanbulldoggin pentujen hintaa tekstiviestillä. Kokenut kasvattaja on jo oppinut suodattamaan pentukyselyt, jotka eivät johda mihinkään. Hän arvostaa ihmisiä, jotka ovat nähneet riittävästi vaivaa koiran hankintaa varten ja osaavat kuunnella kasvattajaa.

Parhaimmassa tapauksessa pentu päätyy pitkäaikaiseksi ja rakastetuksi perheenjäseneksi, joka parantaa omistajiensa elämänlaatua ja tuo sisältöä päiviin. Aina niin ei kuitenkaan käy.

Vuosien varrella Hanne oppinut tunnistamaan ne, kenelle pentua kannattaa tarjota ja kenelle sopii paremmin posliinikoira.

Kasvattajan mukaan pentuja näkyy aiempaa enemmän myös Itä-Helsingin ulkoilureiteillä. Tällä hetkellä koiria hankkivat myös sellaiset, joiden ei pitäisi omistaa lemmikkiä lainkaan. Koronan myötä alkanut pentubuumi näkyy lisääntyneinä yhteydenottoina.

– Jo tällä hetkellä on myynnissä pandemian aikaan hankittuja koiria, joita pienet lapset eivät jaksaneet hoitaa. Palstat ovat pullollaan tekstejä, joissa näkyy, ettei koiran käyttäytymistä ymmärretä.

Hanne muistuttaa, että hyvä kasvattaja osaa kysellä tulevilta pennunostajilta oikeita kysymyksiä. Samalla hän kertoo rehellisesti rodulle ominaisista sairauksista. Motiivina pennun myymisessä pitäisi aina olla se, että pentu löytää hyvän kodin. Ei se, paljonko koirasta saa rahaa.

– Vasta kasvattajana ymmärsin, miten erilaisia ihmisiä on olemassa.

Juuri nyt Hannen pentulaatikossa on tyhjää, mutta tulevalle vuodelle on suunnitteilla useampi pentue. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, naapuruston lapset kokoontuvat jossakin vaiheessa rivitalon pihalle rapsuttamaan hännänheiluttajia, joita ei voi silittää pokerinaamalla.

Kasvattajan mukaan pentuja näkyy aiempaa enemmän myös Itä-Helsingin ulkoilureiteillä. Tällä hetkellä koiria hankkivat myös sellaiset, joiden ei pitäisi omistaa lemmikkiä lainkaan. Koronan myötä alkanut pentubuumi näkyy lisääntyneinä yhteydenottoina.

Hannen vinkit koiran hankintaa harkitseville:

–Tee lenkki säässä kuin säässä vähintään kolmen kuukauden ajan, ja vähintään 30 minuuttia päivässä. Lähde ulos aamulla ilman kahvinjuontia.

–Kaada kahvit tahallaan lattialle ja sitten siivoa sotku.

–Ota selvää eri koiraroduista ja niiden sopivuudesta omaan elämäntilanteeseesi.

– Käy kasvattajien luona tutustumassa eri rotuihin ja tarkista, millaisissa olosuhteissa pennut kasvavat.

–Ole liikkeellä avoimin mielin ja kuuntele, mitä kasvattaja kertoo.

Lue lisää koiranpennun hankinnasta Mustin ja Mirrin pentuoppaasta ja jutusta, jossa puntaroidaan koiran hankinnan hyviä ja huonoja puolia.

Hannen suosikkiulkoilupaikat Itä-Helsingissä

–Myllypuron pururata ja jätemäen alue

–Vartiokylän lenkkipolut

– Marjaniemenranta

–Vuosaaren ranta-alueet