Polakuvaamon valokuvaaja Ahmed Hamad taitaa passikuvat ja potretit
Polakuvaamo on Easton Helsingin Hansakäytävällä sijaitseva täyden palvelun valokuvaamo, jossa taidetaan niin passikuvat kuin tasokkaat potretitkin. Suomessa Yrittäjä Ahmed Hamadin ura valokuvaajana sai alkunsa kun hän hankki Rovaniemelle muutettuaan Nokian kännykän, ja alkoi kuvata sillä poroja.
Valokuvaaja Ahmed Hamad, kuinka pitkään liikkeesi on jo ehtinyt toimia Eastonin Hansakäytävällä?
–Aloitin täällä vuonna 2019. Viime maaliskuussa siirryin entistä isompiin tiloihin. Aikaisemmin yritykseni oli Puhoksen ostarilla, mutta halusin muuttaa rauhallisempaan paikkaan.
Olet itseoppinut valokuvaaja ja kuvaat myös videoita. Mikä sai sinut kiinnostumaan alasta?
–Isäni oli valokuvaaja ja hänellä oli Pohjois-Irakissa oma valokuvausstudio. Isäni toivoi, että olisin laittanut opiskelun kaiken edelle ja valinnut toisen alan, mutta kiinnostuin kuvaamisesta jo varhain. Otin ensimmäisen virallisen kuvan isäni studiolla jo kouluikäisenä, vaikka en edes nähnyt jalustalla seisovan kameran näytölle ilman tuolia.
Muutit Suomeen vuonna 2008. Millaisia ponnisteluja se vaati?
–Omassa kotimaassani tilanne kiristyi ja ajattelin, että olen väärässä paikassa. Halusin jonnekin kauas. Lopulta päädyin Ruotsin kautta Suomeen. Matka tänne kesti yhteensä 18 päivää.
Aluksi muutin Rovaniemelle, jossa oli kylmää ja pimeää, täysin päinvastaista kuin Irakissa. Ostin Nokian N95 -puhelimen käytettynä ja kuvasin sillä poroja. Alusta asti oli selvää, että minun on opittava ensimmäiseksi suomen kieli. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Hankin sanakirjan ja opiskelin 1000 sanaa kolmessa kuukaudessa. Ystäväni nauroivat ja ihmettelivät, miten jaksoin opiskella pakkasen keskellä.
Kuvassa Ahmedin isä Irakissa vuonna 1991.
Myöhemmin opiskelit suomen kieltä ja kulttuuria eri ammattikouluissa. Miten pääsit kiinni työelämään?
–Suomessa kaikki asiat järjestyivät hyvin. Muutin Rovaniemeltä Imatralle, josta sain työharjoittelupaikan Uutisvuoksi-lehdestä. Yksi mieleenpainuva keikka oli, kun kuvasin Timo Soinin. Harjoittelun jälkeen työskentelin muutaman kuukauden lehtikuvaajana Lappeenrannassa Etelä-Saimaa-lehdessä, minkä jälkeen sain harjoittelupaikan imatralaisesta valokuvausliikkeestä, jossa sain enemmän varmuutta tekemiseen. Jo siinä vaiheessa oli selvää, että haluan lähteä yrittäjäksi ja perustaa oman valokuvausstudion. Pidän Imatraa edelleen kotikuntanani ja Saimaata maisemana, joka rauhoittaa mielen.
Suoritit välissä armeijan Haminassa ja kamera kulki olkapäälläsi silloinkin. Miten päädyit Helsinkiin?
–Imatran joukkoampumisessa menehtyi entinen kollegani ja ystävä. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Mietin paljon tulevaisuutta ja koin, että Helsingissä on suurempi mahdollisuus menestyä. Muutin Malmille vuonna 2016. Aluksi mietin, miten opin käyttämään julkista liikennettä. Kun suomen kieli oli taskussa, pärjäsinkin hyvin.
Miten päädyit yrittäjäksi?
–Etsin jonkin aikaa töitä. Taloudellinen tilanteeni oli huono, eikä säästöjä ollut. Minulla oli kuitenkin kamerakalusto valmiina ja kuvasin paljon. Ystäväni kysyivät, miksi en avaa omaa liikettä. Siitä se lähti. Halusin ottaa riskin. Se kannatti, sillä olen pystynyt laajentaa yritystäni ja kasvattaa liiketoimintaa. Tällä hetkellä Polakuvaamossa työskentelee minun lisäkseni kaksi muutakin. Tänään työkaverinani on Kristina Ladygina (kuvassa alla).
Millaisista aineksista hyvä kuva syntyy?
–Ammattikuvaaja näkee asiat eri tavalla kuin tavallinen kaduntallaaja. Tietysti valaisulla, kuvakulmalla ja kameralla on merkitystä lopputulokseen. Tekniikka vaikuttaa kuvaan, ja jokaisella valokuvaajalla on oma tyylinsä aivan kuin esimerkiksi ammattikokeilla keittiössä. Itse pidän omaa kuvaustyyliäni klassisena. Kuvankäsittely lukeutuu vahvuuksiini. Polakuvaamossa voimme sen avulla herättää esimerkiksi vanhat ja kuluneet mustavalkokuvat henkiin.
Miten saat kuvattavan rentoutumaan?
–Monet suomalaiset pelkäävät kameraa. Siksi on tärkeää, että valokuvaajaa osaa lukea ihmistä ja tietää, miten tunnelmaa saa kevennettyä. Itse heitän usein läppää ja annan asiakkaalle vinkkejä, miten kuvassa kannattaa olla. Joskus muistutan, ettei omaa passikuvaa tarvitse välttämättä näyttää anopille. Suomalaiset kyllä tykkäävät nauraa ja hymyillä, vaikka katukuvassa ilme voi olla täysin toinen.
Miten kuvaukseen kannattaa valmistautua?
–Kannattaa miettiä, mitä laittaa päälle. Jos tulee puolison kanssa yhteiskuvaan, vaatteiden olisi hyvä sopia jollain tavalla yhteen. Jos on murheita, kuva paljastaa sen. Siksi on tärkeää, että paikalle saapuu rentoutuneessa tilassa ja hyvin valmistautuneena. Toisaalta joskus eteen tulee yllättäviä walk in -tilanteita, jolloin asiakas saa ikimuistoiset valokuvat ilman suurta ennakkosuunnittelua.
Millaisia kuvia kuvaat tällä hetkellä eniten?
–Hää-, passi-, ylioppilas- ja lapsikuvaukset työllistävät kaikista eniten. Korona hidasti tilannetta jonkin aikaa, mutta nyt studio elää taas normaalissa rytmissä. Meillä käy paljon asiakkaita eri kulttuureista, koska pystymme palvelemaan asiakkaita monella eri kielellä.
Miltä Polakuvaamon tulevaisuus näyttää?
–Rakastan tätä työtä ja haluan ehdottomasti laajentaa toimintaamme. Haaveissa on toisen liikkeen avaaminen Helsinkiin. Toivon, että ihmiset arvostaisivat valokuvia ja valokuvaajan työtä, kuten ennen vanhaan. Välillä harmittaa, kun joku yrittää tinkiä kassalla. Kaikki eivät ymmärrä sitä, mitä hyvän kuvan ottaminen vaatii. Tietotaito ei näy ulospäin. Koska tekniikka, ohjelmistot ja laitteistot kehittyvät koko ajan, tässä työssä ei tulla koskaan valmiiksi. Aina on jotakin uutta, mitä voi oppia.
Info:
Nimi: Ahmed Hamad
Syntymävuosi: 1987
Kotipaikka: Helsingin Pukinmäki
Työ: Polakuvaamon perustaja, valokuvausalan yrittäjä
Tutustu Polakuvaamon palveluihin: https://www.polakuvaamo.fi
Vuosaaressa varttunut Itä-Helsinki -median ja Koira haudattuna -podcastin perustaja Jenna Lehtonen on Vartiokylässä päivystävä toimittaja ja valokuvaaja, joka työskentelee yrittäjänä.